Kitarat: kitarakamat ›

Oli ihan pakko tehdä tää.
 
Kuunnelkaapa eka tämä:
 
http://mp3.roihu.net/vertailu.mp3
 
Siinä joka neljäs tahti vaihtuu soundi kitarasta toiseen, jos ette muuten sitä hiffaa ;-)
 
Ja kun ootte kuunnellut, niin sitten vaan taas arvauksia kehiin, jotta kumpi on kumpi.
 
Äänitetty Line 6 UX 2:sen kautta suoraan koneelle, mutta ilman mitään Line 6:sen juttuja, eli ilman vaffaria, kaappia, efektejä.. suorat mikit suoraan koneelle cleanina.
 
Kitaroina
 
PRS Korean singlecoil malli vintage tremololla.
-Mahonkirunko
-liimakaula
-ruusupuuotelaudalla
-Scahllerin lukkovirittimet
-satula on Ruokankaan valmistama luusatula
-kaula ja keskimikkeinä Ruokankaan Classic singlecoil
-tallamikki SD jb jr jossa puolitus push-pull volumenapilla
 
Ruokangas V.S.O.P Classic vintage tremololla
- Leppärunko
- pulttikaula
- vaahteraotelauta
- scahllerin lukkovirittimet (molemmissa kitaroissa samat)
- satula Ruokankaan luusatula (sama)
- Ruokangas blues mikit, eli vähän tykimmät kuin nuo classicit
 
Mitäs sanotte? (ja siis keskittykää soundiin älkäkää soittotaitoon ;-)

Eipä tuota aina erottanut missä kohtaa se vaihtuu, jos se oikeasti vaihtui joka 4. tahti.
 
Mielenkiintoista sinänsä, taidan tehdä joskus omistani samanlaisen.

Juu vaihtuu se tasasen tappavaan tahtiin. Lopussa on vaihdettu kaulamikeiltä talla mikkiin, jossa siis vastakkain puolitettu SD ja tuo Ruokangas Blues talla, jossa ero on selvempi.

Eka kitara on oltava VSOP. Toivottavasti, minust siinä hyvän kitaran paksuutta ja pituutta soinnissa.
 
(tsaijjai, toinen olikin liimakaula, no pidän mielipiteen näin)

Enpä juurikaan eroa huomannu. Mielestäni ei ole hyvä verrata mitään kitaroita ton line6 toneportin kautta koska niin samalta eri kitarat kuullostavat sen kautta soitettaessa vaikka olis efektit pois päältä. Meinas nauru päästä ittelläni ku ekan kerran soittelin westernikitaraa toneportin kautta jcm mallinnuksella. Ihan hauskaa ku akustisellakin taittu hevit su muut mätöt..

Kirkkaampi on Ruokangas

Eikös nuo verrattavat kitarat ole aika eri hintaluokissa? Mä en klippejä kerennyt vielä kuuntelemaan, mutta jos niissä tosiaan ei ollut paljoakaan eroa... hmm, sekö tässä oli pointtina?

Enpä minäkään helposti niitä toisistaan erottanut. Vaan kyllä omatkin kitarani varsin samanlaisilta kuulostavat DI boksin kautta vedettynä ilman mitään mallinnuksia tai muita.
 
Vierekkäin vertailtuna veikkaisin, että nämä kitarat ovat hyvinkin erilaiset akustisesti ja vahvarin kautta.

Äänitetty Line 6 UX 2:sen kautta suoraan koneelle, mutta ilman mitään Line 6:sen juttuja, eli ilman vaffaria, kaappia, efektejä.. suorat mikit suoraan koneelle cleanina.

 
aika vähän eroa, tulisko sittenkin enemmän eroa ihan oikealla vahvistimella, veikkaan näin, tuo direct signaali on vähän vaikea arvioida, siis ei ollut edes clean vahvari mallinusta päällä?
Eli ilman efektejä clean, puolroso ja higain niin kyllä varmaan mikkien ja kitaroiden luonteet tulee paremmin esille.
 
Muuten hieno testi, vahvistaa käsitystä siitä että vedä directinä koneelle ja tee soundi vaikka mallintavilla. Periaatteessa soundin kannalta sama vedätkö harleyllä vai prs:lla :)

ei tuu oikealla vahvistimella ainakaan kotivoluumilla yhtään sen selkeämpää eroa =) Mutta aattelin tehdä iloksenne vielä toisen äänityksen, jossa Ruokangas sijoitetaan omalle tontilleen ja PRS saa käyttöönsä tuon humppari tallan, niin johan löytyy ero. Eli kun kitara on omalle paikalleen suunnitellussa äänimaailmassa, niin eroja löytyy.
 
Mulle oli vain yllätys se, että puulaatujen ja kaulatyypin erot ei todellakaan kuulu kuin aivan häviävänä erona. jos mikit on samat, soundi on koko lailla sama, eli ainakin minä joudun tarkistamaan vähän käsitystä, jotta mistä se soundi lähtee? ;-)
 
Mikit tuntuis olevan A ja O ja sen jälkeen sitten vahvistinkalusto. Puulaaduilla ja kitaran rakenteella taidetaan kuitenkin vaikuttaa enemmän soitto tuntumaan ja lopulta siihen "filikseen"... Kyllä Ruokankaan fiilis mun hyppysissä on tietysti toista kuin PRS:n, mutta onko se fiilis hintalapun eron arvoinen? ...ikuisuus kysymys...

Mulla oli yhdessä vaiheessa samaan aikaan Fernandesin pulttikaulainen mahonkikeppi ebenotelaudalla ja Yamahan Pacifica jossa leppärunko loimuvaahterakannella ja vaahterakaula ruusupuuotelaudalla, molemmissa humppari tallassa ja yksikelaiset keskellä ja kaulassa eli siis periaatteessa vain puissa oli eroa ja kyllä mun mielestä soundi erosi ihan selkeästi (eikä johtunut mikkien eroista). Stratopuista lähtee sellanen kirkkaampi, kuulaampi soundi ja mahongista paksumpi ja jykevämpi (sitten on vielä sekin että puissa on kappalekohtaisia eroja). Tietyssä mielessä säröllä eron kuulee selkeämmin kun ylätaajuudet korostuu.
 
Totta kyllä varmaan tuo että jollain kitaran puukoostumuksella on varmasti enemmän merkitystä soittajalle kuin kuuntelijalle. Ite kuuntelee omaa instrumenttiaan tarkemmin ja sen lisäks että sen äänen kuulee, tuntee puun värähtelyn sormissaan. Se on semmonen tunnejuttu.
 
Pitää kyl sanoa että aika samalta tuossa kuulostaa noi (enkä menis syyttämään Line 6:ta), mutta oon mä eroakin huomaavinani. Tuntuu että sillon kun kieliä isketään kovempaa, ero on selvempi. (Ja luulen että kielten paksuus voi kans vaikuttaa siihen kuinka paljon se puun soundi sieltä tulee.) Laita vielä jonkinlaisella säröllä näyte.

Tuntuu että sillon kun kieliä isketään kovempaa, ero on selvempi.
 
Niinpä, soittajalle on melkoinen merkitys sillä, miten soitin vastaa erilaisiin soittotapoihin tai soiton dynamiikkaan. Enemmän informaatiota tuostakin näytteestä saisi, jos siinä olisi mukana mm. yksittäisiä säveliä, täydeltä laidalta tempastuja sointuja sekä muita soittodynaamisia elementtejä.

Mikit tuntuis olevan A ja O
 
Kyl se soittaja itse on ihan kaiken A ja O. Noista näytteistä en erottanut mitään kohtaa jossa kitara olisi vaihtunut. Voihan se olla että ko. kuuntelu ja käytetetyillä äänityskalustolla hukataan se ero noiden kitaroiden välillä, jos niissä jotain äänellistä eroa sitten oikeasti onkaan.

Toinen on tukkoisempi, toinen kirkkaampi, ohuempi. Ei oikein mun makuun kumpikaan. Varmaan kunnon vahvarilla soundais mucket bättre.

Unohdin mainita, että molemmissa on sama kielisetti, eli Fenderin .010 orginal bullets.
 
Ensimmäinen on siis Ruokangas ja toinen PRS. Se "kirkkaampi" ja "ohuempi" on PRS ja tosiaan kun soittovoimakkuus ja vahvistimen ominaisuudet otetaan vahvemmin peliin, niin Ruokankaasta löytyy selkeästi soinnukkaampi keskialue. Sointi on täyteläinen eikä jää ohueksi, kuten PRS:n kanssa.
 
Ruokankaassa on lämpökäsitelty puu, joka selittää kauniin keskialueen, mutta ei noin äkkiseltään mielestäni selitä miksi mahonkirunko ja liimakaula jää "ohuemmaksi"... sen pitäisi mielestäni olla lämpöisempi soundiltaan kuin lepän?
 
Mutta kaikki nää erot on esim live tilanteessa täysin yhden tekeviä mun näkövinkkelistä. Erot kuulee vasta tällä tavoin rinnakkain ja syynäämällä syynäten. sen verran tosin taustoista, että tuo PRS on vasta neljäs tuon mallin yksilö, jota kokeilin ja jonka lopulta omakseni kelpuutin, muut eivät soineet läheskään noin hyvin, eli Korean tuotannossa on selkeitä yksilöeroja ja minun on ainakin omasta mielestäni "valikoitunut" sellainen =)
 
Eikä tällä häröilyllä sen enempää pointtia ollut. Jäi vain itseäni huvittamaan kuinka lähellä toisiaan nää kaksi käytännössä täysin erilaista kitaraa tulivat heti kun mikit veistettiin samalla pajalla =)