Yleistä keskustelua musiikista ›

Poikkeuksellisesti minä arvostan myös monia sellaisia artisteja, joita en itse välttämättä mainittavasti kuuntele.
 
Joo, mullakin on noin. Arvostan monia sellaisia artisteja, joista en edes pidä.
 
Ehkä kuitenkin eniten - jos kevyestä musasta puhutaan - arvostan sitä, että musa vaan... potkii. Esimerkkinä Hurriganesien Tallahassee Lassie-tulkinta. Hommassa oli vaan ytyä. Ei keksitty mitään uutta, biisi ei ollut bändin itsensä tekemä, mutta se vaan potkii. Siinä on sitä taikaa. Merkillepantavaa on se, että tutut ja yksinkertaiselta tuntuvat jutut onnistuvat vain harvoilta - toi on paljon vaikeampaa kuin mitä äkkiseltään luulisi.

Tsekatkaas tänään TV2:lla tarina "Strange Fruit" -biisistä. Ehkä siinä tulee hieman ainesta tähänkin topiikkiin.

- Yleensäkin se, että musiikki tulee omasta sydämestä. Mieluummin musiikki saisi kuvastaa tekijänsä omia tunteita, kollektiiviset tunteet ovat tylsiä (sellaiset joihin jokainen voi samastua, kuten ooh baby I love you so much -tyyliset poppijutut.. eikä esittäjä laula näitä sydämestään).
 
- Hyvässä musiikissa on myös jotain omaa, eikä sitä ole pyritty tekemään jotain trendiä varten ja pelkästään rahaa tahkotakseen.
 
- Hyvässä musiikissa on vaan sitä jotakin, mitä ei välttämättä voi käsittää aivan suoraan. Hyvä musiikki ilmaisee jotain, jollain tavalla. Hirtän itseni, jos Britney Spears on todellakin ainut tämän sukupolven äänitorvi... maailma tosiaan menee aina vain pinnallisemmaksi.
 
Eipä tuohon voi muuta pahemmin lisätä.

Musiikin pitää iskee ja se pitää olla tehty tunteella!

Artistiin ei tule toimiman mediahuorana.

Ite laitan aina musiikin ykkössijalle. Jos musiikki on toimivaa, oli se sitten nykymusaa tai 30 vuotta sitten tehtyä, niin tottakai sitä artistia täytyy arvostaa. Toiseksi tulee sitten imago. Tottakai imagon pitää olla sellainen mikä tekee vaikutuksen, mutta ei naurettava. Kissin sarjakuvahahmoimago on hyvä esimerkki siitä, millainen on hyvä imago: tekee vaikutuksen välittömästi. Sitten kolmas asia tietenkin on live-tilanteet, miltä biisit kuulostavat livenä. Oma mielipiteeni on, että musiikin tulee kuulostaa lavalla paremmalta kuin levyllä. Ei kukaan kuuntele livetilanteessa kliinistä musaa: kuulostaa livetilanteessa täysin samalta kuin levyllä.

Aluksi kiinnittää huomiota hyviin biiseihin.
Hyvä video auttaa jos on uusi tuttavuus.
Biisin myötä alkaa kuuntelemaan lyriikoita, jotka voivat parhaimmillaan saada biisin kuulostamaan vielä paremmalta.
Imago on hyvä myyntikikka, mutta ei saa pelata liikaa sillä.
Keikkakunto on myös tärkeä.
Nämä ominaisuudet löytyvät ainakin Nirvanalta ja White Stripesiltä ja heitä minä arvostan.
Niin ja Stripesillä on hjuvannäköinen rumpali...

Kappaleet tehdään ehdottomasti ite! tietty jotai coveritkin kuuluu asiaan,mutta pääasiassa omat biisit. Sitte se että ajaapa bändi mitä asiaa hyvänsä,nii sitte kans asenteella (plaah).

Aika mielenkiintoinen aloitusviesti, itse kun koen kaikki nuo listatut asiat itsestäänselvyytenä, ja siitä on vielä harvinaisen pitkä matka arvostukseen.
 
Bantuteurastaja: Ei millään pahalla, ei ole missään nimessä tarkoitus haastaa riitaa, mutta selailetko näitä treadeja vain piikitelläksesi muiden viestejä? Onhan se ärsyttävää kun jotkut joskus kirjoittavat pelkkää scheisseä mutta on pistänyt vain silmään, kun joka toisessa kirjoituksessasi piikitellään jollekkin, eikä kovin hyväntahtoisesti??
 
Niin, ja älä nyt vedä hernettä nenään, mutta eipä sinunkaan kommenttisi kovin asiallisia aina ole ollut...(ei sillä, että minunkaan aina olisi...).
Jos vain hieman voisit vähentää tuota piikittelyä...

Mä arvostan niitä jotka osaa viihdyttää yleisöään. Eikös se ole homman tarkoitus? Ja tietty eniten arvostan niitä, jotka osaa viihdyttää mua.
 
Sillä ei ole niinkään väliä, että millä tavalla viihdytetään. Tietty hyvä musa on pääasia, mut muuten aika sama.
 
Äh, tuleepas selitettyä huonosti. Älkää älytkö.

Itse arvostan omintakeisuutta, ja sellaista tiettyä tinkimättömyyttä imagossa ja yleisön kosiskelemattomuutta, jota löytyy erityisesti Absoluuttiselta Nollapisteeltä ja Primukselta. Kunnon livemeininki on myös tärkeä tekijä. Enpä taida enempää jaaritella, ei minulla ole tähän mitään uutta lisättävää. Sen voisin sanoa, että yhtyettä en siedä, jos se ei pääsääntöisesti kirjoita itse biisejään.

Minun arvostukseni saa artisti ja bändi, jotka soittavat ja laulavat upeita, tanssittavia biisejä. Omaperäiset eli itse sanoitetut laulut ovat usein upeaa kuultavaa. Artistin tulee eläytyä laulunsa sanomaan! On myös hyvä, että artisti ja bändi esiintyessään myös esittää biisiensä tulkintaa!

no tuotatuota. minun mielipiteeseeni vaikuttaa eniten biisi ja sen vaikutukset minussa. eli jos jalka liikkuu ja kasvoille tulee sellainen hekumoitunut ja kiihkeä virne, on kyseessä hyvä piisi jolla on minun arvostukseni.
 
en ole niin bändiuskollinen ettenkö voisi todeta esim. uudesta levystä: onpa huono. orkesteri joutuu oman arvostuksensa ansaitsemaan joka kerta uudestaan.

Mä arvostan asialle omistautumista. Suurin osa mun diggaamistani bändeistä eli kulta-aikaansa 80- ja 90-luvuilla, jolloin ronski lavaesiintyminen oli kaikki kaikessa. Hyvä lavameininki on tajuttoman iso plussa, mutta ei silti tarkoita että stadion pistetään nuusan tuuskaksi vaan se, että bändin ja yleisön välillä on yhteys joka luo fiilistä. Mitä paremmin kukin muusikko hallitsee instrumenttinsa, sitä suuremman vaikutuksen se muhun tekee. Kikkelijazzin kannalla en ole, mutta virtuositeetti kannattaa mielestäni tuoda esille.
 
Sanoituksista en niinkään perusta, mulle kun ne eivät merkitse mitään. Mä en ikinä opi sanoja ulkoa kuuntelemalla, koska onnistun aina seuraamaan jotakin bassolinjaa tai torvistemmoja. Niinpä arvostan myös hienoja sovituksia, joita voi kuulla esimerkiksi Queenin ja Extremen kappaleissa.

Se kun orkesteri soittaa itse esim. TikTak. Mä en tiedä onko niiden musa erityisemmin mainittavaa, mut se et ne kuitenkin soittaa itse ja myös se et niiden ei tarvi vetää viinaa ja huumehita ollakseen jotenkin uskottavia.