Kitarat: soittaminen ›

Kylläpä meni reisille koko topikki. Yks vitun lysti pitääkö joku siitä soundista vai ei. Toinen tykkää, toinen ei. Pyyhkikää niillä faktoilla vaikka perseenne.
 
No joo, lyhyesti virsi kaunis. Siinähän se pointti on, että Toinen tykkää, toinen ei.
En vain voi pitää suutani kiinni, kun tulee näennäistieteistä ja perusteetonta "todistusta".

Kylläpä meni reisille koko topikki. Yks vitun lysti pitääkö joku siitä soundista vai ei. Toinen tykkää, toinen ei. Pyyhkikää niillä faktoilla vaikka perseenne.
 
Älä viitti hei murjottaa. Kuuntele vaikka tätä: http://www.youtube.com/watch?v=f_gp1ZpUj3c

Ettei tuu heti jäähyä, niin voisin aiheeseenkin jotain kirjoittaa. Mulla on sellainen outo viha/rakkaussuhde Srv:hen. Välillä on ihan nannaa, mutta välillä se ällöttää ja se ikuinen naamanvääntely tuntuu niin teeskentelyltä. Siksi tykkään enemminkin kuunnella Srv:tä kuin katella videoita siitä. Soundit on mun mielestä aivan omaa luokkaansa, eikä niitä turhaan kehuta. Sormista se kuitenkin loppujen lopuksi lähtee, ja tatsi sillä ainakin oli luokkaansa. Ja vibraatto!
 
E: Ja yleensä (ei kuitenkaan aina) eniten ärsyttää juurikin se mainittu lauluääni. Siksi nuo instrumentaaliosiot toimii mulle parhaiten.

Älä viitti hei murjottaa. Kuuntele vaikka tätä: http://www.youtube.com/watch?v=f_gp1ZpUj3c
 
Tämä on kova. Eräs yö tuli kertailtua useampi tunti noita SRV:n pätkiä.

Stevie Ray Vaughan, tuo Teksasin lahja Mnetin kitaristeille. Ihan kohtuu rokkari oli SRV, vähän bluesiakin. Ei tuo hänen saundinsa mikään maailmaa mullistava ollut. Hyvä saundi, ei häiritse kokonaisuutta. Musiikki on kokonaisuutta, ei se kitarasaundi mikään hyve ole, mikä tekisi jostakin musiikista toista parempaa.

Tuosta sun kirjoituksestasi sai sen kuvan, että sulla selkeästi oli visio, mitä kehitit kuitenkin siinä kirjoitellessasi, etkä ihan täysin miettinyt asiaa loppuun asti.
 
Väärän kuvan sitten annoin. Kyllä tätä on mietitty liikaakin erinäisissä yhteyksissä.
 
Tässä on nyt pohjimmiltaan siitä kyse, miten fakta määritellään. Mun mielestä, ja monen monen muunkin filosofin mielestä fakta ei tarvitse empiiristä tai empiriisin kokein saavutettua todistusaineistoa todistukseksi, vaan riittävän laaja katsasus mielipiteistä riittää.
 
Mun piti päättää tämä kirjoitus tähän, mutta pakko yrittää vielä avata tätä katsantokantaa.
 
Hypoteesi: Beatles on hyvä yhtye, eikä toista voi väittää.
 
Pohdittaessa tätä hypoteesia on lähdettävä siitä, että sitä ei voida arvioida mitenkään muuten kuin subjektiivisella mielipiteellä. Mikään nykyaikaisin tieteellisin välinein tehty empiirinen koe ei voi avata tähän vastausta. Subjektiivisista mielipiteistä voidaan kuitenkin rakentaa objektiivinen tulos, jos subjektiiviset mielipiteet tarpeeksi suurelta alalta yhtyvät. Beatlesin kohdalla tuota viimeistä ei tarvitse edes perustella. Objektiivista "mielipidettä" voidaan pitää faktana.
 
Jos tämä ei kelpaa sinulle faktaksi, niin hyvä. Meillä saa olla erilaiset mielipiteet, enkä todellakaan odottanutkaan, että kaikki olisivat samaa mieltä mun kanssa. Vaikka ei hyväksyisi faktaksi sitä mielipidettä, että Beatles on hyvä yhtye, olen sitä mieltä, että Beatlesia ei kukaan voi tosissaan väittää huonoksi, ellei ei ole vähämielinen. Tosin sen voi sanoa, ettei pidä heidän musiikistaan. Ne ovat kaksi eri asiaa.
 
Edit: Mun puolesta voidaan taas jatkaa itse aiheesta. Älkääkä ottako liian vakavasti, vaikka tällainen ajattelu on joskus perin terveellistä itse kullekin.

Vaikka ei hyväksyisi faktaksi sitä mielipidettä, että Beatles on hyvä yhtye, olen sitä mieltä, että Beatlesia ei kukaan voi tosissaan väittää huonoksi, ellei ei ole vähämielinen. Tosin sen voi sanoa, ettei pidä heidän musiikistaan. Ne ovat kaksi eri asiaa.

 
Juupa eipäs diipa daapa.....
 
En pidä Beatlesin musiikista, minusta se on huonoa. Tässä tuo subjektiivinen mielipiteeni muuttui kyllä ihan faktaksi, minun näkökulmasta.
 
:-)

Laitetaan nyt omakin lusikka soppaan :) Kyllähän tuo SRV:n saundi on bluesmieheksi aivan verraton, yhdessä Rory Gallagherin kanssa. Tosin näistä voi kinastella maailman tappiin saakka, mutta kai täällä nyt mielipiteitänsä silti saa ilmaista. Ei sitä saa tulistua heti jos joku ei pidä jonku saundista, onhan se hyvä että saa eri näkökantoja asioihin. En mäkää käy kaverin kimppuun jos se sanoo että "George Lynchillä on ihan kauhee sirkkelidelaykaikusärö", josta pidän niin maan perusteellisesti ja jollaista itekki tavoittelen... No joo, olipas huono esimerkki :) Menen nurkkaan häpeämään...

Tasapaino: Tuolla logiikalla on nyt pakko kysyä että onko esimerkiksi Jumalan olemassaolo fakta kun uskovaisia on niin helvetin paljon?
 
e. tällä kertaa hymiön kanssa

No, mä ainakin olen vielä täysin eri mieltä Tasapainon kanssa. En vaan enää viittisi inttää, ainakaan tässä keskustelussa. Mun mielestä fakta on aika yksikäsitteinen asia.
 
Wikipedia:
Fakta on fiktion vastakohta eli totuus, tosiasia. Myös termiä ei-fiktiivinen käytetään. Faktaa ei käytetä yhtä yleisesti kuvaamaan kokonaisuutta kuten fiktiota. Kaikkea, jota ei erikseen mainita fiktioksi, pidetään yleensä faktana tai ainakin asian esittäjä pitää. Erityisesti faktan erottaa fiktiosta se, että faktan paikkansapitävyys on ainakin periaatteessa mahdollista tarkistaa.
 
Objektiivista "mielipidettä" voidaan pitää faktana.
 
Tämä nyt ei ainakaan ole totta.

Filosofointi/jaarittelu kuuluu erottamattomana ja luovuttamattomana osana muusikon ja varmaankin muidenkin ihmisten perusoikeuksiin. Tärkeintä lienee näissä ympyröissä se, että on rehellinen omille aistimilleen ja kokemuksilleen, eikä vain toista tällaisilta palstoilta opittuja totuuksia tyyliin "putkivahvistin hyvä- transistori paha".
 
Eräs minun elämäni huippuhetkiä oli Oulun urheilutalolla oisko ollut 82 kun Stevie pisti parastaan. Asiaa varmaankin auttoi hyvässä seurassa kumottu gruusialainen punaviini, mutta se ei kai vähennä kokemukseni arvoa?

Itse asiassa minkään substanssin hyvyyttä ei lopun lopuksi voida määritellä millään muulla tavoin kuin keräämällä mielipiteitä kyseisestä olennosta. Vaikkapa tietokoneen näyttö, televisio, kitara...
 
Näin ehkä filosofisesti ajateltuna, mutta kannattaako aina yrittää olla sivistinyt ja miettiä filosofisesti? Ei filosofiset päätelmät kuitenkaan mitään absoluuttisia totuuksia ole mun käsittääkseni. Mitä jos ottaa olennoksi esimerkiksi aseet? Jos kerran Beatlesin täytyy olla hyvä, koska heidän levyjään on ostettu paljon, täytyy myös aseiden olla hyvä juttu, sillä maailmassahan ostetaan melko paljon aseita. Eikös?
 
Mutta itse aiheeseen sanoisin, että SRV:n soundi kuulostaa silloin tällöin nautittuna hyvältä, mutta en kyllä jaksa sitä putkeen kauaa kuunnella.

Saanen todeta että tuo filosofointi menee jo hieman offtopikiksi :) Mutta älkää minusta välittäkö, jatkakaa...

Näin ehkä filosofisesti ajateltuna, mutta kannattaako aina yrittää olla sivistinyt ja miettiä filosofisesti? Ei filosofiset päätelmät kuitenkaan mitään absoluuttisia totuuksia ole mun käsittääkseni.
 
Mjaa. Mikä on filosofiaa, mikä ei... Ehkei kannata, mutta ei se pahaakaan tee, yleensä.
 
Tasapaino: Tuolla logiikalla on nyt pakko kysyä että onko esimerkiksi Jumalan olemassaolo fakta kun uskovaisia on niin helvetin paljon?

e. tällä kertaa hymiön kanssa
 
Tää oli hyvä pointti. Jätän kuitenkin vastaamatta, muuten tämä filosofointi ei lopu ikinä.
 
Mun mielestä fakta on aika yksikäsitteinen asia.
 
Ei ole. Tutustu George Berkleyn ja David Humen filosofiaan.
 
Jos kerran Beatlesin täytyy olla hyvä, koska heidän levyjään on ostettu paljon, täytyy myös aseiden olla hyvä juttu, sillä maailmassahan ostetaan melko paljon aseita. Eikös?
 
Beatlesin levyt ja aseet ovat tarvekaluina eritasoiset. Itse asiassa levyt eivät ole tarvekaluja, vaan niiden tarpeellisuus perustuu välittömään mielihyvään ja siitä johtuen välittömään mielipiteeseen niiden hyvyydestä kokonaisuutena, kokonaisena olentona. Aseiden menekki kokonaisuutena - ei siis minkään tietyn asetyypin - ei sen sijaan perustu siihen, millaisia mielipiteitä aseista on. Mutta hyvä pointti oli tämäkin.
 
Jeps jeps. Mun ei pitänyt jatkaa tätä, mutta tässä nyt vaan kävi näin. Liian harvoin saa keskustella filosofisesti.

Muutamia biisejä jaksaa kuunnella Texas flood, Leave my girl alone,Life by the drop esim...
 
Kitara soi hienosti, biisejä en jaksa, paitsi baarissa tai sopivana taustamusana...
 
Soundi on ihan hyvä. Esim Neil Youngilla on ihan karsee soundi mutta toimii, Chuck Berryllä jne...

Soundi on ihan hyvä. Esim Neil Youngilla on ihan karsee soundi mutta toimii, Chuck Berryllä jne...
 
Berryn kitarasoundi vaihtelee kyllä. Hänhän käytti sitä vahvistinta, joka oli saatavilla. Mutta oikeassa olet, useimmiten soundi ei ollut parasta.

Iskenpähän omankin lusikkani tähän soppaan;D
 
Tykkään kyllä kovasti Vauhganin musasta ja kaikki levyt löytyy hyllystä, mutta tietyllä tavalla SRV vei bluesin jopa pikkaisen "väärille urille". Siis Vauhganhan oli blues mies isolla B:llä, mutta kun katsoo miehen "opetuslapsia", kuten esim. John Mayer Jonny Lang tai varsinkin Kenny Wayne Shepard(SRV-klooni), niin ei sillä ole enää hirveesti tekemistä bluesin kanssa. Eli se nyt on sellaista soundikikkailua ja hienostelua. Eli se kitarismi, jolla nyt ei niin hirveesti ole tekemistä itse aiheen, eli bluesin kanssa, on tullut vahvasti mukaan.
 
En pidä itseäni minää vannoutuneena juuribluesin lipunkantajana, enkä edes ymmärrä siitä mitään verrattuna näihin todellisiin veteraaneihin....enkä toisaalta tiedä, mitä haittaakaan siitä on, jos blues on modernisoitunut liikaa tänäpäivänä. On vaan hyvä muistaa, että blues on oikeesti muutakin, kuin kitarasoindia tai Stevie Ray Vauhgania;D

Jeps jeps. Mun ei pitänyt jatkaa tätä, mutta tässä nyt vaan kävi näin. Liian harvoin saa keskustella filosofisesti.
 
Totta kyllä! Filosofia on hieno asia ja tekisi kyllä kaikille hyvää silloin tällöin miettiä asioita filosofisesti, mutta se taas on huono juttu siinä, että filosofisiakin päätelmiä on melkeinpä yhtä paljon kuin päättelijöitä. :)

mutta se taas on huono juttu siinä, että filosofisiakin päätelmiä on melkeinpä yhtä paljon kuin päättelijöitä. :)
 
Hienous onkin siinä, että toinen päätelmä on parempi kuin toinen. Se taas ei ole yhtään hienoa, kun väittelee idiootin kanssa. Sellaisen, jolla ei kertakaikkiaan kykyä pohtia abstrakteja asioita.