 Carpenter
21.10.2006 21:32:56 | |
|---|
No Kornin Fieldyllä on ainakin legendaarinen ja persoonallinen saundi. Hyvyydestä voi sitten olla montaa mieltä. Itse kyllä pidän kovasti, koska erottuu hyvin kitaroiden takaa. |
 juici
22.10.2006 21:30:51 | |
|---|
Kyllä Krist Novoselicilla oli Nirvanan levyillä maukkaat ja passelit saundit.
Legendaarinen bassosoundihan on sitten esmes The Stranglersin Jean-Jacques Burnelilla poppoon eka levyllä. Olisiko ihmiskunta nyt onnellisempi, jos nuori Hitler olisi äänittänyt pari gramofonilevyllistä kansanlauluja ja tehnyt sitten haulikolla "cobainit"? -Martti Ripaoja, Sunnuntaisuomalainen 10.9.2006 |
 2541
22.10.2006 22:06:57 | |
|---|
Legendaarinen bassosoundihan on sitten esmes The Stranglersin Jean-Jacques Burnelilla poppoon eka levyllä.
Samantyyppisenä Burnelin soundi säilyi parilla seuraavallakin, eli Precisionia plektralla ja säröllä. NoMeansNo:n Rob Wright soittelee hieman samanlaisella soundilla ja tatsilla, legendaarinen sekin. |
No legendaarisimmat soundit ovat mun korvaani sellaisilla underground-hemmoilla kuin John Entwistle ja Jack Bruce. Bruce-pörinä on rules.
Billy Gould, Faith No More, tykkään monipuolisesta soundimaailmasta, taipuu uskottavasti släpistä jyräyksen kautta runopoikabassotteluun.
Billy Sheehanin soitto ja soundi toimii pieninä annoksina hyvin. Välillä ongelmana livesoundin ohuus, tosin olen kuullut vain 1986-87 DLR-bändin keikkoja mieheltä.
Randy Jo Hobbs Johnny ja Edgar Winterin taustalta, ehkä paras karvahattua käyttävä basisti?
Andrew Weiss ja Melvin Gibbs (Rollins Band), molemmilla nerokkaita efektejä käytössä ilman turhaa kikkailua, esim. levyillä The End of Silence ja Weight.
Dennis Dunaway on liekeissä Alice Cooper Groupin riveissä, hyviä ja omaperäisiä juttuja biisistä toiseen.
Flea, no comments.
Lenny Kravitz onnistuu silloin tällöin analogikikkailuissaan.
Ari Vaahtera ja Mats Huldén, lähinnä Kauko Röyhkän taustalla olen tutustunut ja ihaillut.
Yllätyssektoripisteet säälittävimmästä livebassosoolosta - tadaa, Michael "Sauce Soboleski" Anthony! Mutta livesoundi miellyttää korvaani (n. vuosina 1977-1984), ja =vh= -levyistä etenkin Fair Warningilla istuu levyn yleissoundiin täydellisesti.
Ja sit sillä Queenin beissistillä on kanssa hyviä hetkiä. "I'd love to talk philosophy, but I gotta take a piss. Man, that philosophy runs right through ya..." (David Lee Roth) |
 J.Hollström
31.10.2006 16:12:24 | |
|---|
Joo, Geddy Lee ja Exit...Stage Left live. Mahtimeininkiä. Saatavana nyt myös DVD:nä joten suositellaan. |
 Prak
01.11.2006 11:27:39 (muokattu 01.11.2006 11:28:26) | |
|---|
Claypoolia näköjään vielä mainittu. Ketjua lukiessa soi päässä uuden soololevyn One Betterin pyöreä, ehkä hieman säröinen släppisaundi. On se. |
 Oan
01.11.2006 11:35:20 | |
|---|
Dennis Dunaway on liekeissä Alice Cooper Groupin riveissä, hyviä ja omaperäisiä juttuja biisistä toiseen.
Tämä mies on varmaankin piilovaikuttanut minuun kovasti. Pentuna luukutin Alicea 24/7, mutta vasta viime aikoina on tajunnut miten pirun hienoja bassokuvioita niillä vanhoilla levyillä on! Siinä alkuperäisessä kokoonpanossa oli muutenkin "sitä jotain". "Hei, tää on ihan leikkiä vaan, ei pure. Ei irtoa taulusta ja kipitä sinne puremaan teitä."
- Armo Pohjavirta |
 aho
01.11.2006 11:47:00 | |
|---|
Geddy saa kyllä jazzarin kuulostamaan niin... ei Jacolta. Pisteet sille, joskaan Jacon soundissa ei mitään vikaa ole. Porra on päässy aika lähelle nyky-Geddy-soundia ainakin noissa Jonna's Problemin hommissa.
Adam Claytonin saundi on munsta "the soundi" myös. Minimum effort/Maximum gain. |
Klassikko