Puhaltimet ›

Elikkäs..
Luetelkaapa hyväksi havaittuja harjoituksia/muita keinoja kuinka sitä ylärekisteriä saa venytettyä sinne korkeuksiin minne jokainen tahtoo.
 
Itselläni ei ole aiheeseen liittyvää kirjaa ainakaan vielä olemassa, mutta Heikkisen karhunpörinöitä tulee soiteltua, nepä vaan taitavat enemmän tuota kestävyyttä parantaa ja toimivat hyvänä aamuverryttelynä.
 
elikkä jutustelua kiitos :)

Luetelkaapa hyväksi havaittuja harjoituksia/muita keinoja kuinka sitä ylärekisteriä saa venytettyä sinne korkeuksiin minne jokainen tahtoo.
 
Onhan täällä aiheesta kirjoitettu. Lueskele ensin niitä aloittaen vaikka otsikon "Ansatsi, aloke ja hengitystekniikka" alta. Jonne muuten kysymyksesi olisi ollut viisainta laittaa. Ja onhan juttua muidenkin otsikoiden alla.
 
Ja kerro hieman lisää; onko sinulla hyvä opettaja vai oletko itse alkanut opiskella? Kuinka pitkällä olet soittamisessa? Jos perusasiat eivät ole kunnossa, niin minkäänlaisten äänien puhalteleminen ei auta mihinkään.

Opettaja on ollut jo 7 vuotta, ja nyt siis 8. vuosi menossa kun torvea olen soittanut.
Imatran Junnu BigBandissa on tullut soitettua 6-7 vuotta ja Srk.n soittokunnasa pari vuotta (sitä ennen "oppilasorkesterissa")
 
Tällä hetkellä irtoilee kolmeviivainen c, vaikka olisi vähän kehnompikin päivä, hyvänä päivänä korkeampiakin.
 

 
Jos perusasiat eivät ole kunnossa, niin minkäänlaisten äänien puhalteleminen ei auta mihinkään.
 
Tätä nyt en aivan tajunnut..
Ja mitkä luetellaan perusasioiksi jne.

Niin ja kun sanoin, että kolmeviivainen c irtoaa, niin esimerkkinä voisin sanoa vaikka Ultra Bran Sinä lähdit pois biisin torviteeman (biisin lopusta trumpetit soittavat oktaaveissa ja ylin ääni silloin c3). Eli sen tapaista kamaa pystyy soittamaan..
 
Pitää vielä opettajan kanssa jutustella (Ismo Varis), mutta ajattelin myös täällä kysyä, että saisi vähän laajempaa näkemystä asiaan.
 
Ainiin, Rissasen Antiltakin kysyin näitä "harjoituksia" ja yksi harjoitus ainakin joka käy tuon rekisterin päälle: trumpetin vapaita sormituksia kelaten (yläsävelsarja(?)) legatossa esim: c c-g g-c c-e e-g g-bb bb-c jnejne.. ja tuo - merkitsee legatoa.

En sano pahalla, mutta puhut siitä C3 sen verran ylpeästi, että se ei kuitenkaan ihan soittokuntonen ole. :) Mut asiaan...
 
Kuten miljoona kertaa on sanottu nämä on kaikki yksilöllisiä juttuja. Mulla on tuohon rekkariiin vaikuttanu ehkä parhaiten sellaset treenit, että käytetään koko rekkaria f#-F#3-> hyväksi. Soitetaan mahdollisimman hiljaa, mutta kuitenki reilulla ilmalla, puskematta, kvaliteettiin huomiota kiinnittäen ja pyritään pitämään ote koko ajan täysin samanlaisena. Niin ja niiden äänten pitää olla samanlaisia niin matalalla kun korkeallakin. Alkuun raskasta, mutta palkitsee todennäköisesti.
 
Muistaakseni Heikkisen vuoristorata on vähän tuon tyyppinen harjoitus. Minä olen nyt viime aikoina käyttäny tuohon tarkoitukseen Bachin sellosarjoja, voi soittaa vaikka rivin sieltä, toisen täältä harjoituksenomaisesti.

Niin ja kun sanoin, että kolmeviivainen c irtoaa, niin esimerkkinä voisin sanoa vaikka Ultra Bran Sinä lähdit pois biisin torviteeman (biisin lopusta trumpetit soittavat oktaaveissa ja ylin ääni silloin c3). Eli sen tapaista kamaa pystyy soittamaan..
 
Olkoon tuo C3 nyt sitten puoliksi soittokuntoinen, soittokuntoisuus asteikko riippuu päivästä ja kuinka paljon väsyttää jne. ;)
 
Notta joo, kiitos vastauksesta :)
 
Edit: Öö niin, tänään tuli puolen tunnin lämmitellyn jälkeen soittettua Chameleonin riffiä
oktaavin korkeammalta, eli korkein ääni tais olla siin Eb3, ei sitä kauaa jaksanut mutta soittamista se oli sekin kai..
Sanoin tämänkin nyt siksi, että sais jonkinmoista kuvaa tosta ylärekkarista.
 
Vissiinkin kestävyystreeniä pitäs soitella enemmän.

Kuten miljoona kertaa on sanottu nämä on kaikki yksilöllisiä juttuja. Mulla on tuohon rekkariiin vaikuttanu ehkä parhaiten sellaset treenit, että käytetään koko rekkaria f#-F#3-> hyväksi. Soitetaan mahdollisimman hiljaa, mutta kuitenki reilulla ilmalla, puskematta, kvaliteettiin huomiota kiinnittäen ja pyritään pitämään ote koko ajan täysin samanlaisena. Niin ja niiden äänten pitää olla samanlaisia niin matalalla kun korkeallakin. Alkuun raskasta, mutta palkitsee todennäköisesti.
 
"Äänten pitää olla samanlaisia niin matalalla kuin korkeallakin". Tahtoo sanoa tarkkaan ottaen mitä?

"Äänten pitää olla samanlaisia niin matalalla kuin korkeallakin". Tahtoo sanoa tarkkaan ottaen mitä?
 
Tarkotan sitä, että äänen kvalitee (sisältää nämä loputkin asiat, mutta...), soundi, aluke, ote... kaikki pitää olla samaa alhaalla, että ylhäällä!! Se on hyvän rekisterin ja kestävän soittamisen lähtökohta. Ei se, että puserretaan keskirekkarissa jonku verran, että kuulostaa soundi hyvältä. Ja vähän korkealmmalle mennään niin siirretään suupielelle pikkasen... Siis toki, joskus on pakko, mutta pakko ei ole lähtökohta harjoitteluun. Harjoittelus pitää tehdä tiiviisti ja rauhallisesti, luottaen lopputulokseen ja soundi ei saa siinä olla pääasia, vaan hyvän kvaliteen. Jos tähän luottaa, mutta pitää haluamansa soundin koko ajan "päässään", niin kyllä se sieltä joku päivä tuöee, ihan itekseen. Jokainen, joka minua yhtään soittajana tuntee, voi taata ja vannoa, että olen nimenomaan soundiihminen. Näin minä vaan löysin oman soundini.
 
Anteeksi, mutta olen verbaalisesti erittäin huonolahjainen.

Tutustukaa ihmeessä James Stampin metodiin, jos se ei ole tuttu.Sadat tuhannet trumpetistit ovat ainakin oikeilla jäljillä ympäri maailman.... Siis tutustukaa ajan kanssa ja järjellä. Itse olen pitkällisten seikkailujen jälkeen päätynyt siihen. Rekisteri paranee, äänen kvaliteetti myös ja ennen kaikkea kestävyys.
Sitä paitsi jonkin verran minuu häirithee tuo ylääänien ihannointi.Itse kunnioitan kovasti ensisijassa kaunista ja luonnollista keski-ja alarekisteriä. Se on meinaan sen vaivattoman ja varman ylärekisterin perusta.

Opettaja suositteli Caruson metodejakin. :)
 
Mutta olisiko sulla heittää jotain esimerkkiä tuosta James Stampista?

Minkääsmoosta esimerkkiä haluat? Jos vain perusinfoa, niin metodi perustuu pedaaliäänien kautta/ avulla luodaan vahvempi ansatsi. Idea siis hieman pelkistettynä on, että fiilinki ylöspäin mennessä olisi yhtä rento kuin pedaaliäänissä. Käytännössä 100% toteutus on mielestäni mahdoton, mutta lähelle kannattaa pyrkiä.Stampistä on sitä paitsi tehty lisäkirja ( muistaakseni kustantajana Balquhidder Music), jossa selitetään kovinkin tarkasti mitä kulloisellakin harjoituksella ajetaan takaa ja miten siihen päästään. Trumpettikillan jäsenlehdessä oli taannoin käännös tästä teoksesta.(palveli ainakin meikää, jolla toi enklanti ei oo nii paras mahrollinen.) Stampin vihkohan on aika suppea opus, mutta kultaa oikein käytettynä.
No nyt lumitöihin....

No juuri tuollaista yleiskatselmusta ko. metodeista.

ja offtopiccia: missä päin suomea lumitöitä tehdään? :D

Kunhan yritin ässää...:)
Muuten vielä metodeista, että aika harvassa muistutetaan venyttelystä. Torvensoiton kohdalla se tarkoittaa mielestäni juuri matalia ääniä ja varsinkin pedaaliääniä.Raskaan keikkasession/sessioiden jälkeen olisi todella järkevä vetää muutama alapään juttu(enkä ny tarkota sitä,mitä suurin osa luulee) ennen maata panoa. On sitten lihakset paremmas kunnos huomenena. Joskus on tullunna huulet tosi väsyneenä( myös pää) laittaneeks pakin kiinni suoraan keikkaillan jälkeen ja Jopen sanoin seurauksena on aina ollut haikia huominen.

Kunhan yritin ässää...:)
Muuten vielä metodeista, että aika harvassa muistutetaan venyttelystä. Torvensoiton kohdalla se tarkoittaa mielestäni juuri matalia ääniä ja varsinkin pedaaliääniä.Raskaan keikkasession/sessioiden jälkeen olisi todella järkevä vetää muutama alapään juttu(enkä ny tarkota sitä,mitä suurin osa luulee) ennen maata panoa. On sitten lihakset paremmas kunnos huomenena. Joskus on tullunna huulet tosi väsyneenä( myös pää) laittaneeks pakin kiinni suoraan keikkaillan jälkeen ja Jopen sanoin seurauksena on aina ollut haikia huominen.
 
Jep. Pieni pendingi ei vie aikaa paria minuuttia enempää ja hyötysuhde on aika kätevä. Mut mut, joskus ei vaan jaksa.

Tarkotan sitä, että äänen kvalitee (sisältää nämä loputkin asiat, mutta...), soundi, aluke, ote... kaikki pitää olla samaa alhaalla, että ylhäällä!! Se on hyvän rekisterin ja kestävän soittamisen lähtökohta. Ei se, että puserretaan keskirekkarissa jonku verran, että kuulostaa soundi hyvältä. Ja vähän korkealmmalle mennään niin siirretään suupielelle pikkasen... Siis toki, joskus on pakko, mutta pakko ei ole lähtökohta harjoitteluun. Harjoittelus pitää tehdä tiiviisti ja rauhallisesti, luottaen lopputulokseen ja soundi ei saa siinä olla pääasia, vaan hyvän kvaliteen. Jos tähän luottaa, mutta pitää haluamansa soundin koko ajan "päässään", niin kyllä se sieltä joku päivä tuöee, ihan itekseen. Jokainen, joka minua yhtään soittajana tuntee, voi taata ja vannoa, että olen nimenomaan soundiihminen. Näin minä vaan löysin oman soundini.
 
Anteeksi, mutta olen verbaalisesti erittäin huonolahjainen.
 
Ööääööää *räpyttelee silmiään ja koittaa ymmärtää*. Ilmeisesti joo ollaan samoilla linjoilla ainakin ton toisen threadin kommenttisi perusteella. Hmm. Mut tosiaan se soundin isous ei ole se ensimmäinen asia mikä rekisteriä ylöspäin kasvatettaessa täytyy olla mielessä vaan se että pääsee sinne ylös rypistämättä ja puristamatta. Jos saa puristaen hyvän soundin ylös niin se ei varmasti kestä eikä varmasti toimi joka päivä, mikä kuitenkin on varmaan se tavoite.
 
Hmm. Ylärekkariharjoituksia (ja oon ihan tosissani!!!!):
 
1. Viheltele niin ylös kuin pääset, kokeile kuinka saisit maaniteltua vielä vihellyrekkariasi vähän ylöspäin. Huomaa kuinka pienet kielenliikkeet on kyseessä, samalla tarkkuudella mennään kyllä soittimellakin (jolloin voi helposti päätellä millä todennäköisyydella pääsee ylä-ääniin kun tuuppaa torveen ilmaa m**a suorana niin paljon kuin lähtee.
 
2. Laula jotain ääntä iii-vokaalilla, ja tutki kuinka saat laulusoundistasi mahdollisimman muhevan ilman että vokaali muuttuu. Ryhäs-imitaationhan voi suorittaa kuka vaan kun laulaa monttu apposen auki mutta tällä harjoituksella voi oppia kuinka sitä soundia tehdäänkin kropalla, mikä on vaskisoittajalle kullan arvoista. Mylvi sisäisesti kuten Professori Ronkainen sanoisi. :D
 
Mielikuvitus on vaskisoittajan paras kaveri.

Hmm. Ylärekkariharjoituksia (ja oon ihan tosissani!!!!):

1. Viheltele niin ylös kuin pääset, kokeile kuinka saisit maaniteltua vielä vihellyrekkariasi vähän ylöspäin. Huomaa kuinka pienet kielenliikkeet on kyseessä, samalla tarkkuudella mennään kyllä soittimellakin (jolloin voi helposti päätellä millä todennäköisyydella pääsee ylä-ääniin kun tuuppaa torveen ilmaa m**a suorana niin paljon kuin lähtee.

2. Laula jotain ääntä iii-vokaalilla, ja tutki kuinka saat laulusoundistasi mahdollisimman muhevan ilman että vokaali muuttuu. Ryhäs-imitaationhan voi suorittaa kuka vaan kun laulaa monttu apposen auki mutta tällä harjoituksella voi oppia kuinka sitä soundia tehdäänkin kropalla, mikä on vaskisoittajalle kullan arvoista. Mylvi sisäisesti kuten Professori Ronkainen sanoisi. :D

Mielikuvitus on vaskisoittajan paras kaveri.
 
Joo'o, kysymys kuuluukin:
 
kuinka saada lärvi semmoseen kuntoon, että noista harjoituksista olisi jotain hyötyä. Vai älysinkö jotain väärin?

Hmm. Ylärekkariharjoituksia (ja oon ihan tosissani!!!!):
 
1. Viheltele niin ylös kuin pääset, kokeile kuinka saisit maaniteltua vielä vihellyrekkariasi vähän ylöspäin. Huomaa kuinka pienet kielenliikkeet on kyseessä, samalla tarkkuudella mennään kyllä soittimellakin (jolloin voi helposti päätellä millä todennäköisyydella pääsee ylä-ääniin kun tuuppaa torveen ilmaa m**a suorana niin paljon kuin lähtee.
 
2. Laula jotain ääntä iii-vokaalilla, ja tutki kuinka saat laulusoundistasi mahdollisimman muhevan ilman että vokaali muuttuu. Ryhäs-imitaationhan voi suorittaa kuka vaan kun laulaa monttu apposen auki mutta tällä harjoituksella voi oppia kuinka sitä soundia tehdäänkin kropalla, mikä on vaskisoittajalle kullan arvoista. Mylvi sisäisesti kuten Professori Ronkainen sanoisi. :D
 
Mielikuvitus on vaskisoittajan paras kaveri.
 
Joo'o, kysymys kuuluukin:
 
kuinka saada lärvi semmoseen kuntoon, että noista harjoituksista olisi jotain hyötyä. Vai älysinkö jotain väärin?
 
Toi toinen harjoitus on ihan hyvä auttamaan soundin löytymistä ihan missä rekisterissä vaan. Tosta ekasta ei välttämättä ole apua jos ansatsi perustuu kiristämiselle ja puristamiselle. Lärvi saadaan kuntoon menemällä soittotunnille, paitsi jos naama on siinä kunnossa että periaatteessa koko rekisteri on käytössä ja tarvitaan vaan treeniä (metodikirjoja on tukuittain). Suosittelen joka tapauksessa tunnille menemistä. Hyvä opettaja maksaa itsensä takaisin, säästyy aikaa ja turhaa työtä.

Jepsjeps, tunneilla käyty jo vuodesta -98 ja siellä perusteet opeteltu. Niin ja käydäänhän siellä vieläkin, opettaja suositteli Carusoa ja sitä ajattelin alkaa treenailemaan nyt kun syyslomaviikkokin puskee päälle (ei orkesteri/muita soittaharjoituksia).
 
Ylärekisterin soitto alkaa itellä menemään enemmän tai vähemmän puristamiseks siinä a2/Bb2 kohilla. Tai no, riippuu ihan päivästä ja kauan soitellut jo aiemmin päivällä. Joskus saattaa c3kin tulla ihan liikoja puristamatta, mutta niin.
 
Olisiko jollain suositella hyviä päivittäisin soitettavia "yleiskuntotreenejä", että kestävyyttä saisi lisää jne.
 
Niin ja löytyykö Arbanista jotain ansatsihommiin käypiä harjoituksia, vai ovatko enemmänkin tekniikkaa. Ajattelin vain ku kaverilta ko. opus löytyy niin sieltä voisi kopsailla jotain.

Niin ja löytyykö Arbanista jotain ansatsihommiin käypiä harjoituksia, vai ovatko enemmänkin tekniikkaa. Ajattelin vain ku kaverilta ko. opus löytyy niin sieltä voisi kopsailla jotain.
 
Osta vaan se Arbani ihan kokonaan itselles. Kannatta kyllä.