Yleistä keskustelua musiikista ›

Täysin samaa mieltä. Jos listaa esimerkiksi jonkin bändin viisi (!) levyä, puhuu paskaa tai ainakin valehtelee itselleen.
 
kolee jätkä

Siis onko oikeasti niin, että joidenkin mielestä on mahdotonta, että jollain levyllä ei ole yhtään _huonoa_ kappaletta? Ei kai tässä ollut tarkoituksena se, että pitäisi listata sellaisia levyjä jotka ovat yhtä huippukohtaa alusta loppuun. Eihän biisikään voi olla sellainen, että se on pelkkää huippukohtaa alusta loppuun, mutta ei se kuitenkaan mun mielestä tarkoita sitä, että muut kuin ne huippukohdat olisivat jotenkin huonoja.

3 nopeaa: Uriah Heep: Demons And Wizards
Deep Purple: Machine Head
Rainbow: Rising
 
okei, neljäs.. Pekka Streng: Kesämaa
 
sama kun Da Vincin työn pistäis paskaksi, jos kesken kuuntelemisen jättäisi.
 
edit. perusteluna vaan yksinkertaisesti se, että musiikki toimii melkein aina, ihan missä mielentilassa tahansa. Biisit ovat loistavia, parhaimmistoa. Siinä se.

Viisi saman bändin levyä jolla ei ole yhtään huonoa biisiä ?
 
Ok, helppoa:
 
Opeth - my arms your hearse
Opeth - Still Life
Opeth - Blackwater park
Opeth - Damnation
Opeth - Deliverance
 
Halausin sanoa vielä kaksi ekaa + Ghost Reveriesin, mutta en voi "hyvällä omatunnolla". Ei Ghostilla yhtään HUONOA biisiä ole, mutta biisejä, joita en jaksa kuunella (Beneath the mire).
 
Sori et mä oon helppo, hei.

Täysin samaa mieltä. Jos listaa esimerkiksi jonkin bändin viisi (!) levyä, puhuu paskaa tai ainakin valehtelee itselleen.
 
Tai jos listaa 5 tänä vuonna ilmestynyttä levyä. Niin täydellisiä levyjä tuskin on viittä enempää ilmestynyt minun elinaikanani (ja olen vanha).

Viisi saman bändin levyä jolla ei ole yhtään huonoa biisiä ?
 
Ok, helppoa:
 
Opeth - my arms your hearse
Opeth - Still Life
Opeth - Blackwater park
Opeth - Damnation
Opeth - Deliverance
 
Halausin sanoa vielä kaksi ekaa + Ghost Reveriesin, mutta en voi "hyvällä omatunnolla". Ei Ghostilla yhtään HUONOA biisiä ole, mutta biisejä, joita en jaksa kuunella (Beneath the mire).
 
Sori et mä oon helppo, hei.
 
Taidat tykätä Opethista?
 
Mulla ei ole yhtään levyä, jossa jokainen biisi olisi hyvä. Vahvojen joukossa aina joku näyttää heikommalta. Aina löytyy yhdestä neljään "albumiraitaa" tai muuten vaan kokeellista kappaletta.

Taidat tykätä Opethista?
 
Jep. Nuo tuli ensimmäisenä tosin mieleen - osaksi siksi lueteltuna. Biisejä on vähän, ne on pitkiä ja ne on silkkaa timanttia. Ai äm sorry, minusta noilla levyillä ei ole yhtään ainoata huonoa tai edes vain vähän hyvää biisiä.
 
Olisi tehnyt mieli heittää esim Katatonian uusin kehiin, joka on 90% kestostaan aivan helvetin hyvää tavaraa. Mutta kun levyllä on pari kolme "skippausbiisiä" niin enpä heittänyt. 90% kun ei käsittääkseni riitä, kun etsitään levyä jolla jokainen biisi on hyvä.
 
Makuasioitahan nämä on ? Eipä kai mitään yleistä mittapuuta olekaan olemassa.
 
Mulla ei ole yhtään levyä, jossa jokainen biisi olisi hyvä. Vahvojen joukossa aina joku näyttää heikommalta. Aina löytyy yhdestä neljään "albumiraitaa" tai muuten vaan kokeellista kappaletta.
 
Mulla on. Mulla on myös suurin osa levyistä sellaisia, joista löytyy huonoja biisejä vähintään yksi tai useampi. Melkein kaikki oikeastaan.

Sen sijaan että ihmiset listaa about 20 levyä ja loppuun sanoo "onhan niitä mut ei jaksa enää kirjottaa :DDD" niin voisivat mainita ainoastaan pari levyä ja kirjoittaa niistä vähän perusteellisemmin. Ja sitten on näitä fanipoikia jotka listaavat ainoastaan suosikkiyhtyeensä kaikki levyt.
 
Kopsaan tämän tekstin osittain toisesta ketjusta. Valitsen tähän ainoastaan yhden levyn. Minusta The Smithsien The Queen Is Dead on levy jossa ei ole yhtäkään huonoa kappaletta. Vajaa 37 minuuttia täydellisen peribrittiläistä meininkiä. Morrisseyn kuivahko, mutta samalla pureva että absurdi huumori sekä tekstien antaumuksellinen luuseriromantiikka johon on helppo samaistua tekevät suuren vaikutuksen. Sitä niin toivoo että olisi itsekin osannut kiteyttää sateisten katujen harmauden sekä elämän yksinäisyyden samalla tavalla kuin Morrissey. Joillakin vain on se jokin. Lisäksi Johnny Marrin hieno kitarointi sekä sitäkin hienommat pop-sävellykset antavat Mozin jollotukselle oivallista taustatukea ja käsissä on klassikko. Jokainen kappale on erilainen ja oma pienoistaideteoksensa.
 
Levy potkaistaan käyntiin Englannin kuningashuonetta varsin suorin sanoin piikittelevällä nimikkoraidalla. Huomionarvoista Morrisseyn teksteille on sekin, että lähes jokaisen rivin voi nostaa esiin erittäin tehokkaana ja mieleenjäävänä one linerina, niin myös tässä. "Her very Lowness with a head in a sling / I'm truly sorry - but it sounds like a wonderful thing"
 
Koomisen pohjavireen omaana kakkosraita Frankly, Mr Shankly on sopivan kevyttä ja viihdyttävää kuunneltavaa ennen levyn melankolisia mestariteoksia. Kun haluaa kieriskellä itsesäälissä (joka on äärimmäisen mukavaa puuhaa), niin soundtrackina tälle pyhälle rituaalille toimivat kaikkein parhaiten peräkkäin tulevat I Know It's Over ja Never Had No One Ever. Melankolinen äänimatto ja Morrisseyn venyvä ja sydäntä särkevä laulusuoritus kruunaavat näiden kahden biisin paketin. "I know it's over
/ And it never really began / But in my heart it was so real"
 
Kun tästä ollaan selvitty, kolmen täydellisen tarttuvan kitarapop-kappaleen putki (nerokas plagiarismikiteytys Cemetry Gates sekä Bigmouth Strikes Again ja The Boy With The Thorn In His Side) johdattelee kuulijan kohti levyn loppupuoliskoa, jossa häämöttää mm. rockabillymäisellä draivilla etenevä Vicar In A Tutu, joka tuo omalla kiehtovalla huumorillaan vastapainoa levyn äärimelankolisille sävelmille.
 
"Queenista" tuskin voi kirjoittaa mitään kiinnittämättä huomiota The Smithsien kenties upeimpaan yksittäiseen kappaleeseen, There Is A Light That Never Goes Outiin. Paitsi että kappaleella on maailman paras nimi, sillä on myös yksi maailman kiehtovimmista teksteistä jonka voi tulkita miten kukin itse haluaa. Puhumattakaan siitä pakahduttavan hienosta sävellyksestä.
 
Päätösraita Some Girls Are Bigger Than Othersissa tulee hyvin esille Johnny Marrin pettämätön taito kirjoittaa yksinkertaisen upeita pop-sävelmiä. Teksti huipentuu aavemaiseen "Send me the pillow / The one that you dream on / And I'll send you mine" -hokemaan, kun taas Marrin soittama outro on hienointa ikinä.
 
The Queen Is Dead on täydellinen levy, jossa ei ole yhtäkään huonoa kappaletta. Se on Valo joka ei koskaan sammu.

Sen sijaan että ihmiset listaa about 20 levyä ja loppuun sanoo "onhan niitä mut ei jaksa enää kirjottaa :DDD" niin voisivat mainita ainoastaan pari levyä ja kirjoittaa niistä vähän perusteellisemmin. Ja sitten on näitä fanipoikia jotka listaavat ainoastaan suosikkiyhtyeensä kaikki levyt.
 
Sori etten jaksanut kärjistää pidemmin.
 
:(((((

Jos levyllä on suurin osa loistavia biisejä ja muutama vähän keskinkertaisempi "hyvä" tekele, nostavat nämä loistavat biisit ne vähän heikommatkin uudelle, korkeammalle tasolle ja se tekee levystä laadukkaan. Tästä on monta esimerkkiä, esim jotkut Beatlesin levyt.

Valitsen tähän ainoastaan yhden levyn. Minusta The Smithsien The Queen Is Dead on levy jossa ei ole yhtäkään huonoa kappaletta.
 
No joo, tuota levyä mietin aluksi itsekin tähän ketjuun. Jotenkin vain en tahdo jaksaa kuunnella tuon aloitusbiisiä juuri koskaan. Yleensä aloitankin kuuntelun kakkosraidasta. Ei sillä, että se olisi lähtökohtaisesti huono kappale, mutta se vain on niin kovassa seurassa, että jää tyystin varjoon.

Olisi tehnyt mieli heittää esim Katatonian uusin kehiin, joka on 90% kestostaan aivan helvetin hyvää tavaraa. Mutta kun levyllä on pari kolme "skippausbiisiä" niin enpä heittänyt. 90% kun ei käsittääkseni riitä, kun etsitään levyä jolla jokainen biisi on hyvä.
 
Täällä on varmaan näkemyserojakin, että mitä ketjussa edes haetaan. Mun kriteerit on ainakin, että 100% mahtavaa tavaraa, ei yhtä ainutta "skippausbiisiä", eikä biiseissä edes huonoja kohtia. Melkein joudun sanomaan, että ulkomusiikillisillakin seikoilla on tässä osansa, esim. kansitaiteen suhteen. Eipä tule montaa levyä mieleen.

Olisi tehnyt mieli heittää esim Katatonian uusin kehiin, joka on 90% kestostaan aivan helvetin hyvää tavaraa. Mutta kun levyllä on pari kolme "skippausbiisiä" niin enpä heittänyt. 90% kun ei käsittääkseni riitä, kun etsitään levyä jolla jokainen biisi on hyvä.
 
Täällä on varmaan näkemyserojakin, että mitä ketjussa edes haetaan. Mun kriteerit on ainakin, että 100% mahtavaa tavaraa, ei yhtä ainutta "skippausbiisiä", eikä biiseissä edes huonoja kohtia. Melkein joudun sanomaan, että ulkomusiikillisillakin seikoilla on tässä osansa, esim. kansitaiteen suhteen. Eipä tule montaa levyä mieleen.
 
Mikä tuossa oli vaikea ymmärtää ?
 
Ylläolevassa lukee: "olisi tehnyt mieli heittää esim. diibadaaballe maininta, mutta..."
 
Joten suljin levyn pois. Koska ei ole 100% mahtavaa tavaraa. Eli siis missä se näkemysero on ?

David Bowie - Station To Station
Todella kova levy ja suht. monta biisi joista kaikki ovat hyviä. Tietenkin joku Word on a Wing ei ole yhtä hyvä kuin avausraita, mutta silti hyvä, enkätätä levyä kuunnellesani skippaa yhtään biisiä.
Sly & The Family Stone - There's A Riot Goin' On
Toinen samanlainen, kaikkia biisejä jaksaa kuunnella. Levyä yhdistää ainutlaatuinen äänimailma ja kuuntelen tätä levyä nimenomaan levynä enkä yksittäisinä biiseinä.

Mielestäni ainakin Sonatan Reckoning Night on tällainen, sen kuuntelee mielellään kokonaan läpi. Ainoa muita heikompi on Wildfire-kipale, mitä en huonoksi silti sanoisi, ehkä en vain ymmärrä sitä.
Kuitenkin levyllä on alusta loppuun mukavia melodioita, ja tykkään muutamien kappaleiden organ-soundin käytöstä mitä ei ole aiemmilla levyillä kuultu...
Henrik Klingenberg tuntuu leppoisalta veikolta, ja tällä levyllähän se taitaa olla ensimmäistä kertaa täysillä mukana, tykkään siitä hepusta.

Iron Maiden - A Matter of Life And Death
Death - Human
Death - Individual Thought Patterns
Death - Leprosy
Megadeth - Rust in Peace
Tool - 10,000 Days
King Diamond - Abigail
 
Näin.

James Dean Bradfieldin tää uus soololevy. Ihan ylivertaista poprokkia. Joka biisi on jautaa.

Monk Live At The Jazz Workshop Complete!
 
26 piisiä ja kaikki rautaa!!

Mikä tuossa oli vaikea ymmärtää ?

Ylläolevassa lukee: "olisi tehnyt mieli heittää esim. diibadaaballe maininta, mutta..."

Joten suljin levyn pois. Koska ei ole 100% mahtavaa tavaraa. Eli siis missä se näkemysero on ?
 
En tarkoittanut sitä kommentiasi vastaan, vaan olin samoilla jäljillä kanssasi. Kommenttini kritisoi lähinnä monia kommentteja, joissa on tyyliin 20 levyä listattu ja monet samoilta bändeiltä. Sori, jos kirjotin sen verran sekavasti, että tarkoittamani kritiikin kohde meni sivu suun.