Kitarat: soittaminen ›

Mikä on teidän mielestänne täydellinen soundi?
Laittakaa esim. Gain,Mid.. jne.. efektit..
 
Ja kenellä on teidän mielestänne kaikkein paras soundi?

Kyllähän se Martin HD-28 osaavan soittajan hyppysissä, puuseinäisessä saunakammarissa on aikalailla SE soundi.

Kantava,täyteläinen,hallittavuuden rajamailla jne.Mitä sä haluat ja millä vehkeillä?Täydellinen funk-soundi ei oo täydellinen tilulead-soundi.Kotona duunattu itseäsi "täydellisesti" miellyttävä soundi ei välttämättä natsaa jonkun tietyn bändin kanssa.
 
Hevileadeista kannattaa tutustua Aspera Hiems Synfoniaan (arcturus) ja Carcassin joihinkin.Kuuntele läpi Eric Johnsonit,Vait,Satrianit ja muut.Tutustu eri aikakausien soundeihin (ei siihen lehteen) ja mieti mikä on pysynyt samana aina.Vertaa kitarasoundeja muuhun äänimaailmaan levyillä ja rupeet pääsemään jyvälle täydellisen soundin dilemmasta.

Gary Moorella on kyllä minun tyylisuuntani paras lead-soundi. En kyllä vieläkään ole saanut täysin omaksuttua, millä säädöillä sen saa (kyllä se PODxt:sta pitäisi jotenkin tulla).
 
EDIT: Pitäisi Les Paulin kaltainen hankkia...

saundi tulee sormista, eli pitäs olla täydelliset sormet.
ainakin steve morse on semmonen kaveri jolla on aika täydelliset sormet. blahblaa

Taitaapi tuo soundi riippua "vähän" muistakin asioista kuin vahvistimen namikoiden asennosta.

Jos levyistä puhutaan, niin eniten minun korvia miellyttää:
 
Testament - The Gathering
In Flames - Whoracle
Opeth - Blackwater Park
Trio Niskalaukaus - In Frostigen Tälern
Joe Satriani - Strange Beautiful Music
Fear Factory - Demanufacture

Stevie Ray Vaughanilla on ainakin erinomainen soundi. Varsinkin Crossfire -biisissä. Siinä tulee varmasti sormista aika paljon.
 
Tilua... Ynkällä on kyllä hyvä soundi! Niissä uusimmissa... Sellanen oikein pehmeä high-gain.

Les Paul ja putki-Marshall on aika hyvä lähtökohta, ainakin meikäläisen mielestä. :)
 
Kuten Locrian tuossa mainitsi, hyviä soundeja on monenlaisia. Henk. koht pidän särösoundeissa sellaisesta tasapainoisesta soundista, joka ei kuulosta puurolta eikä surisevalta, eikä myöskään lasia särkevältä treblemöröltä tai honottavalta keskialueella. Gary Mooren soundi vaikkapa Parisienne Walkwaysissa ja Still Got The Bluesissa on aika lähellä tuollaista.
 
Stefan Elmgren's Full Striken "We Will Rise" albumilla on mielestäni aika asialliset hevisoundit..ei gainia niin paljoa, että soundi puuroutuu, eikä keskialuetta leikattu niin, että soundista tulee suriseva, eikä bassoa niin paljon, että tulee taas tuo puuroutumisefekti.
 
Kevyemmistä soundeista taasen on syytä mainita Mark Knopfler, jolla on kautta linjan hyvä soundi, oli se sitten puhtailla tai vähän enemmän säröytetyillä soundeilla. Jälleen kerran tulee tuo yllä mainitsemani tasapainoinen soundi..ei surise, ei pörise, ei kumise jne. vaan sopivassa suhteessa kirkkautta, pehmeyttä ja jytinää. Erinomaiset biisit tietysti auttavat asiaa myös, huono biisi on huono vaikka siinä olisi kuinka jumalaiset kitarasoundit.
 
Tietysti "huonot" sounditkin voi toimia hyvin, esimerkiksi Roy Buchananin biiseissä hällä on sellainen "treble on 10" soundi, joka kuulostaa aika julmalta. Toimii kuitenkin noissa biiseissä hyvin.

Esa Pulliaisen soundi ja tatsi on mieluisin.

eric claptonilla oli hyvä saundi creamin aikana. varsinkin silloin kun ei käyttänyt fuzzia.
 
beatlesillä on hyvä kokonais-saundi.
 
bob marleyn soolokitaristilla on no woman no cryn legend levyn liveversiossa hyvä saundi. toki muutenkin bobilla/bobin bändillä.
 
hendrixin hey joessa on ihan tajuttoman hyvä saundi.
 
dave lindolmilla on just huippu.
 
jimmy pagen saundista pidän myös.
 
melkeen kaikilla hyvillä kitaristeilla on hyvä saundi onhan se minusta tärkeä osa soittoa eli huono saundi paksa soittaja. ite harjoitan paljon saundia eli pääosin vibraattoa ja plektrakäden jämäkkyyttä ja demppauksia.

Angus/Malcolm Young & Brian Setzer. Näillä äijillä on oiva rokkisaundi!

90-luvun Megadeth-soundi. Siihen pitäisi pyrkiä.

Mun soundikäsitys on muuttunut vuosien varrella jonkin verran. Ennen pyrin tasaiseen, hyvin säröiseen mutta pehmeään soundiin tyyliin Steve Jones/Sex Pistols etc. Yksikelamikkeihin päin en suostunut kusemaankaan. Mutta sitten kun tuli alettua kuuntelemaan enempi kantria, rockabillyä, bluesia ja southern rockia niin kummasti alkoi vaan se yksikelaisten sointikin miellyttää. Nykyisin soitan hyvin paljon Stratolla ja käytän hyvin vähän säröä jopa noissa punkimmissa jutuissa ja etsin sellaista mukavaa twängiä soundiin (ala Billy Zoom yms).
 
Eli. Täydellistä soundia ei varmaan olekaan (paitsi ehkä Pulliaisen Esalla). Mutta on olemassa todella iso nippu hyviä soundeja joita on todella mukava etsiskellä paitsi levyiltä, myös omista näpeistään ja soittopeleistään. Mitään "parassoundisia" kitaroita tai vahvistimia en oikein uskalla alkaa edes nimeämään. Siitä huolimatta täytyy epäillä, että joku Gretsch White Falcon voisi kuulostaa liki täydelliseltä Fender Super Reverbin läpi.

Jos kevyttä OD:ta haetaan ni SRV on aika kova sana.
Frank Zappalla on aika vänkä liidisoundi.
Yngwiellä on THE täydellinen tilusoundi.

....täytyy epäillä, että joku Gretsch White Falcon voisi kuulostaa liki täydelliseltä Fender Super Reverbin läpi.
 
Aivan.

90-luvun Megadeth-soundi. Siihen pitäisi pyrkiä.
 
Sinäpä se sanoit.

Järvisen Pekalla oli mun mielestä kautta soittohistoriansa aivan loistava soundi. Etenkin vuosina 73-74 ja 88-91.

Öh, Vaikkapata Johnny"Guitar"Watsonin soundi 1950-luvulla... Sormin näykitty strato takamikillä ja Fender Bassman tai vastaava lujalla.
Look Ma! No Head! ;o)~