Rock, pop, alternative ›

Tykätäänkö täällä barokkipopista? Suureellista, kaunista romanttista orkesteroitua musiikkia. Beach Boys, Left Banke, Zombies, Rufus Wainwright, Fiona Apple, Arcade Fire, Sufjan Stevens jne.

Tykätäänkö täällä barokkipopista? Suureellista, kaunista romanttista orkesteroitua musiikkia. Beach Boys, Left Banke, Zombies, Rufus Wainwright jne.
 
Joo, tykätään:
 
http://www.theuppercrust.org/

Tykätäänkö täällä barokkipopista? Suureellista, kaunista romanttista orkesteroitua musiikkia. Beach Boys, Left Banke, Zombies, Rufus Wainwright jne.
 
Siksikö sitä kutsutaan nykyään?
 
Mä luulin että barokkipop olisi Spandau Ballet ja muut varhaiset futupopparit, mahdollisesti myös Damned silloin ilman Captain Sensibleä. Tiedäthän, esigootit.
 
Mä en myöskään olisi osannut yhdistää mielessäni noita neljää esimerkkiä samaksi genreksi, en millään (tosin Left Bankesta en oo kuullutkaan, muut on tuttuja). Pikemminkin näkisin, että kyseessä on lahjakkaiden hyvällä harmonian- ja soinnunrakennustaidolla varustettujen säveltäjien luotsaamat bändit.
 
Brian Wilson ja Rod Argent ovat huomattavasti tavallista parempia sovittajia. Eipä ihme, että klassisen musiikin vaikutteita on kuulevinaan heidän teoksissaan sielläkin missä niitä ei ole.

Mä luulin että barokkipop olisi Spandau Ballet ja muut varhaiset futupopparit, mahdollisesti myös Damned silloin ilman Captain Sensibleä. Tiedäthän, esigootit.
 
Eikun se oli uusromantiikkaa.
 
Tämä taas:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Baroque_Pop

Tykätäänkö täällä barokkipopista? Suureellista, kaunista romanttista orkesteroitua musiikkia. Beach Boys, Left Banke, Zombies, Rufus Wainwright jne.

Kyllä digataan!!!

Beach Boys on yksi kovimmista ikinä ja Rufus Wainwright on tavallaan tuollaisen kompromissittoman ja muotisuuntauksista piittaamattoman musiikintekemisen esimerkki monille muille. Tulee mieleen myös sellanen artisti kuin Eric Matthews, joka teki joskus 10 vuotta sitten hienon levyn. Samoin esim. Jellyfish.

Tämä taas:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Baroque_Pop
 
Aha, joo.
 
Vanhemmista artisteista enemmän, noi uudet on musta vähän ...hm... nössöjä, jos sellaista adjektiivia voi käyttää. Belle & Sebastiania oon koittanut usealla kuuntelulla ymmärtää, broidini painostuksesta, mutta ihan ei putoa. Epäilen että on mennyt luokittelijoillakin monen bändin kohdalla toi taiteellinen kunnianhimo ja sitten kömpelö taidekoulu-eksentrismi sekaisin.
 
Aitoa musiikillista lahjakkuutta arvostan kyllä, samoin rehellisyyttä, mutta naivismi on vaikea laji. Ja Northern Soul ei putoa yhtään.

Aha, joo.
 
Vanhemmista artisteista enemmän, noi uudet on musta vähän ...hm... nössöjä, jos sellaista adjektiivia voi käyttää. Belle & Sebastiania oon koittanut usealla kuuntelulla ymmärtää, broidini painostuksesta, mutta ihan ei putoa. Epäilen että on mennyt luokittelijoillakin monen bändin kohdalla toi taiteellinen kunnianhimo ja sitten kömpelö taidekoulu-eksentrismi sekaisin.
 
Aitoa musiikillista lahjakkuutta arvostan kyllä, samoin rehellisyyttä, mutta naivismi on vaikea laji. Ja Northern Soul ei putoa yhtään.
 
No, musta Belle & Sebastian ei ihan istu tähän lokeroon. Pikemminkin esimerkki voisi olla Scott Walker ja Rufus Wainwright, siis tunteellista, orkestroitua, syksyyn hyvin istuvaa elämää suurempaa popmusiikkia.
 
Left Bankea suosittelen jyrkästi - toinen unohdettu suuruus on the Association - heidän suurin hittinsä on Windy.
 
Nössöys on nimenomaan barokkipopin ydinmehua, mutta ei niinkään naivismi. Tosin Waterboysit voisi myös nostaa esimerkiksi - siinä on tietynlainen kirkasotsaisuus ja musiikillinen kunnianhimo hienosti sekoittunut. Toisinaan barokkipoppiin tosin liittyy kyynisyys - kuten vaikka Divine Comedyn kohdalla.

Jos tähän luetaan Moody Blues, niin ei uppoa. Jos taas Neil Youngin Man Needs a Maid, niin kyllä. Heti tuli mieleen barokkirokista, The Associatesin Sulk -levy (löytyy levyhyllystä), joka täyttänee kriteerit. Marc Almondin the Stars We Are uppoaa kanssa. Suureellista, suuria tunteita. Yeah.

Kyllä kai Moody Blueskin tähän menee - eiköhän Nights in white satin ole genren klassikkoja. Onkohan nyt sitten suomessa tämän alan tekijöitä? Hm. No, vaikka Treeball, Sister flo ehkä, mitä muuta? Ai niin, Pekka Streng ja Dave Lindholmin Aino-levy!

Me suomalaiset emme kai harrasta kovin suureellisia tunteita tai tunteellisia suureita. Pysymme mieluummin ankarassa kerronnassa.

Me suomalaiset emme kai harrasta kovin suureellisia tunteita tai tunteellisia suureita. Pysymme mieluummin ankarassa kerronnassa.

Jep, ehkä se on se Suomalainen eksotiikka. Tosin harmaa loskainen "realismi" ei taas muhun ole oikein koskaan purrut.

Tykätäänkö täällä barokkipopista? Suureellista, kaunista romanttista orkesteroitua musiikkia. Beach Boys, Left Banke, Zombies, Rufus Wainwright jne.
 
Left Banke on noista ainoa uusi nimi mulle, kolme muuta maistuvat kaikki mainiosti, Wainwright varsinkin.

Tulee mieleen myös sellanen artisti kuin Eric Matthews, joka teki joskus 10 vuotta sitten hienon levyn.
 
Teki silloin kaksi, eli "It's Heavy In Here" (1995) ja "The Lateness Of The Hour" (1997). Jason Falkner aika suuressa roolissa molemmilla. Mieheltä ilmestyi hiljattain uusi levy, onkos sitä kukaan kuullut?

The Zombiesin "Odessey and Oracle" kuuluu Aution Saaren Levyt -listalleni, ja vetää vertoja melkeinpä mille tahansa 1960-luvulla levytetylle albumille the Beatles mukaanluettuna. Myös Beach Boysin levyt kuluvat minulla käytössä, jos barokkiosastoon lasketaan kuuluvaksi "Surf's Up" ja "Sunflower", nuo suhteettoman pienelle huomiolle jääneet pitkäsoitot 1970-luvun alusta.
 
Left Banke on noista ainoa uusi nimi mulle.
 
Mistäs Left Banke pitäisikään muistaa? "Walk Away Renee" -biisistä?

Mistäs Left Banke pitäisikään muistaa? "Walk Away Renee" -biisistä?
 
Lähinnä kai siitä, mutta kyllä yhtyeen best of-kokoelma on erittäin hyvä hankinta!

1960-luvun loppupuolella vaikuttanut Sagittarius voisi mennä myös tähän barokkipop-genreen.
 
Lähinnä kai siitä, mutta kyllä yhtyeen best of-kokoelma on erittäin hyvä hankinta!
 
Pitänee laittaa hankintalistalle. En ole varma, olenko edes kuullut tuota "Walk Away Reneen" alkuperäistä tulkintaa, mutta pidän kovasti the Four Topsien versiosta.

Pitänee laittaa hankintalistalle. En ole varma, olenko edes kuullut tuota "Walk Away Reneen" alkuperäistä tulkintaa, mutta pidän kovasti the Four Topsien versiosta.
 
Tässähän tämä olisi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=NcuIWIBjEM8
http://www.youtube.com/watch?v=qXFCuNqvgmM

Bellesebu, The Arcade Fire, Broken Social Scene ja Elliott Smith ovat ainakin kovia nimiä. Tosin barokkipop on ainakin meikäläiselle täysin tuntematon käsite.

Vielä pitäisi varmaan lisätä, että barokkipopin taustalla on varmaan enemmän tai vähemmän kaksi nimeä: Phil Spector ja The Beatles. Edellinen on kai itsestäänselvä, mutta kuunnelkaapa jälkimmäiseltä vaikka In my life, For no one ja Yesterday.