Laulaminen ›

Onpa taas "keskustelu" tasokasta.
 
Niinpä. Koitin antaa jotain osviittaa esimerkilläni sekä laitoin otsikkoonkin, millaisia nimiä tulisi olla. No jos ei paremmasta tiedä, niin miten sitä voisi osata arvostaakaan.

Niinpä. Koitin antaa jotain osviittaa esimerkilläni sekä laitoin otsikkoonkin, millaisia nimiä tulisi olla. No jos ei paremmasta tiedä, niin miten sitä voisi osata arvostaakaan.
 
Mä en nyt käsitä. Miten hitossa tähän sitten olis pitänyt vastata? Vai oliko toi olevinaan jotain sarkasmia?

Mä en nyt käsitä. Miten hitossa tähän sitten olis pitänyt vastata? Vai oliko toi olevinaan jotain sarkasmia?
 
Heh =) Makuasioitahan nää aina on.

Mä en nyt käsitä. Miten hitossa tähän sitten olis pitänyt vastata?
 
Mut sähän kirjoitit hyvää tarinaa, oli mukava lukea:)

Kai Hansen ja Paul Stanley tulevat ensimmäisinä mieleeni.

Ehottomasti Justin Hawkins. Soittaa hyvin ja laulaa ku jumala. Jos jonku lauluäänen haluisin ni Hawkinsin.
 
Timo Nikki. Äijien äijä äijä. Sekä soitannollisesti, että lauluääneltä.
 
PK Keränen. Tyylikäs heppu ja laulaa just huipusti

Devin Townsend. miehestä lähtee jos jonkinmoista ääntä, kitaroi komeasti samalla.

Justin Hawkins, Noel Gallagher ja Dave Grohl nyt ensimmäisinä tulee mieleen. Jokaisella on oma persoonallinen äänensä, joka on helppo tunnistaa. Kovin erilaisia ovat laulajina keskenään vertailtaessa, mutta mitäpä siitä, pääasia että homma toimii.

Zakk Wylde, James Hetfield, David Allen Coe,

Dan Swanö, Mikael Åkerfeldt, Devin Townsend, Antti "Hyrde" Hyyrynen ja Alexi Laiho.
On toki muitakin, mutta nuo tulivat ekanan mieleen.

Mun listaa:
- Jimi Hendrix (omaa luokkaa kuinka ääni ja kitara sulautuvat)
- Eric Clapton
- Marc Bolan
- Peter Green
- John Fogerty
- Timo Nikki
- Chuck Berry
 
No onhan noita joo!

Evergreyn Tom S. Eglund

Sepi Kumpulainen :-D

Jari Mäenpää, äijältä lähtee örinät, kliinit ja sun muut kiljunnat, Lisäksi aivan loistava kitaristi.

Nuarena poikana ihailin Bolania, ja musahan on ihan jees, ainakin kun se on studiossa vinyyliin puristettu.
 
Mutta joskus viime keväänä katoin sellasen kummallisen pätkän Bolanista, olikohan äijä kamoissa ja kännissä, mutta eihän siitä akustisen soitostakaan tullut oikein mitään. sekoili niin että nolotti. Mutta ei kai oikeesti noin tumpelo.
 
Samalla kertaa katoin muuten hurriganesin keikkataltioinnin, voi kuinka ujosti Gisse Häkkinen lauloin I,Will stay:n. Ja ne sen ajan mikit.....
 
Remussa kyllä virtaa silloinkin ja aina, oli mikä juttu tahansa. On vaikka ois Jope kuminaamarin takana.....
 
Ihan kuin Bolanin Markulla ois ollut sormet kohmeessa. Sama juttu kyllä tälläkin Markulla, kun on väsynyt tai liikaa päissään, sormet hamuaa missä tahtoo. Enkä tosiaan mainihte nimeäni enää Starojen kanssa samassa jutussa.
 
Pikku kohmelossa taas on joskus hienoo kuunnella omaakin soitantaa. En tiä sujuuko soitto herkässä tilassa, vaiko korvalehetkö vaan on jotenkin lerpallaan.
 
Jaakko Tepon soittoo en pysty arvosteleen, mutta oikein ainakin mun mielestä laulaa, pirruuttaan varmaan välillä ammuvainaan sävyllä.
 
Onhan se insinööri.

Tässäkun pikkupöhnässä kuuntelen, En voi olla sanomatta että URIAH HEEP, mm. Sweet Freedom, on mun makuun elitistimusaa, voisin sanoa jopa taiteeksi.
 
Vaikka David Byron ei skittaa soitakkaan niin laulajana aivan mahtava.
 
Biisissä Pilgrim menee äijän ääni niin korkealle että laittaa epäilemään onko tiiliskivillä avitettu.
 
Toisaalta ei uskois että kaikkea musiikillekaan uhrataan.

Ja Timo Nikin äänihän johtuu siitä kun sitä on katutappelussa potkastu kurkkuun. Niin ainaskin parikytvuotta sitten jossain lehessä tilitti.
 
Mene ja tiedä että maksaako potkasijalle provikkaa, vai onko ukon leiponut vai miten.
 
Mutta tuostakaan ei rokki paljoa kanssa parane. Äijässä on tyyliä ja otetta. Ei tarvita paljoa liirumlaarumia ja muita härpättimiä sotkemaan kun hommassa on se jokin.....
 
Nyt lopetan ettei mee liian sentimentaaliseksi.

Jeff Healey on yksi mun suosikeista. Se pitää kitaraa sylissä vähän niin kuin kannelta, mutta on melkoinen velho anyway. Tuo omintakeinen tyyli johtuu siitä, että se on ollut lapsesta asti sokea ja opetteli aikanaan soittamaan omin päin, eikä siis nähnyt miten muut kitaraa pitelee. Ja kun on joutunut luottamaan vaan korviinsa, niin on onnistunut luomaan oman tunnistettavan tyylinsä.
Healey on laulajana myös erittäin vakuuttava. Ääni on polvetpehmittävän hunajainen, vahva ja herkkä samalla kertaa. Kannattaa tsekata.
Mulle tuttua on vaan sen 80-luvun blues/rock -osasto, mutta nykyään kuulemma siirtynyt jazzmieheksi.

Täytynee tässä vaiheessa mainita Stam1nan Antti Hyyrynen.