Rock, pop, alternative ›

Provinssissa toimi ihan tosi hyvin. en muista milloin olisin viimeksi noin paljoa riehunut keikalla, vaikka a.i.c:een takiahan sinne mentiin..:)

Eihän noissa uusissa biiseissä ole enää heviä ollenkaan. Tunnetustihan kitaristi Stephen Carpenter on pitänyt bändin hevipuolta yllä taistellen etenkin Chinoa vastaan. Olisiko Chinon lihotuskuuri ollut sitä varten, että nyt hän pärjää painimatseissa Carpenteria vastaan, ja on saanut tahtonsa läpi...:)

Mua ei haittaa hirveesti vaikka Deftones menis kevyempään suuntaan. Onhan White Pony aivan loistava levy vaikka kevyempi onkin.

Mua ei haittaa hirveesti vaikka Deftones menis kevyempään suuntaan. Onhan White Pony aivan loistava levy vaikka kevyempi onkin.
 
Komppaan. Deftones on ainakin mun korvaan parhaimmillaan juuri noissa melodisemmissa maalailuissa, tyyliin Be Quiet And Drive, Digital Bath ja Knife Prty. Jos ei äijiä huvita sitä hevimpää settiä vääntää, niin mua ei haittaa. Ja ne Carpenterin diggailemat Meshuggah-riffit ei välttämättä istu tuohon Deftonesin konseptiin niin kovinkaan hyvin.
 
Vaikka kyllähän bändillä on toki myös monta hienoa räyhäralliakin. Headup, Root ja Lotion ovat esimerkiksi oikein toimivia tällä osastolla.

Komppaan. Deftones on ainakin mun korvaan parhaimmillaan juuri noissa melodisemmissa maalailuissa, tyyliin Be Quiet And Drive, Digital Bath ja Knife Prty. Jos ei äijiä huvita sitä hevimpää settiä vääntää, niin mua ei haittaa. Ja ne Carpenterin diggailemat Meshuggah-riffit ei välttämättä istu tuohon Deftonesin konseptiin niin kovinkaan hyvin.
 
Samaa mieltä. Itselleni Deftones on edelleen yksi hienoimmista bändeistä, juurikin White Ponyn ansiosta. Lukioaikojen teiniangstien soundtrackista on vuosien varrella kasvanut upeita sävellyksiä sisältävä ja kokonaisuutena ihailtavan hyvin toimiva klassikkolevy, joka on yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Edellinen levy oli aika suuri pettymys, mutta Minerva, Moana, Needles & Pins ja Hexagram lukeutuvat kuitenkin mielestäni bändin parhaimmistoon. Around The Fur on myös minulle tärkeä levy, siltä suosikkini ovat Be Quiet And Drive ja Damone. Deftonesien itselleni tärkein biisi on kuitenkin tuo monesti tässäkin ketjussa mainittu Digital Bath, uskomattoman kaunis sävellys. Deftonesien raskaita kitaravalleja ja Chinon herkkää ääntä yhdistelevässä ilmaisutavassa vaan on jotain, joka toimii selittämättömällä tavalla todella hyvin. Ja erityisesti tuolla White Pony -levyllä.

Mun puolesta koko särön voisi heittää vaikka helvettiin. Akustiset kouraan. Kyseessä oli karrikaatio.
 
Pointtina siis, että Chinon sydäntäraastava ujellus kyllä tykittää hienosti myös silloin, kun ei ole massiivinen riffitykitys päällä. White Pony on nimikkolevyn ohella minulle ehkä parhaita kokemuksia kyseiseltä orkesterilta. Around the fur ei vieläkään napsahda.
 
Kyllähän sitä isoakin riffiä ja meteliä saa laittaa menemään, mutta minusta on tyhmää ajatella Deftonesia mättöbändinä. Tämä händi hoitaa molemmat puolet oikein hyvin. Jos olisi koko levy kevyempää kuin ennen, ei haittaisi.

minäpä palaan keskustelun alkuperäiseen aiheeseen vielä sen verran että suurena deftonesin ystävänä olin kyllä aluksi protestoivinani tuota B-sidesin sisältöä, juurikin sen tähden että melkein noi kaikki piisit oli vuosipäiviä sitten ollu jaossa. myöskin toi dvd ei kauheesi houkutellu, kun noi videotkin oli tullu nähtyä tuhanteen kertaan. mutta sitte taas, kun levyn hankkisin, niin pakko myöntää että onhan se hieno julkaisu.
 
mut deftonesilta sais kyllä mun puolesta tulla jonkinmoinen live-dvd hässäkkä. meinaan videomatskua kyllä on ihan alkuajoilta asti runsaasti, niin kyl vaan niistä sais höystettyä hienon kokonaisuuden.
 
ite otin tuossa kesän aikana tuon S/T:n pitkästä aikaa taas kuunteluun ja kyl upposi paremmin ku koskaan. tykkään levyn synkästä tunnelmasta. siin levyllähän on tosi hyvii piisejä, ja jotenki toimiii kokonaisuutena mielestäni hyvin.

mut deftonesilta sais kyllä mun puolesta tulla jonkinmoinen live-dvd hässäkkä. meinaan videomatskua kyllä on ihan alkuajoilta asti runsaasti, niin kyl vaan niistä sais höystettyä hienon kokonaisuuden.
 
Muistanko väärin, vai eikös niillä ollutkin joku "Live in Hawaii" -DVD?

Muistanko väärin, vai eikös niillä ollutkin joku "Live in Hawaii" -DVD?
 
Akustinen live?

Akustinen live?
 
joo onhan semmonen havajijulkaisu. ei ihan täysin akustinen. ainakin one weakin vetävät ihan sähköisesti.

Saturday Night Wristin julkaisupäivä lähestyy (31.10.), ja näemmä kappalelistakin on julkaistu:
 
"Hole in the Earth"
"FM"
"Beware"
"Cherry Waves"
"Mein"
"Interlude"
"Tilde"
"Rats"
"Pink Cellphone"
"Combat"
"The Earth"
"Comanche"
 
Ja Mein-kappaleessa on kuulemma SOAD:n Serj Tankian fiittaamassa, mikä kuulostaa minusta mielenkiintoiselta.

www.myspace.com/deftones
 
Tuolta voi kuunnella koko levyn. Nyt lähti ensimmäistä kertaa pyörimään, kommenttia sitten myöhemmin.

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=135333&
 
keskustelua uudesta levystä

Vedettiin kaverin kans purkkiin parit Deftones coverit. Voisin pistää jonnekkin jakoon jos joku haluaa kuulla. Miksaaminen vaan loppu ku seinään ku laitteet läks treenikseltä...