Kitarat: kitarakamat ›

Stratocaster tallahumbuckerilla voisi olla sopivan monipuolinen. Esim. Fenderiltä Fatstrat stratocasterit.
 
Edit: http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-177811.html
 
Toki halvempiakin löytyy.

Hei rauhottukaa vähän. Kysymys on ihan asiallinen. Sen verran taustatietoa teille, että olen vakavissani ja soittanut skittaakin 20 vuotta lähinnä sävellyssoittimena. En siis ole aloittelija ja teen ammatikseni musiikkia täällä studiossani. Tähän asti olen hoitanut hommat Charvelilla ja Line6:llä, mutta se Charvel oli lainakitara ja palasi takaisin omistajalleen. En kuitenkaan ole ollut hirveen tyytyväinen siihen.
 
Eli Srato olis mun mielestä se juttu ja jos tallassa olis humppari aika jees. Ei muutaku lähimpään kauppaan ja kysyt kohtuu hyvää stratoa, hintaa noin 500€ ylöspäin, ni eiköhän sieltä joku sopiva ja hyvä laatunen löydy!

Suosittelisin taas Fenderin American Seriesin Stratoa. Jos soitat vaan studiossa, niin värillä tuskin on suurta merkitystä, joten hintaa kertyy hieman roisi tonni. Erittäin hyvä "peruskitara", jossa on hyvä soitettavuus ja saundi. Jos ostat Straton, niin osta ainakin jokin aito USA-malli, koska omien kokemusteni perusteella ne ovat selvästi parempia, kuin esim. mexicot. Kaiketi niistä Custom Shopeista saa kuitenkin niitä parhaita...
 
Muista kokeilla juuri kyseistä kitaraa, ennen kuin ostat!

Jos tarkoitus on vetää vain linjavetona studiossa, niin mä kyllä ehdottomasti kokeilisin tuota jo ehdotettua Line6-mallintavaa kepakkoa. Kovasti prosessoiduilla soundeilla kitaran ominaissoundi ei kuitenkaan pysy parhaimpana, niin miksi ei suoraan ottaisi jotain sopivasti sitä jäljittelevää. Varsinkin, jos se jäljittelee monia eri malleja. Eipä tarvitsisi vain yhtä valita. Jotkut ovat kyllä valittaneet, että talla moisessa on vähän oudon oloinen, mutta mistäpä tuota kokeilematta tietää.

Jos tarkoitus on vetää vain linjavetona studiossa, niin mä kyllä ehdottomasti kokeilisin tuota jo ehdotettua Line6-mallintavaa kepakkoa. Kovasti prosessoiduilla soundeilla kitaran ominaissoundi ei kuitenkaan pysy parhaimpana, niin miksi ei suoraan ottaisi jotain sopivasti sitä jäljittelevää. Varsinkin, jos se jäljittelee monia eri malleja. Eipä tarvitsisi vain yhtä valita. Jotkut ovat kyllä valittaneet, että talla moisessa on vähän oudon oloinen, mutta mistäpä tuota kokeilematta tietää.
 
Samoilla perusteilla, ehkä samoilla varauksillakin.. En tuota Linjakutosen veiviä niin kovin kummallisena kokenut, enemminkin muuten se oli ei-niin-kätöseenistuva mulle.
Mutta studiopelinä varmaan kattaa suuren joukon kitaroita, jota varten lienee moinen suunniteltukin.. Onhan ne kaikki kyllä "ei-ihan aitoja" soundeja, mutta osa on hyvinkin liki esikuvaansa.. Onhan siellä sitte huonompiakin. Itse kummeksun sitä Linjakutosen banjoa.. Toki siihen vaikuttaa jonkin verrankin se, että aitoa asiaakin tulee kuunneltua...
Muuten on ihan oivia vaihtoehtoja sulle esitetty, minusta.. Vähän ihmettelen, että tuolta ykskelaisten puolelta ei oo Telecasteria esitetty, jos siihen ambienttiin täytyis saada kirkkautta ja sellasta. Stratoilla tulee kyllä se jousten oma soundi siihen, on sitte mikitys mikä hyvänsä, jos taas tummempaa ja sellasta "sweettiä" pehmeyttä olis soundiin tarvis, niin vaikka sitten Gibson tai vastaava "painavampi" (fyysisestikin, kyllä, mutta tarkoitin täs soundia) kitara.
Mun kaks prosenttia tässä..

Tosta: http://www.thomann.de/thoiw3_framus … io_custom_egitarre_bs_prodinfo.html

Miten olisi:
 
http://www.thomann.de/thoiw3_gibson_sg_special_bk_prodinfo.html
 
Helkkarin rumahan tuo Special on verrattuna Stankkuun, mutta studiossahan sillä ei väliä ole. Eroa Stankkuun ei ole ilmeisesti kuin tuon ulkonäön osalta ? Korjatkaa jos olen väärässä.

Jos löytyy pätäkkää niin ehdottomasti PRS. Mikkeinä Dragonin treble ja Vintage bass puolituksilla, noilla saat sekä strato että lespasoundit aikaiseksi ja taittuu sessio kuin sessio. Jos onnistaa niin mieluiten kannatta ostaa käytettynä 90-luvun keppi. Uutena Custom 24, Standard 24 tai CE Mahogany/Maple Top 24.

Nämä vaikuttavat studiopeleiltä:
http://www.iguitar.com/iGuitar/iGuitar.asp
 
Esim:
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-174046.html

Katsasta Flaxwood Blacksmith ja Rautia. www.flaxwood.fi Nauhoituskäyttöä ajatellen kompensoitu satula on aika kova juttu, takaa paremman vireisyyden. Humbucker mikforonit puolituksineen takaa monipuolisen soundipaletin ja on ennen kaikkea erittäin hyvä soittaa. Eikä ole Kiinassa orjatyövoimalla ympäristöstä piittaamatta tehty, vaan kotimaista laatua.

Yksi vaihtoehto voisi olla Line6 Variax -kitara, joko 500-, 600- tai vaikka 700-malli. Varaa valita soundeista, eikä hurise ja saa helposti softan avulla erilaiset vireet ja tarvittavat soundit käyttöön. Helpposoittoinen ja kaulan uskon sopivan lähes jokaisen käteen, ei liian ohut eikä liian paksu. Yleiskitara! Linkki: http://www.line6.com/variax/
 
Variax jos mikä on oiva studiokitara, löytyy kaikki tarvittavat soundit ja jos ei löydy niin Workbenchillä pystyy itse muokkaamaan lisää. Lisäksi löytyy vielä aivan käyttökelpoiset mallinnukiset akustisista ja jopa resonaattorikitaroista. Ja varsinkin jos vertaa Variaxin stratosoundeja ja oikeita straton single coil soundeja niin Variaxin täydellinen hurinattomuus on melkoinen plussa. Itse soittelen 500:lla ja vahvistinsoundit luon Creamwaren Dynatube vahvistinmallinnuspluginilla.

Pannaanpa pakka sekasin ja vedetään ässä hihasta.
 
Jos rahaa pyörii taskunpohjalla tyhjän panttina esim. Les Paulin tai PRS:n verran ja on aikeissa sijoittaa studiokitaraan koko potin niin kannattaa harkita hetki.
 
Jos oma tilanteeni olisi edellisen kaltainen, niin ostaisin luultavasti useamman kepin.
 
Jos liikutaan vaikkapa hintaluokassa 2000 Euroa niin laittaisin vaikka 1400 euroa sellaiseen kepakkoon jota käyttäisin varmasti todella paljon ja sitten 600 säästäisin pahan päivän varalle jos tulee yhtäkkinen tarve toisenlaiselle soundille.
 
Tuon voi vaikka jakaa sitten että 1400 Les Pauliin tai sen johdannaisiin ja 600 euroa Stratoon. Siinä on jo todella laaja paletti soundeja. Väittäisin että ei irtoa PRS:stä noita soundeja. Voin olla väärässäkin mutta en ole toistaiseksi testaamistani PRS:stä saanut stratosoundia ulos. Omasta Tokain stratostani lähtee mielestäni paljon paremmat stratosoundit kuin PRS:stä. Toisaalta on myös todennäköistä etten osaa. :-)
 
Itse menisin mielummin tuollaisella repertuaarilla studioon kuin jonkun yleiskepin kanssa, jos olisi tarkoitus työskennellä monipuolisesti. Gibsonin Les Paulin verran Euroja saa kyllä jaettua kahdellekkin kitaralle niin että ei kumpikaan kitara ole täyttä kuraa, kunhan suunnittelee hankinnat järkevästi.
 
Jos taas on yksi vakiintunut oma soundi, niin sittenhän riittää se yksi soundi.

Hyviä ehdotuksia esitetty, oma pointti olis ehkä se että aloittajan kannattaisi ehkä yrittää määritellä että mikä se soundipolitiikan tarve on tarkemmin. Stratosoundi on hieno, ja sitä ei varmasti saa PRS:stä, samoin kuin Les Paul soundia tuskin löytää _oikeesti_ Variaxista. Jokaisella kitaramallilla on kuitenkin se oma ominaissoundi, joka on aina jollaintapaa erilainen ja hyvä näin. Takerrun tähän PRS:ään, koska pidän niistä itse paljon, esim. noissa on omanlaisensa soundi, jolla tekee paljon hienoja juttuja mutta eipä jollain CU24:sella ole kovin paljon straton kanssa yhteistä.
 
Itse en pitänyt Variaxin soittotuntumasta yhtään, ehkä suuri määrä erilaisia soundeja voisi kompensoida tuota studiossa. Jos rahaa olisi PRS:än hinnan verran niin itse hankkisin laadukkaan straton tai telen ja toiseksi jonkun floikallisen hunpparikitaran. Siitä voisi sitten myydä toisen pois järkihinnalla ja hankia sitten tarpeen mukaan jotain muuta. Mene ja tiedä..

itse suosittelisin iban jotain japsi RG:tä.
syitä.
-soundipaletti on erittäin kirjava, siis taipuu hyvästä cleanista hervottomaan mäiskeeseen... ja kaikkeen siltä väliltä tietenkin
-löytyy 24. nauhaa joten ei missään vaiheessa tule ongelmaa "PRKL, tässä ei riitä nauhat ...voi vi***!!!". eihän sitä koskaan tiedä jos tuleekin fiilis pohjalta tarvetta niille ylemmille nauhoille.
-jos tulee tarvetta kammelle niin ei varmaan katoa vire minnekkään vaikka kuinka veivaa ja renkuttaa.
-löytyy kielilukot, eli ei tarvitse olla kokoajan virittelemässä(tosin ei se haitaksi ole:D)
- kaula on havaittu semmoiseksi "yleistoimivaksi" , eli vaikka ohut onkin niin ei sitä kukaan ole muovikaulaan verrannut tai väittänyt muovista paremmaksi.
 
eiköhän noilla nyt alkuun pääse mielipiteen muodostamisessa.
kannattaa käydä testaamassa noita.
ja tosiaan jos ei rahasta ole pulaa niin noista löytyy semmoisiakin versioita missä on piezo mikki mukana, eli saat sitten akustisenkin soundin siitä ulos.

Kiitos kaikille. Pienestä alkukahnauksesta huolimatta tästä oli kovasti hyötyä. Tsekkaan ilman muuta sen Variaxin, jota olin jo muutenkin harkinnut, sillä hurinattomuus on todella iso etu, puhumattakaan laajasta soundivalikoimasta.
 
Mistä pääkaupunkiseudulla kannattaa lähteä katsomaan PSR:iä? Niistä minulla ei ole henkilökohtaisia kokemuksia. Taidan jättää kuitenkin tässä vaiheessa sen himoitsemani LP:n vielä hankkimatta. On kuitenkin soundeiltaan vähän yksipuolinen, vaikka siinä onkin juuri "se" soundi. American Stratoa tuntuvat suosittelevan myös muusikkoystäväni - siis jos yhden hankkisi.
 
Jos Variaxin lisäksi tarvitsisi vielä jonkun, niin mikä se olisi? Kyllähän studioon kitaroita mahtuu :) Laadukkaat akustiset löytyy kyllä jo.

komppaisin kanssa tota Variaxia studiokitaraksi. Jos jotain "oikeaa" kitaraa halajaa niin sitten pitäis löytyä single coileja sekä humppareita tai ainakin mikkien puolitus, eikä silti löydy stratomiehille tai lespamiehille sitä oikeeta soundia, eli pitäis pistää paalua sitten ainakin pariin kitaraan.
 
Variax ois varmaankin aika hyvä kompromissi millä saa ainakin välttävät soundit joka makuun.

Malmin DLX:ssä roikkuu PRS:iä seinällä.

Sanoisin että http://www.thomann.de/thoiw3_yamaha_pacifica_812v_tlb_prodinfo.html , mutta taidan jättää sanomatta, kun ei ole kokemusta muutakun halvemmasta versiosta.

Jos tuntuu siltä, että esim. kallista Les Paul soundia on saatava aikaiseksi, niin kitaran voi myös vuokrata varmaan jostain.
 
Riippuu tietty siitä, miten pitkäaikaisesta käytöstä on kyse, mutta ei ainakaan tarvi tuskailla kalliiden investointien kanssa ja saa just sitä, mitä haluaa.