Laulaminen ›

Minkä hintaisia on laulunopettajat? Kuka tietää Riihimäellä sellaista joka antais yksityistunteja?
 
Ostin äänitimpurin käsikirjan, en ole vielä perehtynyt, mutta aion.
 
Aikoisin siis käydä opettajalla, harjoitella kotona paljon, taas käydä tsekkaamassa kehitystä jne.
 
eli ei välttämättä kai kauheasti kalliita tunteja kertyisi?
 
Olisi kiva silloin tällöin käydä yksityisopissa, kun suurin ongelmani on saada ääni tulemaan vapaasti ja puhtaasti.
 
Kansalaisopiston laulutunnit kun taas on yleensä kuorolaulua, eikä niissä paneuduta juuri sinun asioihisi.

Kansalaisopistojen opettajiltakin voi saada yksityistunteja tai heiltä voi kysyä, tietäisivätkö jonkun joka voisi alkaa opettamaan. Kyllä muusikkopiirit ovat yleensä hyvin ketjuuntuneita, eli yksi tuntee toisen joka tuntee kolmannen jne... Halvemmalla voi päästä, jos sattuu bongaamaan esimerkiksi laulunopiskelijan, joka ei ole vielä valmistunut, mutta on jo edistynyt opinnoissaan. Näiden opetus voi olla varsin pätevääkin ja riittänee, jos haluaa vain silloin tällöin käydä kokeilemassa.

Kiitos. minuun otti jo yhteyttä eräs viehättävältä kuulostava samalla paikkkunnalla asuva pitkät lauluópinnot käynyt nainen.
 
Opiskelee laulupedagogiksi, joten uskon että ainakin tietää mitä vikaa minun seiskan äänessäni on.
 
Ostin myös äänitimpurin käsikirjan ja alan astmaatikkona ja uniapneaa sairastavana todella keskittyä oikeaan hengittämiseen ja äänenkäyttöön. Sillä uskon hengityksellä ja kropan oikealla käyttämisellä olevan valtava merkitys ihmisen terveyteen.
 
Laulun oppimisessa tärkentä on minulle, että kehityn omassa sarjassani, olen karaokessa tällä hetkellä ehkä keskitasoa hieman alla, mutta aion pyrkiä, jos mahdollista, hieman keskitason yli. Tosi laulajien tasolle tuskin koskaan pääsen. mutta sitä en murehi enkä kadehi.
 
Samoin kitaran kanssa laulaessa olisi hyvä saada ääneen parempaa sointia, sävelkorva lienee riittävän kohillaan (toivottavasti).
 
Ensi perjantaina eka tunti, hintakin kuulosti kohtuulliselta.

Laulun oppimisessa tärkentä on minulle, että kehityn omassa sarjassani, olen karaokessa tällä hetkellä ehkä keskitasoa hieman alla, mutta aion pyrkiä, jos mahdollista, hieman keskitason yli. Tosi laulajien tasolle tuskin koskaan pääsen. mutta sitä en murehi enkä kadehi.
 
Pakko sanoa, että asenne sulla on kyllä todellakin paikallaan! Selkeät tavoitteet plakkarissa, laulamisen iloa taskussa ja nöyrää työasennetta näyttäisi löytyvän.
 
Toivotan erittäin paljon onnistumisen elämyksiä näille lauluhaasteillesi. :)

Kiitos kannustavasta viestistä. Olen tosiaan vanhoilla päivillilläni hurahtanut musiikkiin. Harmittaa vaan kun nuorena ei ollut kaveria neuvomassa eikä soinnuista tiennyt mitään. Eihän niitä melodioita jaksanut jauhaa kun ei se heviltä kuulostanut.
 
Silloin luulin että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka osaa soittaa kitaraa, ja niitä jotka eivät osaa. Luin itseni tähän jälkimmäiseen kastiin, nyt vuodessa kitara on soinut paljon enemmän kuin koko elämäni aikana koskaan.
 
Mieten usein miten soitto valuisi päästä kitaraan jos olisin 15 vuotiaana tällä innolla harjoitellut ja jatkanut, kun nytkin jo jotain osaan. Siitähän soittamisessa on kyse, saada pään sisällä oleva musa siirrettyä käsillä kitaraan ja sitä kautta ilmoille.
Toisilla on näppärämmät sormet kuin toisilla, mutta ei välttämättä päässä sitä musaa. Toisilla taas rähmäkäpälät mutta pää täynnä hienoja säveliä.
 
En katso olevani kovin lahjakas, mutta tekniikka kehittyy väkisin kun tarpeeksi hieroo ja tahkoaa.
 
Eli tuskin stara olisin vaikka olisin ikäni soittanut. Mutta paljon parempi kuitenkin.
 
Mutta minulle on tärkeää että saan virtaa soittamisesta ja laulamisesta, tänään taas sahalla sain mielestäni upeita säveliä. Vaikuttaa fiilissoittimelta. Vasta muutama tunti sitäkin peliä takana.
 
Sillä yritän kehittää sävelkorvaani, mutta sehän on kiva soitin muutenkin vaihteeksi.

Mihin asioihin mielestänne tulisi kiinnittää huomiota lauluopettajan valinnassa? Olen käynyt yhdeksällä eri opettajalla. Suurin osa suhteista on päättynyt heti ensimmäiseen kertaan. Tällä hetkellä ei ole varaa käydä laulutunneilla, mutta pääkopassa, nauhoilla ja videonauhureilla on tunteja joista sitten olen kertaillut asioita. Jos vaan olen kerennyt harjoitteleen tarpeeksi niin, kyllä nuo tekniset asiat tuntuu hallussa olevan. Jokaiselta opettajalta on jäänyt kuitenkin jokin juttu käteen, mutta yksi opettaja oli ylitse muiden, jolla pyrin käymään tulevaisuudessakin, koska hän keskittyy mielestäni juuri oikeisiin asioihin. Mietin että jos täällä on niitä pitkälle kulkeneita laulajia, jotka tietää miten ääni toimii ja mitkä tekijät siihen vaikuttaa, niin mitä yleensä haette tai toivotte saavanne opetuksesta. Onko se sitten sellaista hemmetinmoista pilkunnussintaa jo millä ei periaatteessa enää ole loppupeleissä hirveästi merkitystä, muuta kuin joku haluaa vaan muuttaa tyyliäsi enemmän oman totuudenmukaiseksi. Milloin tulee vaihe esimerkiksi klassisessa että pärjää omillaan lähinnä säestystunteja hyväksi käyttäen... Itselläni on hyvä ja halpa säestäjä joka on myös sibiksen käynyt tenori ja pienissä rooleissa esiintynyt kanttori jne jne. Häneltä sain arvokasta tietoa miten biisit tulisi esittää jne, hän ikäänkuin avarsi näkemystäni kappaleista, mutta itse laulamiseen tai tekniikkaa hän ei puuttunut, vaikka kyse olikin laulu/säestystunnista.
 
Lauluopettajan valinnasta siis on kyse, mitä toivotte saavanne opettajalta? Itse olen ainakin omasta mielestäni siinä vaiheessa että pystyn vaistoamaan kenestä on itselleni hyötyä. Sen perusteella siis menen. Mutta täytyy sanoa että hyvät laulunopettajat on harvassa. Kävisin kyllä edelleen aktiivisesti tunneilla mutta tuo rahapuoli tulee vastaan. Mutta kannattaako sitten mennä johonkin konsaan jossa opettajaksi tulee joku joka rikkoo koko osaamisen ja rupeaa kasaamaan uudestaan koko pakettia samanlaiseksi, eri termein:....Mietteitä kiitos!!!

Minä valitsin laulunopettajan sillä perusteella että löysin hänet tästä läheltä. Minä en osaa laulunopettajista muuta sanoa, että viihdyn luontevammin naisopettajan kanssa, samoin kuin naishierojien ym.
 
Tällä en tarkoita mitään flirttailua, mutta on helpompi jutella vieraan naisen, kuin vieraan miehen kanssa. En tiedä olisko jotain homofobiaa, mutta kiusaannun kun mies esim. hieroo pakaroitani. Tässä siis sulupuolikriteeri.
 
Tosin tämä sukupuolikysymys menee ohi jo muutaman kerran jälkeen, kun paremmin tutustuu toisen persoonaan.
 
Myös vuorovaikutus oppilas/opettaja välillä pitää olla luontevaa ja riittävän välitöntä, että voi sanoa mitä ajattelee, pelkäämättä loukkaavansa toista.
Itse en loukkaanu helposti, koska en jää sanattomaksi ihan äkkiä, vaan asiat kyllä puidaan niin että mitään ei jää hampaankoloon. Siihen ainakin itse pyrin.
 
Minulla on kouluarvosana laulussa 7, kunnes lopetin laulukokeissa laulun kokonaan, joten kaikki mitä minulle opetetaan, on varmaan hyväksi. Eli olen laulun ekaluokkalainen. Lauleskelen ilokseni ja kivempi soittaa kitaraa kun laulaa jollottaa siihen päälle.
 
Olen vaan kovasti innostunut musiikista,enemmän kitaran soittamisesta, mutta sitäkin aktiivisemmin takana vasta reilu vuosi.
 
Ikääkin on jo yli 51, olen ollut kuntoutustuella ja ilmeisesti jään kokonaan eläkkeelle. Siksi musiikki on saanut yliotteen, kun raskaampaan ei oikein pysty.
 
Tarkoitukseni on kehittyä sille tasolle, että ihmiset ei vaivaudu jos joskus soittelen ja laulan vaikka pienissä kemuissa. Siis vain ilokseni.
 
Samoin karaokessa olisi tarkoitus päästä hieman yli keskitason.
 
Sen voin sanoa että vuodessa olen vanhoilla päivilläni kehittynyt, jopa vaimonikin mielestä valtavasti, moni kehuu lauluani, vaikka se on täysin koulimaton mutta ei kai ihan ilman nuottikorvaa.
 
Samoin haluan laulaa kehittääkseni hengistekniikkaani (astma, uniapnea) ja yleistä hyvinvointiani.
Uskon että esim. äänitimpurin käsikirja antaa hyviä vinkkejä tuntien tueksi.
 
Viime talvena olin kansalaisopiston laulukurssilla, sielläkin keskityttiin hengitykseen ja äänen avaukseen, mutta ryhmässä lauluni jäi aivan oman onneni nojaan. jätin kurssin kesken.

--------------------------------------------
 
Nyt olin ensimmäistä kertaa täällä kotipaikallani laulutunnilla, opettaja vaikutti kivalta ja reippaalta, kaikin puolin mukiinmenevältä.
 
Hän kertoi olevansa suorasanainen, se onkin tärkeää, ei "kyllä se ihan hyvin meni" opetuksella mitään virkaa ole.
 
Haluan selkeät suorat kommentit, vahvuuksistani ja heikkouksistani. Opettaja on itse ammattilainen laulamisesa ja musiikissa, eli varmaan tietää miten pitää laulaa.
 
Samoin hän opiskelee laulupedakogiksi parasta aikaa.
 
Siis taatusti menen uudestaan, sillä nyt keskitytään minun osaamiseeni ja sen vahvistamiseen.
 
Kuulemma a:sta aahan laulan puhtaasti, eikä ainakaan vielä sanottu että ei tule mitään.
 
Myös olen itsepäinen mies, otan kaiken opin vastaan mikä tuntuu hyvältä, samoin uskon kun sanotaan että tämä sinun on opittava (kysyn kyllä helposti että miksi), mutta ei minua voi edes muokata sellaiseksi jota en itse tahdo.
 
Samoin sain vankan kuvan että saan juuri sitä oppia mitä haluan: "Nuotiolaulaja kitaran kanssa", sekä karaokessa niin, että ihmiset ei kauheasti vaivautuisi.
Samoin tärkeää on itse musiikin ja laulamisen ilo. Siitä saa puhtia jo sinällään.
 
Ja olen jo yhden tunnin perusteella sitä mieltä, että saan alhaiseen lähtötasooni nähden erittäin hyvää opastusta, sillä uskon että ihmisellä jolla sellaiset meriitit ja laulutausta kuin opettajallani, tietää hän, miten minun pitäisi laulaa ja miten ei.
 
Samoin henkilökohtainen opastus henkittämiseen, ryhtiin ym. on paljon parempaa kuin kirjasta luettu.
 
Siis minun tasoero opettajaani nähden on niin valtava, että on ihme jos ei oppi valu minuun päin. Samalla tavalla kuin fysiikassa(joka myös kiinnostaa), lämpö pyrkii siirtymään kuumemmasta kylmempään päin.
 
-----------------------------------------------------------------
 
Tässä oli siis laulutunneilla kävijän alkutaipaleen oppilaan mielipide. Mutta eikö sekin ole tärkeä.
 
Uskon myös että oppimisessa pitää olla myös nöyryyttä, tai pitäisikö sanoa että kaikki ylimielisyys oman osaamisensa suhteen pitää vaihtaa realismiin ja pohtia missä on vika jos ei natsaa.
 
Sillä voi olla niinkin että vika ei olekaan opettajassa, vaan jossain muualla. Tähän kun pätee samat lainalaisuudet kuin muuhunkin elämään.
 
Lisäksi monet "ns. taiteilijat" ovat varustettu ylikorostuneella minäkuvalla, vika on aina jossain muualla. Tällaisenkin käsityksen olen saanut.
jos tuntee olevansa parempi kuin opettajansa, olisiko sitten jo aika siirtyä itse opettamaan?

Mihin asioihin mielestänne tulisi kiinnittää huomiota lauluopettajan valinnassa? ...
Lauluopettajan valinnasta siis on kyse, mitä toivotte saavanne opettajalta?
 
Itselle on hyvin tärkeää se, että opettaja kuulostaa itse jossain suhteessa siltä, miltä itse haluan joskus kuulostaa. Ts. hänen äänessään on ominaisuuksia, jotka haluan myös omaani. Myös se, että laulunopettaja on itse laulaja, mieluiten vielä lähimenneisyydessä keikkaillut tai edelleen keikkaileva, vaikuttaa valintaani paljon - minulle on ensiarvoisen tärkeää että opettaja pystyy neuvomaan kappaleiden tulkinnassa, roolien analysoinnissa, eri traditioissa jne. Ei niinkään se, onko opettaja valmentanut paljon hyviä laulajia tai kilpailuvoittajia tai listaykkösiä. Peruskuvio on se, että opettaja osaa itse jotain, minkä haluan oppia, ja opettaja pystyy tämän opettamaan ja jos vielä henkilökemiakin pelaa, niin kaikki on niinkuin pitääkin. Mulla vaan tahtoo tuo auktoriteetin edessä pelkääminen mennä joskus niin överiksi että saattaa joskus vaatia parikin kertaa ennenkuin pystyy olemaan tuntitilanteessa oma itsensä ja analysoimaan että tuleeko tästä mahdollisesti mitään.

Mihin asioihin mielestänne tulisi kiinnittää huomiota lauluopettajan valinnassa? ...
Lauluopettajan valinnasta siis on kyse, mitä toivotte saavanne opettajalta?
 
---------------------------------------------------------------------------------------------
 
Kannattaa ainaki varoo paskoja maikkoja ja käydä usealla opettajalla, että näkee paljon eri metodeja. Mun 1. laulumaikka käytännössä vaan pilas mun ääntä koko sen ajan mitä kävin siellä, 2. pilas vähä vähemmän ja 3. on rakentanu sitä iha uskomatonta vauhtia eteenpäin :/ Nykynen maikka naureskelikin, että sama ku oisit 0:sta alottanu ku mulle tulit... ja muutaman vuoden olin jo tunneilla käynyt & treenannu päivittäin iha sitä, mitä mulle tunneilla opetettiin.
 
Vastaavia tapauksia oon kuullu surullisen monta

Olen huomannut, että erilaisessa kehitysvaiheessa tarvitsee aina erilaisen opettajan. Nyt olen saavuttanut sen pisteen, että saan ja tarvitsen ns. fakkikohtaisia neuvoja, eli juuri sellaista tekniikkaa ja tietotaitoa, mitä minun äänityyppini tarvitsee. Minusta on kuitenkin hyvä, että alunperin en ollut ihan niin spesifioidulla opettajalla, vaan sain vähän sellaista yleisempää laulunopetusta, ennen kuin fakkini alkoi selkiintyä. Liian varhainen fakkiuttaminen klassisessa laulussa voi viedä laulajan ihan väärän tekniikan pariin ja tätä kautta jopa pilata äänen. Mielestäni oli hyvä, että aloitin miesopettajalla, koska en pysty naisena matkimaan miesääntä - tällöin se oma ääni täytyi löytää ihan itse. Apinoimisella on puolensa, toisaalta sillä tavoin oppii nopeasti, mutta toisaalta sillä tavoin saattaa alkaa kuulostamaan opettajaltaan.
 
Varhaisessa vaiheessa laulaja kehittyy nopeasti, ja silloin ei mielestäni tarvitse mennä vielä maailman kuuluisimpien laulunopettajien pakeille maksamaan itseänsä kipeäksi. Pitkälle kehittynyt laulaja tarvitsee jossain vaiheessa niitä gurujakin sitten, kehittyäkseen vielä pidemmälle.
 
Minulla on takana 7 vuotta ja 5 opettajaa, kuudes menossa. Siinä on 2-3 opettajaa liikaa. En missään nimessä suosittele jatkuvaa opettajan vaihtamista kenellekään, koska tekemisestä puuttuu jatkumo. Opettaja saa ensimmäisellä laulutunnilla jonkun pienen hajun siitä, missä mennään, mutta mitään järjettömän radikaaleja ei vielä ensimmäisellä tunnilla voi tehdä ja on mielestäni aika epäoikeudenmukaista opettajaakin kohtaan odottaa kuuta taivaalta. Monet opettajistani ovatkin ajan mittaan tuoneet omia kantojaan ja ehdotuksiaan esille, sekä pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Ei kaikkea pysty lyömään heti tiskille. Mielestäni, jos jatkuvasti vaihtaa opettajaa, ei tällöin anna näille opettajille mahdollisuutta opettaa kunnolla. Toki kaikilta tarttuu "jotain" mukaan, mutta itselläni tähän mennessä opettaja nro 5 joutuikin korjailemaan niitä muilta mukaan tarttuneita epämääräisiä juttuja. Jos on vain lyhyen aikaa jollakin, saattaa myös käsittää aluksi jonkun teknisen asian väärin. Ja kun sitten yhden tunnin jälkeen ei enää koskaan palaa takaisin, sitä saattaa sitten omin voimin soveltaa oppiansa ihan päin seiniä, eikä kukaan ole sitä korjaamassa.
 
Mielestäni, mitä pidemmälle lauluansa haluaa viedä, sen enemmän mennään detaljeihin. Niin. Se on pilkunn****mista. Mutta vain sillä hiomisella pääsee kohti parempia ja aina vain parempia esityksiä ja tulkintoja sekä musiikin ymmärtämystä. Minä en maksaisi yhdellekään opettajalle siitä, että lauluja vain hoilotettaisiin läpi ja hyvähyväaikunkiva. Eikä yksikään minun tulevista oppilaistani tule tämän sorttista läpilaulantaa minulta saamaan "opetustyönä", josta sitten veloittaisin heitä.
 
Opettajan kanssa tehdään omaa työtä, pianistin kanssa sitten kasataan sitä työtä kokonaisuudeksi. Ja kun paikalla ovat sekä pianisti että opettaja, siitä tehdään esitys, joka hiotaan loppuun asti. Se olisi ihanne, mikä ei aina tietenkään harrastelijatasolla toteudu. Sitten joutuukin valitsemaan sen, että haluaako vain sitä, että saa laulaa pianistin kanssa vai sitä, että hiotaan tekniikkaa ja tulkintaa opettajan kanssa.
 
Viisaat klassiset laulajat, maailman huiputkin käyvät tsekkauttamassa tekniikkansa säännöllisesti. Ja ne, jotka eivät käy... sen kuulee kyllä. Tietenkin, mitä pidemmällä tekniikkansa kanssa on, sitä harvemmin tunteja tarvitsee. Mutta kuriositeettina vaan: kyllä ne kansallisoopperankin solistit käyvät laulutunneilla, varsinkin se nuorempi polvi, koska heillä kehittyminen roolista toiseen on jatkuvaa ja siinä on omat riskinsä, jos ei kukaan ole katsomassa sitä kehitystä päältä. (Juha Uusitalosta on turha puhua tässä yhteydessä, koska hän on käynyt omat metodinsa läpi - ja nekin ovat vieneet vuosia. Hänhän on sellainen poikkeus, joka ei tarvitse laulunopettajaa, mutta uskonkin hänen historiansa paljastavan syyn siihen. Se olkoon sitten oma aiheensa.) Klassisessa laulussa äänityypistä riippuen menee n. 7-10 vuotta äänen kouliintumiseen. Itselläni on tämä 7 vuotta takana, ja nyt niitä laulutunteja vasta tarvitseekin! Toki pärjään pitkiä aikoja omillani, en tarvitse mitään kädestäpitelijää. Mutta kumma se vaan on, että kun kesän hoilottelee kontrollitta jossain linnassa, niin on taas syksyllä vaikka mitä niekkuja yms. omalaatuisia tapoja poisopeteltavana.
 
Minulla on ollut aikoja, jolloin en ole ymmärtänyt, mitä ihmettä opettaja ajaa takaa. Silloin olen tiedustellut sitä opettajalta. Ja jos en mielestäni ole saanut riittävän selventävää vastausta, olen pitänyt sitä vain turhanpäiväisenä jorinana. Varsinkin alkuaikoina koin niin, koska olin mielestäni riittävän hyvä (ellen jopa erinomainen hohoh :D). Nyt, näin jälkeenpäin voin vain todeta olleeni tuolloin niin ylpeä ja itseriittoinen, että en nähnyt, että opettaja oli täysin oikeassa. Monet asioista ovat auenneet vasta jälkeenpäin. Ja kyllä on nolottanut, kun sitä on kiukutellut opettajalle. Musiikin edessä nöyrtyminen on mielestäni yksi avaintekijöistä hyväksi laulajaksi tulemisessa.

Täytyy sanoa että komppaan kyllä jokaista lausetta mitä täällä on sanottu... Mutta tuo juha uusitalo jäi nyt kiinnostamaan. Tietystä syystä... Kyä tuota nöyryyttä musiikin edessä saa paahtaa päivät pitkät eikä koskaan ole kyllin hyvä, mutta välillä on ihan tervettä todetä itselleen vaikka hieman kusenhajuisestikin että piru vie että vedin hyvin tänään, vaikka 3 vuoden päästä tiedän että en osannutkaan tällä hetkellä paskan vertaa.
 
Kyllä ja lisään että olen tyytyväinen tämän hetkiseen opettajaani vaikka kyöhällä ei oo varaa säännölliseen tunneilla käymiseen. Toisaalta joskus kun olin varakkaampi niin kokeilin opettajia läpi ja valitsin sopivimman. Valinta oli kyllä helppo kun yksi oli sen verran ylivertainen ja muutenkin yhtä hullu kuin itse. Mutta kyä ne tunnit aina pelottaa kun tietää taas että perseelleen menee ja piiskaa tulee, mutta niin sen pitääkin mennä.

Mutta tuo juha uusitalo jäi nyt kiinnostamaan.
 
Juha Uusitalohan on alunperin huilisti. Ja tämän huilunsoiton tiimoilta hän oli jossain enemmän tai vähemmän hörhöporukassa 1980-luvulla :D, jotka etsivät täydellistä ääntä. Siis soittamalla. Saattoivat soittaa yhtä ääntä 8 tuntia päivästä toiseen. Rahat menivät siinä täydellisyyttä hakiessa. Siitä on kauan kun luin kyseisen artikkelin lehdestä, enkä muista kaikkia detaljeja, mutta periaatteessa sitä kautta Juha on löytänyt sen täydellisen tekniikan lauluunsakin. Eli alunperin ehkä maailman hulluimmasta ajatuksesta onkin löytynyt jotain hyvää.
 
Tekniikan nimi on orfeo-impulssi ja orfeo-pedagogiikka. Tästä nyt löysin ainakin yhden artikkelin.
 
http://www.fantasticomusic.fi/index.phtml/t/articles1/art/8126/p/10700
 
Mielestäni tämä riittää selittämään sen, miksi Juha on vain niin hyvä, ettei tarvitse mitään opettajaa. Kun on tehnyt intensiivisen perustyön, niin mikäs sitä on käyttäessä. Ja täytyy kuitenkin muistaa, että hän oli saanut muusikon koulutuksen jo ennen kuin alkoi laulamaan.

Minulla on takana 7 vuotta ja 5 opettajaa, kuudes menossa. Siinä on 2-3 opettajaa liikaa. ....
Klassisessa laulussa äänityypistä riippuen menee n. 7-10 vuotta äänen kouliintumiseen.
 
Itsellä takana 10 vuotta (!!) ja yhtä monta opettajaa (!!!), jotka tosin pakkautuvat aikajanalla tuonne alkupäähän. En voi suositella kenellekään laulun alkeisopiskelijalle semmoista rumbaa mitä itsellä oli... Tota rumbaa kesti paikkakunnanvaihdoksista ja muista johtuen neljä vuotta, sitten kun löytyi se ns. oma opettaja niin kesti neljä vuotta oppia kaikki epämääräistelyt pois ja nyt vasta alkaa instumentti toimia niinkuin klassisen instrumentin pitää - ja voi käydä muilla opettajilla sen aiheuttamatta hirvittäviä tuhoja, koska on jo jotain mihin verrata.
 
Mulla siis se tausta että kouluttauduin ihan vakavissani konserttipianistiksi kunnes selkä ja jännetupit petti, joten vaihdoin laulantaan kun ei musiikkiakaan halunnut jättää. Osa tuosta kymmenestä vuodesta meni silkkaan surutyöhön. Vasta kolmisen vuotta sitten olen alkanut kirjoittaa cv:hen laulamisen ennen pianon- (ja basson)soittoa.

Mistä sen sitten tietää, kuka on hyvä opettaja ellei kokeile muutamaa eri opettajaa? Ei aloittelija tiedä, missä tahdissa voi oppia, jos ei ole mitään vertailupohjaa. Toisaalta ei sitä silloinkaan aina voi sanoa, kumpi on parempi. Toinen voi opettaa toiset asiat paremmin ja toinen taas toiset. Hyvä oppilas osaa valita parhaimmat päältä.
 
No aloittelevan laulajan tehtävä ei ole osata tehdä moisia valintoja mun mielestä.

Mistä sen sitten tietää, kuka on hyvä opettaja ellei kokeile muutamaa eri opettajaa? Ei aloittelija tiedä, missä tahdissa voi oppia, jos ei ole mitään vertailupohjaa. Toisaalta ei sitä silloinkaan aina voi sanoa, kumpi on parempi. Toinen voi opettaa toiset asiat paremmin ja toinen taas toiset. Hyvä oppilas osaa valita parhaimmat päältä.
 
No aloittelevan laulajan tehtävä ei ole osata tehdä moisia valintoja mun mielestä.
 
Aloitteleva opettelee yhtä lailla opettajan valintaa ja hyvänä oppilaana olemista kun itse laulamista ihan alkuvaiheessa. Jos homma ei toimi, niin se pitää sitten lopettaa ja aloittaa toisaalla. Se on vaan sitten näivettävämpää jos opettajanvaihdokset johtuu olosuhteista eikä vapaista tahdoista (esim. opettajan äitiysloma tai itsemurha yms).

Kaikki irti mitä vaan ikinä saa. Kaikki sanoo miten pitää tehdä ja ristiin ja rastiin. Omat aivot sitten analysoija mittaa ne omaan hierarkiaan. Sitä se on nääs. Mutta helvetti mitähän pitäis tehdä kun soitan rumpuja myös yhdessä bändissä ja ne vetää siellä koko ajan röökiä. Itse kun en polta (ainakaan enää) niin yskin keuhkoni pihalle joka treenien jälkeen ja haisen tuhkakupilta....argh...Auttaakohan jokku naamarit tupakansavuun...hahaha

Tästä, miten aloittelija voi tietää kuka on hyvä opettaja tuli mieleeni seuraavia ajatuksia:
 
Ennen kuin edes lähtee ensimmäisellekään tunnille, kannattaa miettiä mitä oppia hakee, mitä asioita omassa oppimisessaan pitää tärkeimpänä.
 
Kertokaa te usealla eri opettajalla käyneet mielipiteenne seuraavista ajatuksistani.
 
- Aloittelilevan laulajan pitää listata ne asiat joissa haluaa kehittyä. Sen jälkeen keskustella onko opettaja samaa mieltä asioista, jos opettaja on eri mieltä, ei pidä lähteä ovet paukkuen seuraavalle opettajelle, vaan selvittää mistä tämä erimielisyys tavoitteissa johtuu.
 
- Jos erimielisyys on vaikka sellainen että opettaja on itse oopperalaulaja, inhoaa kevyttä musiikkia, mutta sinä haluat laulaa kevyttä musiikkia ja iskelmiä, kannattaa varmaan hakea opettaja joka on tässä asiassa samaa mieltä ja mielellään, korostan "mielellään" opettaa sinua laulamaan iskelmiä.
Sillä aivan yhtä paljon kuin sinulla pitää olla motivaatiota oppia laulamaan, pitää opettajalla olla motivaatiota saada sinut kehittymään. Ellei näin olisi, vaihtaisin opettajaa.
 
- Mutta jos sinä haluat alkaa laulamaan kuin Kirka tai Motörheadin Lemmy Kilmiser, kannattaa kuunnella mitä opettajalla on sanottavaa siitä, mitä tuollainen laulu tekee äänihuulille.
 
- Voi olla myös monta muuta seikkaa, joista olette eri mieltä, mutta ne pitää keskustella ja selvittää. Kannattaa muistaa että opettajasi kuitenkin tietää laulamisesta enemmän kuin sinä. Silti ei pidä koskaan pitää opettajan sanaa "profetiana", kyseenalaistaminen ja terve epäluulo on aina paikallaan.
 
- Erittäin tärkeää, ainakin minulle, että keskinäinen henkilökemia toimii, että voi puolin kuin toisin sanoa miltä tuntuu eikä tarvitse ajatella, "tuosta olen kyllä eri mieltä enpäs sano ettei vaan suutu".
Suorapuheisuus, tietenkin toista kunnioittaen ja toista loukkaamatta on paras tapa toimivaan kanssakäymiseen ja sitä kautta parhaaseen oppimiseen.
 
Itse lähdin kurssille hakemaan seuraavia asioita, ne eivät ole täysin tärkeysjärjestyksessä, mutta ensimmäistä pidän hyvin tärkeänä:
 
- Haluan löytää itsestäni sen oman persoonallisen ääneni, äänen jolla laulaen äänihuuleni ei rasitu, en joudu pingoittamaan, vaan ääni tulee ulos kevyesti ja puhtaana koko sillä skaalalla jolle ääneni tällä tasolla venyy. Jatkossa, kun äänialani kasvaa, haluan että myös silloin ääneni soi puhtaana omana persoonallisena äänenäni läpi koko äänialan.
Oletan, että kun ensin olen sen oman ääneni löytänyt, oppinut sillä laulamaan kunnolla ja puhtaasti, voin alkaa muuttamaan siihen eri väriä ja sointia, jos siltä tuntuu. Tästä täytyy opettajani kanssa keskustella rakentavasti, oletan että hän on samaa mieltä, mutta jos ei ole, vaadin hyvät perustelut, miksi ei ole näin.
Nyt kun en ole omaa ääntäni vielä löytänyt, imitoin aina hieman kulloisenkin esittäjän laulua. Toisaalta, Junnu Vainio, Tapio Rautavaara, Veikko Lavi sopivat ääneeni aika hyvin. Mutta silti pitäisi ensin se oma ääni. Esim. Jope Ruonansuu on hyvä imitaattori, mutta miehellä on myös hyvä oma lauluääni (siis minun musiikkimakuuni).
 
- Toinen, kokonaisuuden kannalta vielä tärkeämpi asia on oppia oikea hengitystekniikka ja oikea ryhti ja asento, sillä hyvä ja oikea hengitys on kaiken terveyden perusta. Tietenkin hengitystekniikkaa voi opetella muutenkin, mutta laulamisen kanssa sekin on varmaan paljon antoisampaa.
 
- Hyvin tärkeää on myös oppia laulamaan oikealla nuotilla, itse olen jo kaivanut vanhan kosketinsoittimeni esiin, sen kanssa on kitaraa (kitaran sävelet eivät ole aivan tarkkoja, varsinkin ala E-kielen vire muuttuu aika paljon riippuen siitä miten lujaa painaa) helpompi oppia laulun tarkka sävelkulku. Tähän mennessä olen laulanut pelkästään korvakuulolta, siten miten muistaa kappaleen sävelen kulkevan. Olen joskus kirjoittanut nuotteihin kitaralla soittamani melodian, esim. Esplanadi kappaleessa tuli joihinkin kohtiin pieniä eroja (jotka mielestäni sopii yhtä hyvin kuin ne nuottienkin), vaikka sävellaji muuten meni ihan oikein.
Silti olisi hienoa saada hiottua sävelkorvaansa mahdollisimman tarkaksi. (Iskelmissä ei kyllä mielestäni ole kauhean tarkkaa meneekö joka nuotti juuri kohdalleen, kunhan sävellaji menee oikein).
 
- Rytmitajun kehittäminen, laulun tavujen rytmittäminen tahdilleen oikein ja oikeaan pituuteen, on myös asia jossa minulla on vaikka miten paljon opittavaa. Paljon on myös opittavaa oikeassa ääntämisessä.
 
- Eli tärkeintä minusta olisi ensin oppia laulamaan oikein omalla äänelläni, sen jälkeen kun tämä perusta on hanskassa, voi alkaa lisätä enemmän omaa tulkintaa lauluunsa.
 
- Eli en tiedä miten iso urakka on tuon kaiken oppiminen, tai eihän koskaan kaikkea voi oppiakaan.
 
- Mutta jos en ota oppimista pakkomielteenä, vaan osaan iloita siitä, että huomaan jotain oppineeni, ei ole väliä mitä vauhtia kehityn. Nyt kun olen 51 vuotta, voi minulla vielä olla aikaa kehittymiseen 0 - 60 vuotta. Esim. kitaran kanssa näitä ahaa-elämyksiä tulee aina joskus suurina harppauksina, sitä vaan huomaa että nythän sujui hienosti (siis tietenkin vain itseeni verraten).
 
Eli jos jos ensimmäisenkin opettajan kanssa kaikki nämä kertoman kriteerit täyttyy, en näe mitään syytä aloittelevan laulajan lähteä vertailemaan eri opettajia, ikään kuin tutkisi erilaisia autoja autokaupassa.
Jossain vaiheessa sitten kuitenkin tulee taukoa tuntien ottamiseen, silloin voi miettiä, jatkaako entisellä opetajalla vai etsiikö uuden.
 
Sitten kysymys, miten voi laulunopettaja pilata aivan amatööritason laulajan niin, että toisilla opettajilla on sitten kova työ korjata nämä vääristymät? Itse uskon että ongelmia alkaa tulla vasta myöhemmässä vaiheessa.
 
Tietenkin tarkoitan opettajalla sellaista, jolla on jo riittävät opinnot itsellään takana, sekä muita meriittejä laulamisessa, joten varmasti tietää teorian miten pitää laulaa ja miten ei.
Tietenkin joku itseopiskellut, ehkä lahjakas ja hyväkin laulaja, mutta aivan väärän tekniikan omaava voi antaa väärää opetusta.
 
Tulipas innoissaan runoiltua pitkästi, mutta haluan kommentteja niin ammattilaisilta kuin aivan alkutaipaleen laulajiltakin.

Heippa.
Tietäiskö joku mistä osaisin hakea laulunopettajaa tai laulunopettajaksi opiskelevaa Turusta. Luulisi täältä löytyvän, mutta olen tässä koko syksyn etsinytilman tuloksia!
Tarvitsisin hieman apuja jos jollakin olisi jotain vinkkejä!

- Aloittelilevan laulajan pitää listata ne asiat joissa haluaa kehittyä.
Tämä on hyvä periaate, mutta kun minä aikanaan menin laulutunneille, en osannut eritellä näitä asioita ollenkaan. Takaraivossa kyti vaan naiivi ajatus, että "tahdon tulla maailman parhaaksi". ;) En minä yhtään tiennyt, mitä kaikkea se vaatisi, mutta nuoruuden innolla vaan kirmasin tunneille. Mutta enpä minä sitten parilta ensimmäiseltä opettajalta paljon mitään oppinutkaan, kun en tiennyt mitä tahdoin. Eka opettaja kysyi minulta ensimmäiseksi, että kai me sitten aletaan valmistelemaan tutkintoa, vaikkei ollut vielä edes kuullut minun laulavan. Ja sitten tavoitteena oli vaan tutkinto, enkä vieläkään ole varma, mitä laulajan pitäisi 1/2-tutkinnossa osata...vaikka hyvin se meni! Sittemmin löysin pätevämpiä opettajia ja muut tutkinnot olen onneksi saanut tehdä sivutuotteina, eikä itseisarvoina.
Minulla on nyt menossa 7. opettaja ja omasta kokemuksesta sanoisin, että parin ensimmäisen tunnin perusteella ei vielä kannata lyödä hanskoja tiskiin. Hyvin usein uuden opettajan kanssa menee jonkun aikaa, ennen kuin opettaja huomaa mitä oppilas tarvitsee ja miten oppilas oppii, ja toisaalta oppilaaltakin menee aikaa huomata, mitä opettaja hakee. Kaikilla on kuitenkin oma tyylinsä oppia ja opettaa. Yksi opettajistani tuntui alussa ylimieliseltä ja epäkohteliaalta, mutta se osottautui vaan alkujännitykseksi (hän oli juuri valmistunut) ja kyseinen ihminen oli oikeasti tosi mukava ja pätevä ja vuosi oli lopulta erittäin antoisa.
Siitä olen samaa mieltä, että jos ei halua laulaa klassista, niin ei kannata hakeutua klasariopettajalle. Toki klasariopettaja saa annettua arvokkaita vinkkejä oikeaan hengitystapaan ja tukeen, mutta varsinkin alussa on minusta tärkeää saada laulaa itselle mukavia kappaleita. Toisaalta myöhemmin kannattaa kokeilla myös jotain itselle vähän vieraampia tyylejä, niistä voi oppia yllättävän paljon.