Media ja viihde ›

Nyt kun on ollut puhettaa parhaista sotaelokuvista, niin voisi tehdä aiheeseen pienen "spin-offin" ja siirtää keskustelu sota-aiheisiin tietokonepeleihin. Kai täällä sentään joku pelejäkin harrastaa? Itseäni lähinnää kiinnostaa nämä FPS-pelit. Strategiapeleihin en ole koskaan päässyt oikein sisälle.
 
Tuli vaan tämä aihe mieleen juuri noista sotaelokuvista. Katselin tuossa eilen elokuvan nimeltä Enemy at the Gates, joka kertoo venäläisestä tarkka-ampujasta Staligradin taistelussa. Olinpa sitten juuri pelannut sellaista peliä kuin "Call of Duty", joka tässä vähän aikaa sitten ilmestyi. Kyseisessä pelissähän on myös mukana kohtauksia Stalingradin taistelusta, ja täytyy kyllä sanoa, että hiton saman tyylisiä kohtauksisa oli sekä elokuvassa että pelissä - mm. Volgan ylitys veneellä ja rynnäkkö Stalin patsaan juurella. Jos eivät ole pelintekijät ottaneet mallia elokuvasta, niin johan on ihme!
 
Ihan hauska peli tuo Call of Duty. Suosittelen. Tosin se on tosi lyhyt eikä kyllä yhtään realistinen. Mutta siinä on muutamia aivan huippukohtauksia, joissa todella alkaa olla vähän elokuvamainen ja sotamainen fiilis. Ei paljon uskalla päätä nostaa kun saksalaisten konekivääri laulaa.
 
Toinen ihan hauska peli on Wolfenstein: Enemy Territory (joka muuten löytyy netistä ilmaiseksi). Kyseessä on siis WW2 sijoittuva nettiräiskintä. Tämä on täysin epärealistinen, mutta tappavan hauska pelattava. Ennennäkemätön tiimipeli-systeemi.
 
Sitten jos haluaa vähän realistisempaa otetta, niin itse olen käynyt kokeilemassa sellaista peliä kuin World War II Online. Kyseessä on erittäin laaja nettipeli, jota pelaa saman aikaisesti (kai) tuhannet pelaajat. Osa pörrää taivaalla lentokoneilla, osa taistelee tankeilla, osa ampuu tykeillä ja osa on jalkaväkeä. Vaikuttaa ihan asialliselta meiningiltä. Tosin aluksi näyttäisi olevan aika vaikeaa. Tämänkin saa netistä ilmaiseksi, mutta pelaaminen maksaa. Tällä hetkellä tosin tätäkin peliä pääsee kokeilemaan parin viikon ajaksi ilmaiseksi.
 
Onko täällä ketään muita sotapelien ystäviä?
 
EDIT: leffan nimi korjattu Enemy at the Gatesiksi (laitoin aluksi vahingossa Behind the Enemy Lines)

Kyllä minä aikoinaan pelasin Command & Conquer: Red Alertia tosi innolla. Se sitten hävis jonnekkin, tekisi kyllä mieli pelata nostalgian vuoksi. Huippu peli. Viime kesänä pelasin vähän Counterstrikea mutta ei se ole mistään kotoisin.

Mulle kolisee kaikki vanhat kunnon strategiapelit. Tyynen valtameren herruutta ratkaisen tällä hetkellä Pacific Warissa australialaista kaveria vastaan. Tuo sota on jo kestänyt vuoden oikeassa ajassa. Peliajassa on menty vasta yli puoli vuotta. Euroopan herruudesta aloitin juuri sodan High Command -pelissä jenkkityyppiä vastaan.
 
Kyllä tuota simulaatiopuoltakin tulee harrasteltua. WWIIonline vei sydämen puoli vuotta sitten. Taistelijanimeni on pelissä sivari ja olen Susipartion jäsen (http://www.susipartio.com).
 
Kun kerta sotapeleistä puhutaan niin Operation Flashpoint on pakko mainita. Kyllähän tuota tulee yksin hangattua, vaikka tuo tankkien mallinnus kusee aika pahasti. Erinomainen peli kuitenkin.

En muista koko nimeä mutta joku Medal Of Honor se oli.
Pelasin kaverilla kolmea ekaa ruutua.
Heti ensimmäisessä aivan uskomattoman hyvin simuloitu Normandian maihinnousu.

Kyllä tuota simulaatiopuoltakin tulee harrasteltua. WWIIonline vei sydämen puoli vuotta sitten. Taistelijanimeni on pelissä sivari ja olen Susipartion jäsen (http://www.susipartio.com).
 
Kun kerta sotapeleistä puhutaan niin Operation Flashpoint on pakko mainita. Kyllähän tuota tulee yksin hangattua, vaikka tuo tankkien mallinnus kusee aika pahasti. Erinomainen peli kuitenkin.
 
Pitääkin katsella, että näkyykö sua tuolla WWII Onlinessä. Itse olen täysi amatööri, muutaman kerran vasta kokeillut. Mutta onnistuin jo saamaan yhden tapon. Ryömin puoli tuntia pusikoissa ja kaukaisuudessa näin pienen joukon jalkaväkeä. Räiskin sinne suuntaan, ja kohta tuli tietysti kuula omaan otsaan, mutta sain itsekin tapon. :)
 
Op Flashpoint unohtuikin mainita. Itse en myöskään tykännyt tankki- ja helikopteritoiminnasta. Pelin olisi kannattanut keskittyä pelkästään jalkaväkeen. No olihan se kiva joskus vähän lennellä kopterillakin. Flashpointissa oli kyllä tunnelmaa, kun ensimmäisiä kertoja pelasi. Hitto että pelotti, kun ryömi siellä pusikoissa, eikä ollut mitään hajua, että mitä tapahtuu ja missä viholliset on, ja kauhea tulitaistelu tietysti meneillään.

En muista koko nimeä mutta joku Medal Of Honor se oli.
Pelasin kaverilla kolmea ekaa ruutua.
Heti ensimmäisessä aivan uskomattoman hyvin simuloitu Normandian maihinnousu.
 
Medal of Honor: Allied Assault. Samojen tekijöiden kuin tuo Call of Duty. Itse en ole kuin kokeillut pikaisesti joskus... Mutta porukka on kyllä kehunut tuota Normandian maihinnousukohtausta. Vähän vissiin Private Ryan meininkiä?

Räiskin sinne suuntaan, ja kohta tuli tietysti kuula omaan otsaan, mutta sain itsekin tapon. :)

Takkuista kuule oli mullakin alussa. Kesti varmaan viikon ennenkuin onnistuin tappamaan ensimmäisen britin. Nyt onkin jo 900 kivääritappoa kasassa. :) Tällä hetkellä yksikkömme taistelee tuolla etelä- ja keskisektorin välimaastossa ranskalaisia vastaan.
 
WWIIonline on erityisesti peli toiseen maailmansotaan hurahtaneille friikeille. Peli pyrkii mallintamaan kaluston kohtuullisen realistisesti. Eli kun panssarivaunua ammutaan, täytyy miettiä, mistä kulmasta ammus voi panssarin läpäistä ja mihin kohtaan kannattaa ampua.
Achtung, Engländer!

Call of Duty on kyllä näissä "korkkariräiskinnöissä" ylittämätön tapaus. Mahtava sotatunne päällä ainakin niissä kentissä, joissa on mukana taistelutovereita. Välillä vihulaisiin saa pumpata turhan paljon lyijyä, sillä kyllä kahdesta MP-40 luodista pitäisi joutua sellaiseen kuntoon ettei enää asetta jaksa nostaa(saati nousta pystyyn). Pelasin amerikkalaisten laskuvarjojääkärikohtaukset lähes transsissa läpi ja neuvostoliittolaisena punalipun vieminen Reichstagin katolle oli kyllä melko unohtumaton elämys. Tulitaisteluissa on aivan eri tavall dynamiikkaa kuin jossain MOHAAssa. Silti Call of Duty on vain realismilla kuorrutettu räiskintäpeli, ja se häiritsee. Panzerfaust pyyhkii Tigerin etupanssarista läpi vaikka 50 metrin päästä ja T-34:lla ajaessa käytetään itse niin ohjaimia kuin tykkiä. Suurin tunnelmanpudotin on kuitenkin se, että omaan nahkaan voi ottaa liikaa luoteja. Paras toisen maailmansodan räiskintä kuitenkin, mutta parempikin voisi toki olla.

Panzerfaust pyyhkii Tigerin etupanssarista läpi vaikka 50 metrin päästä.
 
Da. Jo Panzerfaust 30:n teräksenläpäisy oli 200 mm, joten kyllä se ihan oikeasti olisi uponnut Tiikerin keulasta läpi. Koska projektiili oli ontelokranaatti, ei osumanopeudella (eikä ampumisetäisyydellä) ole mitään väliä; kunhan vauhtia on tarpeeksi jotta ontelopanos räjähtää. Tietysti wanhemmilla Panzerfausteilla oli liki mahdottomuus osua 50 metriin!
 
Itse olen enemmän taktiikkapelien ystävä. Klassiset Panzer-, Allied ja Pacific Generalit olen tahkonnut puolen vuoden välein läpi, SSI:n Steel Panthersit ovat niinikään kokoajan käytössä, Rising Sun, Close Combatit (!), jokunen lentokonesimulaattorit...noita eniten. Tosin tänä päivänä voiton noista kaikista vie oma harrastukseni seurata kartalta taistelujen etenemisiä tiettyjen divisioonien osalta, esim. keväällä ostin Pohjois-Ranskan/Belgian/Hollannin kartan, johon olen väsännyt hienoja divisioonatunnuksia ja sitten siirtelen nuppineuloja oikeisiin pisteisiin, on todella hieno harrastus seurata sodan kulkua tällä tavoin :-)
 
Olen pitkään etsinyt oikeata strategiapeliä, jossa tosiaan liikutaan kartalla, jossa olisi mahdollisimman paljon eri tekijöitä (huolto, sää, moraali, kalusto etc. etc.) eikä mitään yhden vaunun siirtelyä vaan isompia osastoja.
 
Räiskintäpeleistä tykkään eniten Wolfenstein Return to Castle Wolfensteinista. Jokseenkin täysin epärealistinen, kummallinen, ennenkaikkea hauska natsienkurmotuspeli. Pelattavuus on oleellisinta tässä, itseäni ärsyttää suunnattomasti pleikkarin huonot kontrollit noissa Medal of honour -peleissä.

Battlefield 1942.

MOHAA ehdottomasti. Hommattuani vihdoin ADSL-yhteyden 2002 loppuvuodesta en ole juuri muuta pelannut kuin MOHAA:a ja sen laajennusosia moninpelinä. Yksinpeliosiot ei kiinnosta pätkääkään kun nettipeliin jää kiinni. Itseasiassa en oo tainnut pelata koko vuonna yksinpelejä kuin ehkä tunnin verran yhteensä. MOHAA-moninpeliin onkin sitten uponnut ehkä 4-10 tuntia viikossa viime vuodenvaihteesta lähtien.
 
EDIT: Joo, Omaha Beachin taistelut on kyllä huimaa tavaraa, erittäin voimakkaasti Pvt. Ryan -meininkiä. MOHAA:Spearhead -lisäosa onkin sitten voimakkaammin Taistelutoverit -vaikutteista.

Tuli vaan mieleen, kun täällä näyttää olevan näitä strategiamiehiä paikalla, niin että mistä te olette oppinut noita strategiajuttuja. Itselläni kun ei ole hajuakaan mistään sotimisen strategiasta, eli mihin hyökätään ja miten ja millä, jne. Sen takia ei ole koskaan tullut tartuttua noihin strategiapeleihin. Nämä reaaliaikastrategiat on tietysti eri asia, kun eivät ne yleensä kai ole mitenkään realistisa. Tosin en ole niitäkään juuri pelannut, kun se on liikaa sitä, että kerkääkö naksutella sitä hiirtä salamaa nopeammin. Ja Civilizationissa, mikä on yksi suosikkipelejäni, ei taas taktiikkapuolella ole niin väliä. Kunhan rakentaa riittävästi armeijoita ja pistää ne hyökkäämään edes vähän koordinoidusti.

Tuli vaan mieleen, kun täällä näyttää olevan näitä strategiamiehiä paikalla, niin että mistä te olette oppinut noita strategiajuttuja.
 
Kyllä ne on opittu kantapään kautta.
 
Panzer General, siitä kaikki alkoi. Erinomainen 'lautapeli' herkullisine grafiikkoineen (tuohon aikaan). Mikä tärkeintä, pelistä löytyy kaikki tärkeimmät infot aina kustakin 'yksiköstä'. Esim. tästä oppii että vasta Pz IV F2:lla kannattaa hyökätä toisia panssareita vastaan, vanhemmat mallit ovat hyviä vain jalkaväkeä/pehmeitä maaleja vastaan. Raskas jalkaväki toimii tulitukena/rynnäkköosastona, mutta ovat hitaita. Ja niin edelleen, ja niin edelleen.
 
Tärkeätä on myös ymmärtää kaluston nimet, nekin kertovat paljon. Yhdysvaltalaisilla oli panssareinaan ns. 'TD' -kalustoa, joka tarkoittaa 'tank destroyer' eli panssarintuhoojaa. Saksalaisilla samanasian ilmoitti Panzerjäger/Jagdpanzer/tms vastaava termi.
 
Tietenkin, jos tahdot aivan 'oikeasti' syventää tietojasi, menet lähimpään kirjastoon. Katselet sieltä sotakirjoja, suurimmissa kirjastoissa löytyy muistelmia sotien avainhenkilöiltä, historiikkejä, jopa taktiikkaoppaita! Niin, ja viimeistäänhän jokainen oppii taktiikasta jotain armeijassa :-) tämä nyt on sellainen asia ettei yhtä oikeata vastausta ole, ajan kanssa tuollaisia asioita oppii.

Minä en siellä kyllä oppinut mitään. ;) Olisi ehkä pitänyt kuunnella. Tosin en ollutkaan AUK:ssa tai RUK:ssa. No osaan minä poteron kaivaa ja tetsata joten kuten...
 
Kas kummaa, meille opetettiin komppanian puolustus- ja hyökkäystaitelut jo alokaskaudella, höh. Niin, sinä et varmaan kuunnellut ;-) Perhana, se on upottava suo tuo (sota)historia, tuntuu että kokoajan löytyy uutta ja ihmeellistä...

En muista koko nimeä mutta joku Medal Of Honor se oli.
Pelasin kaverilla kolmea ekaa ruutua.
Heti ensimmäisessä aivan uskomattoman hyvin simuloitu Normandian maihinnousu.
 
Minä olin HYVIN pettynyt siihen. Se oli aika nopea pyrähdys, ja siinä ei ollut hirveästi selaista toivotonta tilannetta että on vain yksi merkityksetön mies siellä. Siinä vain kaikki kaverit ovat paikallaan suojissa ja liikkuvat vasta kun sinä etenet, eivätkä itse etene omatoimisesti.

Minä olin HYVIN pettynyt siihen. Se oli aika nopea pyrähdys, ja siinä ei ollut hirveästi selaista toivotonta tilannetta että on vain yksi merkityksetön mies siellä. Siinä vain kaikki kaverit ovat paikallaan suojissa ja liikkuvat vasta kun sinä etenet, eivätkä itse etene omatoimisesti.
 
Niin jos sitä tiesi odottaa.
Pyysin vain kaverilta et saako kokeilla ja yllätyin.

Kas kummaa, meille opetettiin komppanian puolustus- ja hyökkäystaitelut jo alokaskaudella, höh. Niin, sinä et varmaan kuunnellut ;-)
 
Siitä alkaa olla aikaakin jo useampi vuosi, niin eihän sitä enää edes muista, vaikka siellä olisi jotain opetettukin. No kai sen poteron osaa vielä kaivaa tarvittaessa.
 
Minä olin HYVIN pettynyt siihen. Se oli aika nopea pyrähdys, ja siinä ei ollut hirveästi selaista toivotonta tilannetta että on vain yksi merkityksetön mies siellä. Siinä vain kaikki kaverit ovat paikallaan suojissa ja liikkuvat vasta kun sinä etenet, eivätkä itse etene omatoimisesti.
 
Tuo sama asia on mielestäni Call of Dutynkin heikkous. Kaikki tapahtumat on scriptattu, eli sinun pitää aina edetä johonkin, ennen kuin joku tietty asia tapahtuu. Toisaalta tuo on kyllä ymmärrettävääkin, olisihan se vähän typerää, jos itse jäisi jammailemaan kentän alkuun ja sillä aikaa AI suorittaisi tehtävän. ;) Ja mahdollistaahan nuo scriptaukset todella hienojen kohtausten tekemisen. Paljonhan tuota Call of Dutyn tekoälyä ja oman ryhmän toimimista on kehuttu, mutta ei se minun mielestä ole juuri mistään kotoisin. Tuntuu, että osa omista äijistä on kuolemattomia - ainakin siihen asti kun ne jossain tietyssä kohdassa kuolee skriptauksen takia.
 
Op Flashpointissa oli sentään tyyliä. Jos et pysynyt ryhmän mukana, niin se oli voi voi - tosin ryhmänjohtaja rupesi sitten huutelemaan, että missäs sitä ollaan. Toisaalta ryhmänjohtajana oli sitten ihan hauska olla, joskin se oli samalla melko monimutkaista. Ei aina pysyneet ihan langat käsissä. ;)
 
EDIT: lisäsin puuttuvan sanan

Ylivoimaisessa kärjessä Operation Flashpoint.

Räiskinnässä paras on aivan ehdottomasti Flashpoint. Taktisista Steel Panters I ja II ovat ykkösiä, tai ainakin niitä on tullut pelattua eniten. Close Combatteja on tullut väännettyä vähemmän, mutta loistaviahan nekin ovat. Lentosimuista Falcon 3.0 on kurko. Samoin vanha kunnon SWOTL.
 
Vähän offtopic, mutta katselin kun kaveri pelasi tuon Call of Dutyn demoa videotykillä, 75:lla kankaalla ja kunnon kotiteatterilla. Se oli kyllä aika uskomaton kokemus.