Bassot ›

Kaikillehan on varmaan sattunut tämänkaltaisia. Tässä omani.
 
On lauantai iltpäivä, ilma on hautova ja erittäin lämmin. Jos nyt pieraisen, jää haju leijumaan minuuteiksi pudotuspaikalleen edes yrittämättä poistua. Makaan sohvalla kylkiasenossa ainoastaan tuijottaen luonto-ohjelmaa, ymmärtämättä siitä mitään. Aamuyön tunteina pääni sisään tungettu uretaani jatkaa paisumistaan. Se pyrkii ulos painaen vasenta aivolohkoa niin voimakkaasti että harkitsen nahkavyön kietaisua pääni ympärille. Hetken kuluttua kokeilenkin mutta tuloksetta, liian vähän reikiä.
 
Eilen oli siis vapaapäivä. Vapaapäivä on soittajakieltä ja tarkoittaa päivää jolloin voi ottaa hapanta niin että ei tarvitse huolehtia velaksi ostetuista kamoista, soiton alkamisesta, tai ylipäätään mistään. Ilta oli muistini mukaan mahtava. Mahtava ehkä siitä syystä, että olemme ystäväni kanssa ottaneet tavaksi sopia tapahtumat jo etukäteen. Tämä on kätevää koska aina on ilmaista jekkua, rahaa ei kulu yhtään ja molemmilla on seksikkäät ja himokkaat naiset.
 
Puhelimen korvakäytäviä repivä pirinä pyöräyttää minut ihanasta tiedottomuuden tilasta muovipäällysteiselle betonille. Epäröin vastata, onko joku tulossa kylään? Olenko sopinut sukulaiskäynnin tälle päivälle? Vastaan varovasti. Vastaan sillä samalla äänensävyllä jolla yleisesti vastataan kun keikkamyyjä soittaa "kuulumisia tienpäältä". Langan toisessa päässä on erään naapuripitäjässä vaikuttavan tanssiorkesterin "nokkamies" joka kysyy krapulaisen basistin kuulumisia. Koska tätä "nokkamiestä" en tunne kerron yleispätevän vastauksen että "normilauantaita tässä vietetään sohvalla makoillen". Nokkamies esittäytyy ja kertoo ongelmastaan joka koskee bändin vakituista alapäätaiteilijaa. Vakituinen basisti on sairastunut vatsaflunssaan eikä kuulemma voi lähteä tänään esiintymään. Lievästi sanottuna hiukan sekavassa mielentilassani erotan puheesta ainoastaan sanat "maksu käteen" ja "joka biisitä on laput". Tämä riittää kirvoittamaan hullunrohkeaa krapulaista mieltäni koska rahaa ei juuri ole, ja vaikka olisikin, se olisi mennyt jo etukäteen. Loppujenlopuksi, kuinka huonosti voi oikeastaan käydä, kavereillahan on laput joka biisistä, siitä vaan paperi kerralla ja illalla kotiin rahat kukkarossa. Sovimme tapaamisen puolentoistatunnin kuluttua.
 
Puhelun päätyttyä muistan että tanssiorkesterillahan on jonkinmoinen puketumissääntö. Mietin kuumeisesti illan asuvalintaa ja päädyn "ykkös" farkkuihin ja kauluspaitaan, koska nokkamies ei käsittääkseni asiasta mitään maininnut. Tarkistan tilanteen, farkut polvien kohdasta vihreät, ja kauluspaita kurkkusalaatissa. Eilen oli siis kivaa. Releet koneeseen, pikaohjelmalle 30min. Sauna päälle housujen kuivattamasta varten, ja suihkuun. Suihkun jälkeen vaatteet saunaan kuivamaan ja kuningasajatus: Farkut kiukaan päälle ja "vain vähän aikaa" lämpöä.
 
Kyllä vain, elämä alkaa voittamaan kun röökikin alkaa maistua ja saa haukata raitista ulkoilmaa terasilla, mistä helevetistä tuo haju tulee? Kestää muutaman sekunnin kunnes tajuan että housuthan sielä "vain vähän lämpenee" kiukaalla. Juosten saunaan, kiuas kiinni, ovet sekä ikkunat auki ja ulos odottelemaan savun poistumista. Great, naapurissa alkaa palohälytin soimaan ja naapurin isäntä tulee ulos päivittelemään tilannetta. Akkansa kurkkii verhojen takaa niinku se aina tekee. Seison miehekkäästi oven suussa superman kalsareissani ja kerron tapahtuneesta muka vitsinä. Naapurin äijä katsoo savuavia stretch farkkuja ja tuumaa
että "kauankohan vielä savuaa meille asti". No siinä meni se vajaa tunti. Uskallaudun takaisin sisään. Vahinkojen tarkastus, ei oikeastaan mitään, palaneet housut ja tummunut kauluspaita. Kello käy, äkkiä suorat huosut kaapista ja silkkinen kaulupaita päälle ennenkuin nokkamies kurvaa pihaan.
 
Siinä iltapäivän auringossa nokkamiehen saapumista katsellessani tajuan paitavalintani menneen päin helvettiä. Silkkipaita ja krapulahiki on huono yhdistelmä, uskokaa huviksenne. Nokkamies kurvaa pihaan ja kättelee löysästi. Vanhan mersun "sikaosastolla" löydän kolme vanhempaa herraa posket jo kivasti punoittaen. Edessä istuu nokkamiehen lisäksi rumpali joka hakkaa kojelautaan biittiä. Matka sujuu helvetillisessä lämpötilassa kolmen puhaltajan kanssa sikaosastolla kaskuja kerskuen. Ihmettelen että mikähän tämä orkesteri oikein on kun on oikein kolme puhaltajaa. Kitaristia orkesterissa ei ole joten saan heittää
haaveet lennosta kurkkimiselle mutta tässä vaiheessa luotan vielä nokkamiehen lupaukseen nuoteista.
 
Saavumme perille, esimmäinen ystävällinen herras mieshuikkaa nurkalta saapuvalle orkesterille: "Tänään te soitattekin sitten oikein kunnon kappaleita, eikä mitään biisejä". Paikka on ihan hyvä lyhyt roudaus, kannamme kamat. Solisti kuulemma tulee myöhemmin. Siirryn baariin muiden vaihtaessa kuteita vanhan mersun sikaosastolla. Tilaan kokista ja mietin miltä tuola sikasosastolla näyttää ja haisee kun vanhat miehet sielä oikein häärää. Lisää kokista..
 
Nokkamies tuo laput, avaan kansion. "Kelpaa mulle" sanon pikapläräyksen suoritettuani. Olisi pitänyt katsoa tarkemmin. Lauteille, nokkamies on pystyttänyt monitorit "takaa eteen" tyylillä josta en ole koskaan kuullutkaan, itse monitoreistakaan en kuule paljon mitään. Puhaltajat veivaa niin helevetisti aivan minun oikealla puolella ja kertaakaan ensimmäisen setin aikana kaikki kolme, eivät soineet oikeissa äänissä. Eka setti jatkuu samoissa merkeissä mitään monitoreista kuulematta, pillien huutaessa ja monitorien kiertäessä. Tauko, pakko ottaa olut.
 
Toiseen settiin tulee "solisti" paikalle, se kurvaa pihaan -83 mallisella toyotan maasturilla vaimo kuskina. On sliipattu, ja pienessä rohkaisevassa. Tämä "solisti" vetää niin tunteella koko setin että ei tajua että sillä on bändi säestämässä. Ei kuuntele paskan vertaa mitä lavalla tapahtuu. Kuulen kosketinsoolon alta
kuinka se laksee tahteja että koska voi alkaa vetään taas. Laput osoittautuu paskoiksi. Yli 80% kaikista lapuista on väärästä sävellajista, no tästä olisi vielä selvinnyt, mutta kuulakärkikynällä osin kirjoitetut merkinnät on jo liikaa. En kertakaikkiaan pysty seuraamaan lappua, transponoimaan päässäni ja vielä
lukemaan lennosta kuulakärkikynällä kirjoitettuja sovitusteknisiä ratkaisuja. Tauko, kolme olutta. Solisti menee tauon ajaksi istumaan vaimonsa kanssa maasturiinsa. Vaimo huikkaa mennessä että laulu voisi olla kovempaa. Niinhän se vois olla joo..
 
Vika setti, ajattelen että mikään ei voi enää mennä huonommin tässä bändissä, tällä keikalla, kunnes rumpali keksii kääntää humppakomppinsa väärinpäin. Soita nyt siinä sitten "vaihtobassoa" hyvin kun ykkönen tulee virvelillä ja bassari kakkosella, hienoa. Nyt palaa käämi. Kolmanneksi viimeisen biisin pilli soolossa laitan basson telineeseen, ja kävelen kylmän rauhallisesti taakseni katsomatta kuselle. Palaan takaisin juuri kun biisi loppuu. Vielä viimeiset valssit ja sitten kotiin, nokkamies ei enää vilkuile minuun päin.
 
Roudauksen jälkeen "nokkamies" kehuu vetoa onnistuneeksi mutta pahoittelee sitä että järjestäjä ei pystynyt maksamaan koko summaa käteen vaan että ne "tulee sitten myöhemmin", sanon että antaa olla, morjestan pillistejä ja sirryn baarin vetämään kännit.