Rummut: rumpukamat ›

Sydämestäni toivon, että tästä tulee asiallinen keskustelu.
 
Varsinaista kansainvälistä rumpuihin liittyvää luokittelua en ole löytänyt.
Luokaamme siis yhdessä sellainen.
Tarvitaan tietysti jonkin sortin komitea päättämään asioista.
Alangon Juha on valmis.
Hollmi-5 olisi itseoikeutettu Sonorin edustaja
Simbe edustamaan Yamahaa (kyllä hän tietää enemmän kuin antaa ymmärtää : ).
jne.
Etsittäisiin siis yhteinen kategoria sarjakuvien tyyliin. Itse käytän yksinkertaista 1-3 asteikkoa, vaikka tiedän, että jenkeissä on moniportaisempi systeemi.
Esim. näin; Arvo 20 kaikki on alkuperäisessä paketissa; koko setti. Parittomat jos jotain puuttuu (virveli/telineet).
Arvo 1, setti on jotenkin tunnistettavissa, muuten täysi paska.
 
Lupaudun sponsorin hommaamiseen, jos asiallinen yhteys halutaan!
En siis tarjoudu itse minkään sortin asiantuntijaksi.
 
Tämä avaus siksi, että käsite MINT on kärsinyt inflaation, ja noille rupisille Ludwigin Suprille löytyy monenlaista hintaa.
 
Ehdotan automaailmasta tutun 25 vuoden minimi rajaa vintagesta puhuttaessa.
 
Kaikki rakentavat ehdotukset ovat tervetulleita, kiitän etukäteen,
 
Jupi

Lähinnä toi "MINT" määrittelynä kiinnostaa. Senhän pitäisi tarkoittaa lähes pakasta vedettyä, eikö? Toisin sanoen ikä ei näy ja jos settiä on edes soitettu, niin siinä pitäisi olla soittamattomat alkuperäiskalvot tallessa ja pinnassa ei pientäkään naarmua. Tummunut lakkapinta ym. ajan tuomat lisät katson ennemmin (vintage)arvoa korottavina.
 
Itse arvotan rummun kunnon 3-4 pykälällä, mutta alimman pykälän alapuolellakin voi olla vielä vaikka kuinka monta "tasoa" kamalassa kunnossa olevia settejä. Se on subjektiivista, mikä taso on niin huonoa, ettei se kiinnosta millään tavalla. Minttiä eivät omat kannut ole, mutta pirun lähellä kuitenkin. Pykälä 4 siis. "Mint" tulee vielä tämän yläpuolelle.
 
Huutonetissä oli myynnissä juuri vanhaa Yamahaa jonka olisin halvalla voinut ostaa, mutta se oli ilmeisen asiantuntemattomalta myyjältä ja melko arveluttavassa kunnossa. Halvalla se lopulta lähtikin, mutta kuitenkin oman mielenkiintoni ylittävällä summalla kun niitä kokoja ei varsinaisesti itseltä puuttunut.
 
E: Kannatetaan sitä 25 vuoden rajaa, niin saan ehkä omatkin kannut virallisesti vintageksi?
 
E2: Suomentakaa joku herraisä toi mint, kauhea sana. Minttu, priima?

Mint
Sarjakuvissa alkuperäisessä pakkauksessa oleva tai vanhemmissa lukematon värinsä säilyttänyt täysin virheetön yksilö.

MINT-käsite on lähtenyt kolikoista, joissa se tarkoittaa leimakiiltoista, eli kolikkoa joka on vastaavassa kunnossa kun juuri lyöty raha.
 
Totta.. Kuitenkin, tuolla kitarapuolella joskus jotain kunniatonta uraa luoneena vintage-kitaroitten tuntijana/muinoin välittäjänä haluaisin tällekin puolelle tuoda tuon pointin, että kitarapuolella on käsitteessä "mint" omat alalajinsa..eli paremmasta huonompaan dead mint, mint ja near mint... mutta nämä ovat useimmiten vaan niitä myynti-ilmojen sanallisia herkutteluja, yleensä käytössä on 10-portainen pisteytys, ja jos se kitara on vaikka joka osa-alueella 9/10 niin kyllä siinä ei paljoa sanomista enää ole..

Hei vaan. Hyvä aihe. Itse tyytyisin luokittelemaan asteikolla 1-10.
 
10 on täysin virheetön
9 hyväkuntoinen ja täysin alkuperäinen (kalvoja lukuunottamatta)
8 alkuperäiskuntoinen, lieviä käytönjälkiä ja hiukan ehkä modattu (päällystetty tai uudelleen maalattu)
7 lieviä puutteita kunnossa ja osissa, ehjä ja soittokuntoinen setti
6 kevyttä kunnostusta vaativa, ehjärunkoinen setti
5 hiukan enemmän kunnostusta vaativa
4 osia hukassa enemmänkin
3 rumassa kunnossa, ehkä pelkkä runko
2 kuten kaksi, mutta badgekin hukassa
1 tunnistamattomassa kunnossa
 
Tässäkin on jo aika monta pykälää. Ehkäpä vähemmälläkin pärjäisi.