Media ja viihde ›

Trainspotting
 
Huumehörhöt liikkuu kasarin näköisessä ysärissä. Loistavaa. 10

Saksikäsi Edward .... 10
 
Itkin kuin pikkutyttö.

Saksikäsi Edward .... 5½
 
Mä en vaan vieläkään tajunnu mikä tässä muka on niin hienoa. Satuhan se tietenkin on, vielä paljon selkeämmin kuin useimmat muut elokuvat, paljon vertauskuvallista juttua tuntuisi olevan... mutta musta se oli edelleen tylsä. Varmasti vois olla vielä paljon huonompikin...

Täällä on oltu rajuja. Salò. Ja arvosana vaikka 8.

Pieces Of April
Elokuva kertoo Aprilista (Katie Holmes) jonka äiti on kuolemaisillaan. Viimeisenä mahdollisuutena saada välit kuntoon perheensä kanssaan hän järjestää kiitospäivän aterian. Oikein näppärä pikku leffa ja mukava nähdä Holmes välillä esittämässä jotain muutakin kuin sitä iänikuista naapurin tyttöä.
7½

Kummisetä
Hyvä kertomus Corleonen perheestä. Kakkonen tosin on parempi pohjustaessaa Vito Corleonen tulon Ameriikkaa. Siinä oli perinteinen "perheen jäseniä kuolee yksitellen, mutta paljon" vaihekkin. Pettymys, mutta siltikin hyvä. ****

Kummisetä
Hyvä kertomus Corleonen perheestä. Kakkonen tosin on parempi pohjustaessaa Vito Corleonen tulon Ameriikkaa. Siinä oli perinteinen "perheen jäseniä kuolee yksitellen, mutta paljon" vaihekkin. Pettymys, mutta siltikin hyvä. ****
 
Ekan Kummisedän paras kohtaus on ehdottomasti siinä lopussa, kun Marlon Brando laittaa appelsiiniviipaleen suuhun ja säikäyttää siltä penikalta kuset housuun. Kun tarkkaan katsoo, se poika oikeasti näyttää pelkäävän. Klassikkohetkiin kuuluu myös loppu, jossa Brando könyää köhien sinne pusikkoon. Monen mielestä se on varmaan traaginen kohtaus, mutta minua naurattaa joka kerta.

The 9th Company
 
Peruskaavan mukaan mentiin: Ensimmäiseksi morttikausi ja kouluttajana toimii kukas muukaan kuin mr. Sekopää Kessu joka huutaa ja hakkaa. Sen jälkeen koetaan muutama veljellinen hetki sekä vähän eripuraa ja koti-ikävää. Sitten tuleekin lähtö oikeaan sotaan, puoliksi innoissaan, hieman peloissaan. Taistelutoveri tai muutama kaatuu ja silloin maailma muuttuu mustaksi ja tajutaan kuinka raakaa sota on...jne....
Lopussa saattoi käydä jotain ei-käsikirjoituksen mukaista, koska jätin viimeiset 20 minuuttia katsomatta.
 
Leffa oli ihan viihdyttävä, ja parempi kuin esim. Jarhead tai Black Hawk Down, mutta niin ennalta-arvattavaa meininkiä että ei putoa tällaiselle ei-niin-sotaleffa-fanille.
 
7
 
Basic Instinct 2
 
Katsoin pelkästään Stonen takia, aika hottis lähes viisikymppiseksi. Siinä se sitten olikin. Elokuva ei tarjoa mitään muuta, ei siis yhtään mitään. Klisettä kliseen perään, suoranaista plagiointia ykkösestä. Elokuvan ollessa "jännittävimmillään" ei murhaajaa välttämättä tiedä, vaikka vahva aavistus löytyisikin. Tälläkään asialla ei ole mitään positiivista funktiota koska katsojaa EI KIINNOSTA pätkääkään. Ainoat propsit heitän siitä että leffa näytti ihan hyvältä (vaikka miljöö olikin kopio kaikista ysäritrillereistä kuten edeltänsä, The Game jne.) ja Stone näytti vielä paremmalta.
 
5

9th Legion
 
Tarkoitat varmaan The 9th Company? Mikäli tästä leffasta on kyse http://www.imdb.com/title/tt0417397/

Transamerica
 
Bree on keski-ikäinen nainen joka uutterasti säästää rahaa koko ikänsä haluamaan sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Kun luvat leikkaukseen varmistuvat, Bree valmistautuu matkaan mantereen halki Los Angelesiin, jossa operaatio suoritetaan. Asiat kuitenkin saavat yllättävän käänteen, kun Bree saa puhelun 17-vuotiaalta Tobylta, joka etsii isäänsä. Breelle selviää että hän on Tobyn isä, nuoruutensa hairahduksen tulos ajalta jolloin hän oli vielä Stanley. Vastuullisena ihmisenä Bree lähtee tapaamaan putkassa istuvaa poikaansa ja maksaa hänet ulos, valehdellen olevansa kirkon työntekijä joka on tullut auttamaan poikaa. Prostituoituna itsensä elättänyt Toby haluaa Los Angelesin unelmakaupunkiin elokuva-alalle, pornoleffojen näyttelijäksi.
Tästä alkaa automatka halki mantereen. Suurimpana jännitteenä on Breen salaisuus, jota hän ei uskalla pojalleen kertoa.
Transamerica oli viime vuoden suurimpia yllättäjiä, niin taloudellisesti kuin kriitikoidenkin puolesta. Eikä ihme, elokuva käsittelee vakavia ja vaikeita asioita, seksuaalisuutta, vanhemmuutta, suvaitsevaisuutta, ennakkoluuloja, rakkautta ja oman itsensä etsimistä niin vilpittömän hauskasti ja koskettavasti että tästä elokuvasta on varmasti vaikea olla pitämättä. Lisäksi näyttelijäsuoritukset ovat hienoja. Täydellisistä naisissa näyttelevä Felicity Huffman tekee todella upean rooliin Breenä, ja palkittiinkin työstään Golden Globella sekä Oscar-ehdokkuudella.
*****
 
Tristram Shandy: A Cock and Bull Story
 
Laurence Sterne kirjoitti vuosina 1759-1767 yhdeksän-osaisen kirjasarjan The Life and Opinions of Tristram Shandy, Gentleman. Sitä pidetään post-modernin kirjallisuuden suurimpina teoksina, ja sen on hauskasta sanottu olevan post-moderni mestariteos ennen modernismia. Eniveis, aikaansa edellä oleva teos, joka viljeli laajalti viitteitä tuon ajan muihin teoksiin ja ajattelijoihin… Kirja on erittäin rönsyilevä ja monilla eri aikatasoilla liikkuva, ja sen vuoksi sitä onkin pidetty mahdottomana filmata.
 
Michael Winterbottom taasen on brittiohjaaja joka on niittänyt viimeisen 10 vuoden aikana melkoisesti mainetta. Taitavuutensa hän on osoittanut tekemällä elokuvia melkoisen laaja-alaisesti. Welcome to Sarajevo, 24 Hour Party People, Code 46, 9 Songs, The Road to Guantanamo… Raiskatusta Sarajevosta, Manchesterin musiikkimaailman kautta scifistelyyn, ja sieltä rohkean nakuilun kautta Guantanamon vankileirille. Ja väliin mahtuu vielä monta muutakin teosta.
Winterbottom halusi tehdä Tristram Shandyn tarinan elokuvaksi, mutta ongelmana oli siis kerronnan monimutkaisuus ja sen sovittaminen käsikirjoitukseksi. Mikä neuvoksi? Tehdään elokuva, joka kertoo Tristram Shandyn tarinan filmaamisen vaikeudesta. Nerokasta. Pääosassa Steve Coogan, joka näyttelee Steve Coogania näyttelemässä Tristram Shandya…
A Cock and Bull Story kertoo siis kahta tarinaa päällekkäin. Kohtauksia kirjasta, sekä kohtauksia näiden kohtausten kuvauksista. Kuulostaa järjettömältä, mutta ratkaisu toimii hienosti. Kirjan lailla myös elokuva viljelee viitteitä tämän ajan popkulttuuriin. Coogan kertoilee aikaisemmista leffoistaan ja Jackie Chanista, Gilliam Anderson lupautuu näyttelemään osaa leffaan, sen myötä keskusteluissa vilisee niin Pamela Anderson, X-Files, kuin Bresson ja Fassbinder.
Elokuvan ainoa ongelma on sen lyhyt kesto ja turhankin massiivinen sisältö. Itse Tristramin tarina jää lopulta vain kehyskertomukseksi muille tapahtumille. Elokuva on vain reilu puolitoista tuntia pitkä, siinä olisi ollut vielä hyvinkin venyttämisen varaa.
Joka tapauksessa hieno ja mielenkiintoinen elokuva, joka ei ehkä välttämättä aukea läheskään kaikille. Kiinnostuminen tästä saattaa vaatia kiinnostumista elokuvien tekemisestä ja elokuvien maailmasta hieman syvällisemmin. Tai sitten ei.
****

Bandidas
 
Zorro-hengessä mennään, kaksi naista (Cruz ja Hayek) alkavat taistella vääryyttä vastaan ryöstelemällä pankkeja. Toimintakomediaa hyvässä hengessä, kaksi ihqa leidiä ja melkoisen ohut juoni. Ihan hauska, toimi minusta genressään paremmin kuin esim. Zorron Legenda.
 
7 1/2

Capote
 
Tuli nähtyä toistamiseen. Seurapiirien lempihomo Truman Capote matkustaa pieneen Kansasin kylään tehdäkseen lehtijutun kahdesta miehestä, jotka kylmäverisesti murhasivat maanviljelijäperheen. Capote ystävystyy toisen murhaajan kanssa ja alkaa lehtijutun sijaan kirjoittamaan romaania. Lopputuloksena syntyi kirja In Cold Blood, johon tämä elokuva perustuu. En oikein ymmärrä miksi tämä elokuva on nimeltään Capote, koska kyseessä ei kuitenkaan varsinaisesti ole henkilökuva kirjailijasta. Sama se, Philip Seymour Hoffman näyttelee Capotea Oscarin arvoisesti, eikä elokuvassa muutenkaan ole mitään vikaa, ainostaan elokuvan henkilöt ovat minusta vastenmielisiä ja mahdottomia samaistumiselle, erityisesti Capote. Mutta siitähän voinee syyttää ainostaa todellisuutta, Capote kun taisi olla juuri niin omahyväinen, itseään täynnä oleva mulkku kuin elokuvassakin.
***½
e: en tiennytkään että tapauksesta on tehty leffa jo 1967.
http://www.imdb.com/title/tt0061809/

Batman Begins
 
Katsoin toistamiseen, ensimmäinen kerta oli joskus aikoja sitten teatterissa. Toisella katselukerralla jäi huomattavasti positiivisempi mielikuva. Elokuva oli visuaalisesti todella nätti, Nolanin visio on Burtonin vastaavaa huomattavasti sarjakuvamaisempi, mutta synkkyydessä ei hävitä. Batmania oli tongittu hahmona huomattavast enemmän, joka tavallaan karisti hieman sitä mystiikkaa lepakkomaskin takana. Pahiksista Scarecrow oli hieno, harmillisen pieneksi jäi hänen osansa. Elokuvasta jäi kovat odotukset seuraaville osille, tämä oli selvästi ns. "intro" uudella Batman-saagalle. Nolanilla on selvästi kaikki langat käsissään, ja seuraavasta osasta voi tulla jotain hienoa.
 
+ Visuaalisesti hieno, synkkä, sarjakuvamainen ja mukaansa tempaava
- Hieman ylipitkä
+/- Nolanin lähestymistapa Batmaniin

Klik!
Tällaisen Sandler repäisyn kävin katsomassa. Hyvähän se oli. Oikein viihdyttävä. Oikeata sanomaakin oli melko paljon. Ehkäpä koskettavin komedia jonka olen nähnyt, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Näppäriä läppiä siinä oli kuten:
 
"My dad`s stereo is a Bose."
"Oh, your dad`s stereo blows?"
"He`s dad`s stereo blows!"
 
^Jotain tohon suuntaan. No kuitenkin ****/*****
 
Psyko 2
Oiken toimiva ja melkeimpä yllätyksellinen jatko-osa klassikko jännärille. Tuntuu siltä että kriitikot haukkuvat tätä vain sen takia etää "Eihän vähälle huomiolle jäänyt kauhu jatko-osa voi olla hyvä" mutta kyllä minä ainakin tykkään. ****/*****
 
Luokka 1984
Kulttielokuva. Tykkäsin. Onkohan joissain jenkki kouluissa oikeasti tälläista meininkiä? Uskon että ei ainakaan näin rankkaa. Idea teineistä jotka pyörittävät alamaailmaa ja huumebisnestä on oikein erilainen ja melko realistisesti toteutettu. Väkivaltaa oli roppakaupalla. ****/*****
 
Cabin Fever
Kiinnostus elokuvaa kohtaan syntyi "paljon puhutuista" Evil Dead vaikutteista ja ohjaaja Eli Rothista joka on ohjannut myös taannoin katsomani Hostellin. Idea ei ollut kylläkään mikääm loistava tai mielenkiintoinen, mutta toteutus oli ihan laadukas. Peruskauhua, ei sen kummempaa. Raakuuksia oli jonkun verran, mutta ei mitään kauhistuttavaa. Loppuun laitettu vitsi oli loistava! :D ***/*****

No retreat, No surrender!
 
Karate kun oli kova sana tää oli ihan fav-leffa. Damme pahiksena. Vuosi 85.
Puhdas 9.

Liikkuva linna.
 
Henkeä salpaavan kauniita maisemia ja ehdotonta piirrosjälkeä. Yksi Hayao Miyazakin mestariteoksista, vaikkei aivan kärkeen pääsekään Henkien kätkemän ja Totoron tasolle. Tarina on kiinnostava, mutta liian pitkä. Tiivistys olisi ollut kova sana ja niin tämä olisi hiponut täydellisyyttä. Päähenkilö Sophie edustaa muutenkin, etten sanoisi epä-miyazakimaisesti täydellistä hyvyyttä, mikä jättää hahmon jotenkin yksiulotteiseksi. Toinen päähenkilö, Hauru sen sijaan on astetta kiinnostavampi hahmo. Elokuva perustuu brittiläisen kirjailijattaren, Diana Wynne Jonesin kirjoittamaan romaaniin, mikä tuo elokuvalle tiettyä eurooppalaista aspektia. Esimerkiksi kaupungit edustavat kovasti vanhan mantereen arkkitehtuuria ajoilta, jolloin elämä oli yksinkertaisempaa.
 
Hieno elokuva ja oiva vastaveto Disney-söpöilyjä kohtaan. Paikottainen pitkäveteisyys rokotti yhden tähden, mutta toisaalta elokuva vaatisi ehdottomasti toisen katselukerran, jolloin moni asia varmasti kirkastuisi. Näin sen kuitenkin näin.
 
* * * *

Miami Vice (olkatoppausjännityksen paluu).
 
Pitkästä aikaa tuli käytyä ylipäätään leffassa. Ja kun oli vapaalippu, oli varaa ottaa riski ja mennä katsomaan jännityselokuva. Elokuva oli hyvä; jotenkin vanhojen Miami Vice -sarjojen henkeä ja tunnelmaa oli paljon jäljellä. Kunhan nyt tottui ensin varsinkin uuteen Crockettiin (Colin Farrell) ja tämän niskatukkaan. Sitä melkein kaipasi Don Johnsonin olennaista jäyhyyttä. Tuoreeseen Tubbsiin (Jamie Foxx) kyllä tottui nopeammin. Kiinalaisnäyttelijätär Gong li on hirvittävän kaunis. Ohjaaja Mann on todennut, että ei halunnut käyttää vanhoja Miami Vice-tunnareita yms. ollenkaan.
 
Ei tätä nyt von Bagh Sodankylän elokuvajuhlilla julista elämää suuremmaksi elokuvaksi, mutta omassa genressään vakuuttavaa työtä.
 
Tämä antaisi 8,5 (ei siinä kyllä tainnut olkatoppauksia olla).

Los Sin Nombre (Nimetön)
**
Olipa pettymys. Hienoa kuvaa ja pari hyvää säikäytystä, mutta muuten leffa oli sekava ja tylsä. Vaikutteet näkyivät liian selvästi.
 
Dead Poets Society (Kuolleiden runoilijoiden seura)
****
Nyyhnyyh. Ei enää samalla tavalla vaikuttanut kuin joskus kymmenen vuotta sitten, mutta kyllähän tää tunteisiin vetoaa.
 
The Descent
***1/2
Ei enää toisella kerralla toiminut niin hyvin kuin eka katsomalla. Yksi viime vuosien parhaista kauhuleffoista siltikin.
 
Identity
**
Leffateatterissa kirosin ja nauroin jäynän paljastuttua ja vannoin etten koskaan katso tätä uudelleen vaikka maksettaisiin. Ostinpa sitten omaksi. Yllättävää kyllä, tämänhän katsoi ihan kepoisesti toiseenkin kertaan, vaikka vieläkin harmittaa että viiden tähden jännäri muuttuu pelkäksi paskaksi viimeisen puolen tunnin aikana.
 
Kerroin kullallein etukäteen, että tässä leffassa on paskin ja naurettavin lopputwisti koskaan. Hän luuli kuitenkin katsomisen jälkeen että olin tarkoittanut sitä ihan viimeminuutilla tulevaa "ylläriä". Jotkut eivät näemmä sitten koe tulleensa samalla tavalla petetyksi kuin minä.

Big Fish
 
En juuri nyt jaksa arviointia kirjoittaa, mutta sanottakaan nyt vaikka että: Helvetin hyvä, oikein vitutti lopettaa katsominen ja herätä todellisuuteen.
 
9 1/2