Bänditoiminta ›

Mutta silloinhan voi alkaa metsästää uutta kitaristia tilalle, jotta voi soittaa täydellä kokoonpanolla hyvin.
 
No nimenomaan, tämän piti ollakkin pointtini :)

Ai kuinka niin kitaristit on ahdistuneita ja ahdasmielisiä?
 
Miks pitää tehä kaikesta niin saatanan vaikeeta?
 
Ehkä se vastaus selviää... Tai sitten ei. Anyway.

Kitaristi mäkeen, jo silläkin perusteella, että sitä tarvitsee kysellä täällä palstalla! Mun mielestä kaksi kitaraa bändissä on parempi, ainakin omalla kohdallani. Tuo lisää syvyyttä biiseihin. Tosiaan ei kannatta kitaroita vetää ihan täysin samoilla soundeilla. Onhan kuitenkin noita bändejä, mitkä toimivat yhdelläkin kitaralla: Pantera, Manicsit, Nirvana jne. Eihän tohon kahden kitaran asiaan ole "oikeaa" vastausta...

Kannattanee ottaa selvää, mistä moinen motivaation puute johtuu. Jos sille on jotain tehtävissä, niin tehdään. Muuten sellaisen riipan voinee heittää menemään, tai vaikka lähteä bändistä itse ja perustaa uuden.

Eihän tohon kahden kitaran asiaan ole "oikeaa" vastausta...
 
Mutta tämä on Muusikoiden.net jossa oma mielipide on AINA oikea.
 
Ja itse asiaan; jos muut bändin jäsenet kokevat kyseisen tyypin rasitteeksi ja jarruksi bändin kehitykselle, niin pois vain. Kannattaa kuitenkin ensin keskustella asiasta ja miettiä sitä joka kantilta.

2:s kitaristi - luulee olevansa johtaja - jne. - Pitäisikö sille näyttää viimeisen kerran ulko-ovea - soittotaidot ovat harmillisen vajaat.
 
Samantapaiselta / -laiselta kuulostaa, kuin eräs (2:)s kitaristi, jonka kanssa joskus soittelin erässä bändissä. Me ei älytty potkia sitä pois, joten se ehti lopulta potkia kaikki muut pois. Jotenkin se sai aina pari muuta taakseen ja sitten lähti joku bändistä.
 
Ulos vaan, ennenkuin on liian myöhäistä ja löydätkin ittes sieltä oven väärältä puolelta.

Samantapaiselta / -laiselta kuulostaa, kuin eräs (2:)s kitaristi, jonka kanssa joskus soittelin erässä bändissä. Me ei älytty potkia sitä pois, joten se ehti lopulta potkia kaikki muut pois. Jotenkin se sai aina pari muuta taakseen ja sitten lähti joku bändistä.
 
Ulos vaan, ennenkuin on liian myöhäistä ja löydätkin ittes sieltä oven väärältä puolelta.
 
Jahas, oletkohan ollut joskus meidän bändissä :)
 
Itse olen ollut enimmäkseen kakkoskitaristi ja me on kyllä jouduttu aina potkimaan ykkökitaristi pois. Ja jotenkin kummallisesti olen saanut aina basistin ja rumpalin taakseni.
 
Ei vaan vakavasti ottaen meillä kävi pari vuotta sitten kolme eri (soolo)kitaristia kokeilemassa. Ensimäinen oli aito isoegoinen rocktähti. Se lähti ovet paukkuen ja haistatellen kun se kyllästy meidän muiden nysväämiseen. Me muut emme hänen mielestään treenanneet kotona tarpeeksi ja etukäteen biisejä. Ko. tyyppi on kuitenkin edelleen parhaimpia ystäviäni, vaikka emme taida enää mahtua samaan bändiin.
 
Seuraavana oli sitten muutoin mainio kaveri ja innokas soittaja mutta hän jotenkin meni puihin kun kuuli, että lähdemme keikoille. Ei sitten halunnut jatkaa kanssamme.
 
Seuraavana olikin sitten vanhan koulukunnan Jimi Hendrix vuorossa. Jotakin kummaa siinä sitten tapahtui. Ei vissiin menneet treenimetodit yhteen tai jotakin. Tätä eroamista pohdimme ko. kaverin kanssa aina kun juovuksissa näemme.
 
Tämän kitaristitrilogian jälkeen pistimmekin kokonaan uuden bändin (samojen rumpalin ja basistin kanssa) pystyyn. Uusi soolokitaristi ja uusi laulajakin. Nyt olikin sitten soolokitaristina sitten viimeisen päälle ammattilainen ja mainio tyyppikin. Mutta jotenkin taas sitten vuoden puurtamisen jälkeen katosi ilo hommasta. Ko. kitaristi olisi tahtonut luotsata meitä tosissaan eteenpäin oman musiikin tekemisen vaikealla uralla. Niin, siinä kävi sitten niin, että hajoitimme koko bändin. Ajattelinkin tässä vaiheessa pitää jo itsekin pitkän tauon bänditouhuista.
 
Mutta kummallista on, että parin viikon apatian ja masennuksen jälkeen löysin itseni samojen basistin ja rumpalin kanssa viime lauantai-iltana kännijameissa perustamassa jotakin popedacover-juopotteluorkesteria. Mukaan kaivettiin vanha laulaja naftaliinista ja toiseen kitaraan aivan uusi nuori kokelas. Saapa nähdä jokohan ylenisin ykköskitaristiksi. Vaikka perhanan taitavalta vaikutti kyllä tuo uus kaveri..

vitun outoa tekstiä. bändi on bändi. ammattilaiset voivat olla yhdessä rahan takia, mutta ainakin näin harrastelija pohjalta kaikki lähtee soittokumppaneista. Jos et pidä esimerkiksi toisen kitaristin seurasta ja musiikillinen näkemyksenne on erilainen, niin turha kituuttaa itseään. ja toista. Eli vetäkää vaikka porukassa parit kunnon naamat ajoittain, jauhakaa paskaa, tsiigatkaa futista, ennenkaikkea pitäkää toisistanne. se on mun mielestä lähtökohta hyvälle bändille että henkilökemiat kohtaa. Bändi on enemmän kuin musiikkia, se on soittajien sasumma. kaikessa mielessä. kunnioittakaa toisianne ja antakaa tilaa. potkikaa perseelle tarvittaessa ja kannustakaa

Itse olen ns kakkoskitaristi, okei nimitys joskus vituttaa. Rytmikitaristi olis ehkä parempi nimitys.
 
Itse pidän paljon 2en kitaran yhdistelmästä, siinä tosin joskus joutuu soittamaan tosi tylsiä juttuja mut biisit toimii!
 
Keskustelkaa asiasta kunnolla ennen mitään päätöksiä

vitun outoa tekstiä. bändi on bändi. ammattilaiset voivat olla yhdessä rahan takia, mutta ainakin näin harrastelija pohjalta kaikki lähtee soittokumppaneista. Jos et pidä esimerkiksi toisen kitaristin seurasta ja musiikillinen näkemyksenne on erilainen, niin turha kituuttaa itseään. ja toista. Eli vetäkää vaikka porukassa parit kunnon naamat ajoittain, jauhakaa paskaa, tsiigatkaa futista, ennenkaikkea pitäkää toisistanne. se on mun mielestä lähtökohta hyvälle bändille että henkilökemiat kohtaa. Bändi on enemmän kuin musiikkia, se on soittajien sasumma. kaikessa mielessä. kunnioittakaa toisianne ja antakaa tilaa. potkikaa perseelle tarvittaessa ja kannustakaa
 
Perin totta. Plussa on sinun+.

Lupaan parantaa tapani.

 
Kaksi kitaraa tai kitara+koskettimet on tosi hyvä juttu bändissä. laajentaa todella paljon reviiriä. Jos bändissä on vain yksi kitaristi, niin sen yhden kitaristin pitää olla aika taitava käyttääkseen hyväksi kaiken tilan mitä on.

 
Miusta ollaan metsässä samantien kun ajatellaan että "pitää käyttää kaikki tila". Tykkään rokissa trio-kokoonpanosta juuri siksi että musiikkiin jää sitä tilaa. Jos se pitää kaikki väkisin täyttää niin tylsäksi menee.
 
Mutta itse asiaan jos jotain sanoisi, niin kyse on taas kerran henkilösuhteista eikä instrumenteista. Miettikää mikä saa kemian toimimaan bändissä ja tehkää sen mukaisia ratkaisuja. Toki asiasta kannattaisi ehkä puhua tälle kitaristille ensin.

Miusta ollaan metsässä samantien kun ajatellaan että "pitää käyttää kaikki tila". Tykkään rokissa trio-kokoonpanosta juuri siksi että musiikkiin jää sitä tilaa. Jos se pitää kaikki väkisin täyttää niin tylsäksi menee.
 
Olisi pitänyt muotoilla asia toisin, mun moka. Tarkoitin ennemmin sitä, että kitaristin (niin kuin toki kaikkien muidenkin) pitää osata valita tosi tarkaan äänet/riffit ja käyttää vapaana olevaa tilaa niin, ettei biisi kuulosta ontolta, tai siltä että sovituksesta puuttuisi jotain oleellista. Van Halenin musa (alkupään tuotanto) on musta hyvä esimerkki soitosta jossa on ns. ilmaa, mutta hommasta ei puutu mitään. Kyllä Eddie aika tehokkaasti tilaa käyttääkin, ei sinne aivan sellaisenaan saisi esim. toista kitaraa sovitettua mukaan. Eikä tarvikaan.
 
Edit: Eikä Eddien kitarointi välttämättä toimisi, jos basistin tonttia hoitaisi joku muu kuin Michael Anthony.

Olisi pitänyt muotoilla asia toisin, mun moka. Tarkoitin ennemmin sitä, että kitaristin (niin kuin toki kaikkien muidenkin) pitää osata valita tosi tarkaan äänet/riffit ja käyttää vapaana olevaa tilaa niin, ettei biisi kuulosta ontolta, tai siltä että sovituksesta puuttuisi jotain oleellista. Van Halenin musa (alkupään tuotanto) on musta hyvä esimerkki soitosta jossa on ns. ilmaa, mutta hommasta ei puutu mitään. Kyllä Eddie aika tehokkaasti tilaa käyttääkin, ei sinne aivan sellaisenaan saisi esim. toista kitaraa sovitettua mukaan. Eikä tarvikaan.
 
Edit: Eikä Eddien kitarointi välttämättä toimisi, jos basistin tonttia hoitaisi joku muu kuin Michael Anthony.
 
Miulla on edelleen ikäänkuin päinvastainen mielipide tähän, ja minusta jos bändissä on kaksi kitaristia, niin heidän pitää miettiä tosi tarkkaan ne juttunsa että ei tule ähkyä biiseihin. Hyvin toimiva kitarapari on esimerkiksi Kolmannella Naisella. Miusta. Mutta harvassa ne on, valitettavan harvassa.
 
Yhtään trioa ei äkkiseltään tule mieleen missä homma ei toimisi. Että liikaan tilaan en ole törmännyt. ;)
 
Aika pahasti ollaan tosin aiheesta sivussa tässä vaiheessa. myöhmyöh

Aika pahasti ollaan tosin aiheesta sivussa tässä vaiheessa. myöhmyöh
 
Totta.. Aiheeseen palatakseni totean vain, että pitäkää palaveri jätkien (kaikkien) kanssa ja keskustelkaa asiat selviksi.

Aika pahasti ollaan tosin aiheesta sivussa tässä vaiheessa. myöhmyöh
 
Niin ollaan, mutta jatketaan nyt silti :-) Tottakai se menee niin, että mitä enemmän soittajia, sitä tiukemmin pitää pysyä omalla tontillaan. Isoissa bändeissä on vaarana se, että sovituksesta tulee pelkkää sekamelskaa. Mun mielestä triosoiton vaikeus on saada vähillä elementeillä kaikki biisin olennaiset jipot soitettua. On tietysti musaa, johon ei yksinkertaisesti tarvita kuin trio, eikä siihen muita soittimia kannatakaan tunkea. On olemassa myös musaa, jossa on paljon päällekkäisiä juttuja, tai joka koostuu monista pienistä elementeistä. Siinä onkin sitten triolla pähkäilemistä, että mitä soitetaan ja mikä on pakko jättää pois.

Kuvailit aika täydellisesti meidänkin bändin ongelman tuossa aloitusviestissä. Minä oon ollu alusta asti sitä mieltä että toista kitaristia ei tarvita, varsinkaan kun se on juuri tuommonen. Ongelma on että kitaristi ja rumpali on samaa mieltä mutta sitten kun tuli puhetta potkuista niin alko hirvee ämpyily ja epävarmuus. voe voe
 
Edit. tänään se tapahtui, ensin oli jotenkin ahdistunut olo kun piti puhua asiasta mutta 20min päästä kun päästiin soittamaan niin tuntu kun ois paino pudonnu harteilta, enkä meinaa että basson hihna olis katkennu

Siinä onkin sitten triolla pähkäilemistä, että mitä soitetaan ja mikä on pakko jättää pois.
 
Usein isommalla kokoonpanolla basisti ja rumpali keskittyvät stydiin biittiin ja koukkujen korostamiseen. Mitä on vanhemman rokin kolmen soittimen kokoonpanoja, niin aina jompikumpi komppiryhmästä on täyttänyt kitaran aukot. esmes The Who: Entwistlen basso menee rankasti kitaristin osastolle. Jimi Hendrix Experience: Mitch Michell soittaa aukot tukkoon kuin jazzrumpali. Vaatii ihan erilaista lähestymistä koko bändiltä.

Mä olen sitä mieltä että jos soittamista tekee muuten kuin huvin ja urheilun vuoksi niin tällainen pelleily/minäminä-asenne ei toimi. Oletko yrittänyt puhua tälle kakkoskitaristille?
Ja sen olen itse vuosien saatossa tajunnut että bändiä perustettaessa/uusia jäseniä hankittaessa kannattaa kaikkien eduksi tehdä selväksi millä meiningillä ollaan liikkeellä niin löytyy oikeanlaiset tyypit bändiin. Muuten myöhemmin tulee helposti ongelmia.