Rummut: rumpukamat ›

..on ihan parasta. Tänään kuuntelin Darknessin Highway to hell - koveria, ja heti alussa rupes pää nyökkimään ja puntti vipattamaan. Pistin biisin alusta ja tajusin että tää kuulostaa niin hyvältä, koska rumpali tulee alussa mukaan hivenen nopeammin kuin mitä kitara alottaa. Just tollanen kiilaaminen tuo musaan sellasta jännitystä ja draivia. Tiättekö. Philty Animalit, Twist Twistit ja muut on jsut hyviä esimerkkejä siitä, miten liian tarkka ja konemainen soitto ei kuulosta yhytä hyvältä kun semmonen hyvällä meiningillä vedetty kohkaaminen. Oletteko samaa mieltä.
 
Just äsken kännissä kun kuuntelin oman bändin demotuksia, huomasin ettei tääkään kuulostais yhtä hyvältä jos siinä soittais joku musaopiston metronomi pyllyssä nakuttava pro. En sano että olisin jotenkin hyvä rumpali, mutta kyllä rokissa kuuluu vähän keulia ja hurjastella. Keula pystyssä kertseihin ja sillein. Lar Ulrich on hyvä esimerkki tästä. Tempo saa kiihtyä ja heitellä vähän, kunhan fiilis on hyvä ja täysiä vaan vetää. Eikö?
 
Edit: Tulipa kännissä taas intoiltua. Huh.

Honkos Pete joskus neuvoi, että livenä biisi saa ja melkein kuuluukin loppua hieman nopeammin kuin alkaa.
Kiilaaminen on ihan kiva kikka, jos se on sellainen asia, joka tuntuu, eikä sellainen joka kuuluu. Yllättäinen tempon heitto osasta toiseen mentäessä on aika kauheaa. :)
Ja sleebaamisella ei ole mitään tekemistä rokin kanssa.

Honkos Pete joskus neuvoi, että livenä biisi saa ja melkein kuuluukin loppua hieman nopeammin kuin alkaa.
Kiilaaminen on ihan kiva kikka, jos se on sellainen asia, joka tuntuu, eikä sellainen joka kuuluu. Yllättäinen tempon heitto osasta toiseen mentäessä on aika kauheaa. :)
Ja sleebaamisella ei ole mitään tekemistä rokin kanssa.
 
Toiset tulee edessä toiset takana, molemmat toimii... Näin sanoi muuan legenda.

Toiset tulee edessä toiset takana, molemmat toimii... Näin sanoi muuan legenda.
 
Oliko tuossa nyt sitten yöllistä kaksimielisyyttä, mutta näinhän se on. Eräskin Ac/Dc -niminen bändi laskettaneen rokiksi, eikä sen rumpali todellakaan keuli. Silti uskaltaisin yltiöpäisesti väittää, että homma toimii.
 
Nojoo, eipä tuo keskustelun aloitus varmaan ollut tarkoitettukaan miksikään yksiniittiseksi väitteeksi, vaan luultavimmatusti fiiliksissään heitetyksi huomioksi tjs...

Jännä sattuma, viime päivinä olen diggaillut juurikin yhtä Highway to hell -nimistä albumia. Esim. just tämä avausraita, niiden kitarariffien saattelemana kun se komppi lähtee.. miten ihmeessä se voi kuulostaa niin hyvältä?
 
Yllättävän moni asia kuulostaa hyvältä, kun se soitetaan a) vakuuttavasti, b)yleensäkin oikein, ja c)sydämestä saakka.

Jännä sattuma, viime päivinä olen diggaillut juurikin yhtä Highway to hell -nimistä albumia. Esim. just tämä avausraita, niiden kitarariffien saattelemana kun se komppi lähtee.. miten ihmeessä se voi kuulostaa niin hyvältä? Omistan ko. vinyylilätyn ja ostin sen ilmestymisen aikoihin. Kesällä ostin sitten uudelleen masteroidun CD:n ja pitkästä aikaa oikein kuuntelemalla kuuntelin itselleni umpituttua musaa. Toki AC/DC-elämänkertakirja oli luettuna äskettäin ja Family Jewels- (pakko-ostos) DVD:n asiaankuuluvat raidat katseltuna. Kyllä silloin AC/DC oli parhaassa vedossa. Koko levy on umpirautaa ilman yhtään täytepalaa.
 
Ja ei siis kiilaa, vaan komppi on betoniseinään verrattavan vankkaa. Rudd ja Williams. Se on siinä.