Rock, pop, alternative ›

Ei rokkarin yleissivistykseen tarvi kuulua mitään
 
Tarkoittanet että rokkarilla ei tarvitse olla yleissivistystä:-)

Juu, välillä kovin lujaa kuuluu pojan huoneesta sitä Buudomia, mutta onneksi muutakin. Tuli se tässä kyselemään yks päivä mun hyllystä Moonlight Shadowiakin. Juu, yllätyin.
 
No eikös tosta voi olla mielissään? Bodomin pojat kun soittaa paremmin kuin useampi tosta em. nimim.Feggyn listasta :-) Että on ainakin soittopuoli kunnossa.Suomen rock-toimittajathan oli multaisella 80 -luvulla aika pitkälti punkin kasvatteja ja se näkyi mm.levyarvosteluissa.Minua vitutti.Hevibändejä arvosteltiin huonosti soittamisesta vaikka punkbändien soittotaito oli monesti onneton.Sittemmin kun on tajunnut ,että kyseessä olivat subjektiiviset mielipiteet jotka usein esitettiin punk-lasien takaa niin asian ymmärsi paremmin.
 
Eikä vituttanut enää :-)

Kyuss - Welcome To Sky Valley

Tästä keskustelusta tulee mieleen että täälläkin välillä joku vittuilee huonosta kirjoitustaidosta esim yhdyssanojen suhteen...Kun sattu silloin kouluaikana olemaan ihan muut mielenkiinnon aiheet...Mut nykyään pitäs vissiin olla samaan aikaan tosi sivistynyt ja sit katu-uskottava rokkari + vaikka mitä kaikkea vielä samassa paketissa...Mä olen ihan pihalla kaikesta politiikasta, julkkiksista ym. eikä tunnu missään...

Mä olen ihan pihalla kaikesta politiikasta, julkkiksista ym. eikä tunnu missään...
 
Ja silti oot ministeri?

Se että osaa pelätä sitä vuosimäärää mikä allekirjoittaneelle tulee täyteen ensi kesänä.

Se että osaa pelätä sitä vuosimäärää mikä allekirjoittaneelle tulee täyteen ensi kesänä.
 
Jos siitä selviää, niin sen jälkeen pitääkin muutaman vuoden kuluttua muistaa, että "älä luota kehenkään yli kolmekymppiseen".

Ja silti oot ministeri?
 
Sanos muuta:) Outo juttu.

Tarkoittanet että rokkarilla ei tarvitse olla yleissivistystä:-)
 
ehkäpä sitten niin :D

No eikös tosta voi olla mielissään? Bodomin pojat kun soittaa paremmin kuin useampi tosta em. nimim.Feggyn listasta :-) Että on ainakin soittopuoli kunnossa.Suomen rock-toimittajathan oli multaisella 80 -luvulla aika pitkälti punkin kasvatteja ja se näkyi mm.levyarvosteluissa.Minua vitutti.Hevibändejä arvosteltiin huonosti soittamisesta vaikka punkbändien soittotaito oli monesti onneton.Sittemmin kun on tajunnut ,että kyseessä olivat subjektiiviset mielipiteet jotka usein esitettiin punk-lasien takaa niin asian ymmärsi paremmin.
 
Eikä vituttanut enää :-)
 
Hyvä pointti.
 
Children of Bodom on todellakin hyvä esimerkki sellaisesta jutusta, joka ei esimerkiksi pop- tai rock-konseptin kautta populaarimusiikkia tarkastelevalle aukea. Ja sitä koulukuntaa, eivät niinkään vain punkin perillisiä, ovat nuo sinua häirinneet kriitikot varmasti järjestään. Yhtään varteenotettavaa kriitikkoa jolla olisi puhdas punk/garagepohja ei tule mieleen, ellei edesmennyt Rami Kuusinen sitten olisi ollut sitä.
 
Sulle saattaa tulla yllätyksenä, että kun mä (toimittaja, ikä 40v, punkin kasvatti) katson Children of Bodomia keikalla (kyllä, oon nähnyt CoB:n kolme kertaa), tai kuulen levyltä, en mä osaa sanoa soitetaanko siellä hyvin vai huonosti, koska ei mulla oo mitään käsitystä mihin siellä pyritään. Se kuulostaa koko ajan samalta, aivan kuin kappaleissa olisi yksi ainoa kohta ja sitä sitten muunneltaisiin matemaattisen logiikan mukaan. Se ei siis anna mulle mitään, vaikka yrittäisin (sama ei päde kaikkiin metallibändeihin, useimmiten ymmärrän ihan hyvin missä mennään ja mihin pyritään; vasta kun metalli menee "tekniseksi", katoan kartalta).
 
Tässä suhteessa en eroa juurikaan muista musiikkilehtien toimittajista, ja olenkin onnellinen että teillä on Zeus Mattila, Matti Riekki, Nalle Österman ja muut hienot ihmiset jotka ymmärtävät metallin omat lainalaisuudet, koska näiltä pohjilta olisi tosi epäreilua lähteä arvioimaan metallia (aivan kuten metallikriteerein on mahdoton arvioida garagea tai 60-luvun poppia). Ei niin että mä olisin mitään arvioimassakaan, lopetin kriitikonhommat jo vuosia sitten.
 
Mutta siis; yllätykseksesi: tällaisen vanhemman hanun arviokriteerinä on yleensä ennemmin melodian luonne kuin miten se soitetaan, soiton nopeudesta ei saa lisäpisteitä, ei myöskään soiton tarkkuudesta jos vaihtoehtona on tunne ja sen välittyminen. Tekniikasta ei saa pisteitä, päin vastoin, on suotavampaa että sitä on vain juuri ja juuri riittävästi, että soittoon tulee mukaan aitoa yrittämisen tuskaa, ja kaiken kukkuraksi pienimuotoinen omaelämäkerrallisuus voittaa sankaritarinat ja mahtipontisuuden 6-0!
:-D
 
Ja noin jos arvioidaan, jää CoB täysin pisteittä. Ikävä kyllä.

.
 
.
 
Mutta siis; yllätykseksesi: tällaisen vanhemman hanun arviokriteerinä on yleensä ennemmin melodian luonne kuin miten se soitetaan, soiton nopeudesta ei saa lisäpisteitä, ei myöskään soiton tarkkuudesta jos vaihtoehtona on tunne ja sen välittyminen. Tekniikasta ei saa pisteitä, päin vastoin, on suotavampaa että sitä on vain juuri ja juuri riittävästi, että soittoon tulee mukaan aitoa yrittämisen tuskaa, ja kaiken kukkuraksi pienimuotoinen omaelämäkerrallisuus voittaa sankaritarinat ja mahtipontisuuden 6-0!
:-D
 
Ja noin jos arvioidaan, jää CoB täysin pisteittä. Ikävä kyllä.
 
Hmmm, mulla toi homma tuntuu menevän vähän toisinpäin...Oon nimittänyt yllättänyt itseni kuuntelemasta System of downia ja todennut että tämähän on ihan kamalaa musiikkia, mut kylläpäs nuo osat vaihtuu sujuvasti ja kylläpäs on nerokkaita kohtia... Ja kuitenkaan en kyllä jaksais kuunnella päivittäin moista metelisoppaa (sorit vaan niille joiden korva kaipaa jotakin tuommoista...)
Pointtina siis se että hyvin soitettua/tuotettua musaa on vaikea olla arvostamatta. Toisaalta juuri tossa SoD:n musassa voi olla jujuna ne melodiset kohdat siellä välissä...

Hmmm, mulla toi homma tuntuu menevän vähän toisinpäin...Oon nimittänyt yllättänyt itseni kuuntelemasta System of downia ja todennut että tämähän on ihan kamalaa musiikkia, mut kylläpäs nuo osat vaihtuu sujuvasti ja kylläpäs on nerokkaita kohtia... Ja kuitenkaan en kyllä jaksais kuunnella päivittäin moista metelisoppaa (sorit vaan niille joiden korva kaipaa jotakin tuommoista...)
Pointtina siis se että hyvin soitettua/tuotettua musaa on vaikea olla arvostamatta. Toisaalta juuri tossa SoD:n musassa voi olla jujuna ne melodiset kohdat siellä välissä...
 
Kyllä sitä osaa arvostaa. Se vain ei kuulosta pop-koukuilla ruokittuun korvaan hyvältä, joten ei voi tietää onko kyseessä hyvä vai huono juttu.
 
Mä olen nähnyt olosuhteiden pakosta Fantomasin kaksi kertaa livenä. Hauskinta on katsella yhtyeeseen ensimmäistä kertaa tutustuvien ilmeitä, muutenhan siinä musiikissa "ei ole mitään".
 
SOAD:issa muuten on jotain. Mä vain en tykkää siitä ettei kompata kunnolla. Ei soittaminen oo mitään kilpailua.
:-D

Pieni sivistymättömyys on ihan terveellistä ja raikasta, varsinkin jos vaihtoehtona on saavutettu yleissivistys jolla sitten ruvetaan elvistelemään. Rokki on subjektiivinen asia vähän niinku uskontotsydeemitkin.

Jollain tapaahan rock on aina ollut sellaista "suoraan" iskevää, tunteisiin vetoavaa hommaa. Että periaatteessa ei tarvitse olla mitään sivistystä rockin historiasta että sen pureman voi kokea. Mutta kyllähän siitä melkoinen tieteenlaji on kehittynyt keräilijöiden ym. friikkien kautta.
 
Esim. punk oli jonkinlaista rockin "uskonpuhdistusta" aikoinaan: progeilut sivuun ja menoks! Jotenkin se yksinkertaisuus, suoruus ja "helppous" on aina kuulunut rockiin. Jokainen tuntee ne jutut jotka on itselleen tarpeen ja tutkii tarvittaessa lisää...
 
Rock on yksinkertaisuudessaan aika zeniläistä hommaa:)

Jaa - 10 levyä per vuosikymmen. Mahdoton tehtävä. Mutta juuri siksi sitä pitää kokeilla. Näitä voi tehdä loputtomia erilaisia, mun (heavyvapaa) lista näyttäisi tältä. Tän ei ole tarkoitus olla mitenkään objektiivinen lista eli jos multa kysyttäisiin 10 tärkeintä lp:tä/cd:tä joka vuosikymmenneltä mun mielestä, se olisi tämänsuuntainen.
 
No niin, tässä olis mun ihan yhtä subjektiivinen lista:
 
1950s

Gene Vincent - Gene Vincent And His Blue Caps
Johnny Burnette - Johnny Burnette & The Rock'N'Roll Trio
Elvis Presley - The '56 Sessions Vol. 1
Fats Domino - Cookin' With Fats
Chuck Berry - Chuck Berry
Eddie Cochran - C'mon Everybody
Carl Perkins - Dance Album
Little Richard - Greatest Gold Hits
Jerry Lee Lewis - Jerry Lee Lewis
Bill Haley - Shake Rattle & Roll
 
1960s
 
Johnny Winter - Johnny Winter
The Who - Live At Leeds
Led Zeppelin - Led Zeppelin
Jimi Hendrix - Are You Experienced?
Cream - Disraeli Gears
The Kinks - The File Series
Rolling Stones - Let It Bleed
Jeff Beck - Truth
The Doors - The Doors
Yardbirds - Roger The Engineer
 
1970s
 
AC/DC - Powerage
Deep Purple - Machine Head
Thin Lizzy - Jailbreak
Dr. Feelgood - Down By The Jetty
Free - Fire And Water
J. Geils Band - Full House
Alice Cooper - Billion Dollar Babies
Queen - A Night At The Opera
Hurriganes - Roadrunner
Pink Floyd - Wish You Were Here
 
1980s
 
Black Sabbath - Heaven And Hell
Whitesnake - Ready An' Willing
Havana Blacks - Faceless Days
Stray Cats - Stray Cats
Robert Gordon - Bad Boy
Van Halen - Fair Warning
Iron Maiden - Number Of The Beast
Judas Priest - Screaming For Vengeance
Dire Straits - Making Movies
Peer Gunt - Peer Gunt
 
1990s
 
Guns'N'Roses - Use Your Illusion I
Rhino Bucket - Rhino Bucket
Metallica - Metallica
Rage Against The Machine - Rage Against The Machine
The Milestones - Vol. 1
Neil Young - Weld
Soundgarden - Superunknown
Black Crowes - By Your Side
Pearl Jam - Ten
Red Hot Chili Peppers - Californication
 
2000s
 
Melrose - It's In The Bag
Audioslave - Audioslave
Velvet Revolver - Contraband
Billy Idol - Devil's Playground
Saxon - Lionheart
The Upper Crust - Entitled
ZZ Top - Mescalero
Krokus - Hellraiser
Dio - Holy Diver Live
 
Siitäs saitte!
 
Nää nyt ainaki on ihan sitä rokkia eikä mitään jonninjoutavaa pop-iskelmää.

No niin, tässä olis mun ihan yhtä subjektiivinen lista:
---
Nää nyt ainaki on ihan sitä rokkia eikä mitään jonninjoutavaa pop-iskelmää.
 
Krokus ja Dio 2000-luvulla? Ja... Saxon? Ja ZZ-Top?
:-D

Krokus ja Dio 2000-luvulla? Ja... Saxon? Ja ZZ-Top?
:-D
 
Niinnii; Toiset bändit elää, kehittyy ja duunaa levyjä vuosikymmenestä toiseen. Jos ne ei ollu kymmenen merkittävimmän levyntekijän joukossa 70-, 80- ja 90-luvuilla, on hatunnoston arvoista kun 2000-luvun tuotannossa riittää potkua.
 
E:
Krokus on kovempi ku koskaan. Kävi just ekaa kertaa Suomen kamaralla vetämässä. Kolme keikkaa: Oulu, Tampere, Helsinki. Rautaa, ainaki Tavastialla.
 
Dion keikka viime vuonna oli koko vuoden parhaita vetoja stadissa. Doug Aldrich on niitä kovimpia rock-kitaristeja tällä haavaa.
 
Saxon on uudistunu ihan uskomattomalla tavalla. Kuunnelkaas Lionheart ja yllättykää. Byfordin ääni on ihan muuta ku ruosteessa.
 
ZZ Top on tietty jo muutaman levyn tehny, mut vasta nyt Gibbons on löytäny Gretsch-saundin. PowerTron-mikeillä vetelee. Kovaa kamaa.

Näin umpisuomalaisesta näkökulmasta "1001 albumia ennen tyhjän potkaisemista" -listaan on ehkä varovaisesti lisättävä The Shadowsin (en ollut sitä löytävinäni) joku kokoelma tai vastaava; en tunne heidän albumeitaan sen kummemmin. Tö Sädöysin vaikutus suomalaiseen rock-kulttuuriin on ollut kuitenkin merkittävä ja taitaapi olla vieläkin.

Vaan ajatteles miten kurjaa nykylapsilla on metallinsa kanssa... No ei, mutta jännä nähdä kulkeeko heidän kehitys- tai taantumuskaarensa musiikillisesti vielä samoja polkuja kuin meillä vanhuksilla. Ehkä ei, mutta ehkä ei ole tarviskaan.
 
Jäin tätä pohdiskelemaan... Itselläni ei ole minkäänlaista metallimenneisyyttä, mutta useimmilla vanhemmilla musisoivilla tutuillani on (ikäluokkaa 1968-1972). Oli hauska katsella tyyppien yläasteen luokkakuvia, kun joka jannulla oli pitkä tukka ja Dio- tai Manowar-paita päällä.
 
Siitä vaan kaari sitten jatkui, joku löysi isoveljeltään / Rockradiosta / jostain Sonic Youthin tai Nick Caven tai Bowien levyt tai vanhat Sonicsit ja Velvetit yms ja esitteli ne kavereilleen ja vaikutteet kulkivat pienessä piirissä ympäriinsä ja musiikkimaku muuttui. Helppoa diggailla erilaista musiikkia, kun kaveritkin siitä pitivät.
 
10 vuotta nuoremmilla soittokavereillani innoittajana toimivat enemmän popimmat orkesterit, mikä voinee selittää sen että 80-90 -luvun vaihteen indiesynkistely on selvästi vähentynyt. Nykyään voi hymyilläkin. Ja nykyään voi myös ihan jäädä siihen metalliin loppuiäkseen.
 
Levylistoista sen verran että oudointa aikaa tuntui olevan 60-luku ja 70-luvun alkupuolen proge yms. rymistelyt. 80-luku oli jo aika tuttua ja 90-luku ja uusi vuosituhat jo aika selkeästi hallussa, täysin outoja äänitteitä aika vähän. Aloin jopa tekemään listaa mutta sitten kyllästyin ja pelasin erän Bubble Shooteria (http://absolutist.com/online/bubbles/) sen sijaan.