Kaulapainoisuus on vain toinen puoli koko asiasta. Niin kuin tuosta valokuvasta näkyy niin kitara niinkuin mikä tahansa muukin esine, voidaan pistää yhdestä pisteestä tuettuna tasapainoon. Eli periaatteessa tuohon SG:hen voitaisiin ääritapauksessa ruuvata yksi ainoa hihnatappi bodin taakse ja laittaa hihnan molemmat lenkit siihen. Siltikin kitara jäpittäisi uljaasti kaula yläviistoon tanassa, kunhan tappi vaan on sijoitettu oikein. Jokainen voi kuitenkin kuvitella että tällainen kitara on todella epätasapainoinen soitettava. Oli painopiste mikä tahansa niin mitä lähemmäs hihnatapit tuodaan toisiaan sitä huonommassa balanssissa kitara on. Toisessa ääritaapauksessa tapit laitettaisiin kitaran kumpaankin päähän, eli kaulan päähään lapaan ja bodin perälle. Tämän tyyppisiä virityksiä näkee joskus akustisissa. Tämä on melko tukeva tapa, mutta kitara ei silloin lepää kovin tukevasti olkapäällä. Eli jotain kompromissiä siitä väliltä täytyy hakea.
Vaikka se onkin noin periaatteessa aina parempi että painopiste sijaitsee reilusti siellä bodin puolella, niin ei sekään ole mukavaa että kitara hakeutuu aina väkisin johonkin tiettyyn asentoon. Itse tykkään välillä painaa esim. tiukassa kompissa kaulaa hieman alas päin ja sitten kun vetelee sooloja ylänauhoilta niin hiukan nostaa lapaa. Jos kitara pistää koko ajan hanttiin näissä liikkeissä niin haittaahan se. |
losli
