Aloittelijat ›

Niinh.
Tuota bassonsoiton aloittamista on tuossa tullut pidemmän aikaa mietittyä. Syna olisi ollut toinen vaihtoehto. Nyt kun alkaa jonkin verran rahaa olemaan, alkaisi hankinta olemaan ajankohtainen.
Onko tuollainen kauhean vaikea itsekseen opetella? Juuri nyt ei olisi tunteihin oikein varaa, myöhemmin ehkä..
 
Joitain riippuvuuksia mallilla, että minkälaiseen musiikkiin kyseiset käyvät?
 
Ja mitäpä eroa neljä- ja viisikielisellä? Lähinnä soittamisessa, soveltuvuudessa eri musiikinlajeihin ja soiton vaikeudessa.
Genreinä varmaankin lähinpänä punk, deathrock, goth jne, muut ei oikein motivoi. Sisters of mercyn kappaleita jos oppisi ensimmäisen vuoden aikana soittamaan,niin olisi jo tyytyväinen:)
 
Tuon hienon kun löysin, Cortin Curbow`n, mutta kyseinen on viisikielinen. Onpa kait niitä muitakin.
Ulkonäöllisesti ostaisin saman, kuin millä Morrison soitti Sistereiden aikana, mutta eipä ole oikein löytynyt tietoa, mikä tämä kyseinen on.
 
Mitäpä sitten tuohon tarvitsisin itse varsinaisen soittimen lisäksi? Vahvistimen ja kaiuittimen, tai tämä combo-vehkeen. Jotain muita suositeltavia siihen vielä? Tarviiko bassolle jotain efektivehkeitä tms..?

Viisikielinen on vähän semmoiseen melodisempaan kuljetteluun sopivampi. Ei semmoinen rock-juntta, jota kaipaat. Eli osta nelikielinen.
 
Basistilla pitää olla asennetta ja tiukka tatsi. Syntikansoittajat ja basistit on aivan eri sivuhaaraa. Basistit on omaa heimoansa. Jylhiä kompin mörssääjiä, mutta vastapainoksi avuliaita ja yleensä viisaita bändin tukipilareita.
 
Basismi on basistille kunnia-asia.

jos punkki on päällä niin suosittelisin Fender tyyppistä bassoa mallia Presicion tai Jazz Bass. Senmallisilla pääse joka tapauksessa liikkeelle oli musiikki maku mikä tahansa.

Bassonsoiton pystyy kyllä ainakin tiettyyn pisteeseen asti opettelemaan ihan itse, kuuntelemalla ja soittamalla.
 
Minä suosittelisin ensimmäiseksi bassoksi ihan perinteistä nelikielistä, itselle ainakin opettelu sellaisella oli aikoinaan varsin vaivatonta. (Tosin enhän minä vieläkään osaa soittaa...) Viisi-, kuusi- ja useampikielisiin bassoihin siirtymistä voi sitten harkita myöhemmin, jos sellaista arvelee tarvitsevansa.
 
Joku kohtuullinen combo-vahvistin lienee paras vaihtoehto, nuppi-kaappi-yhdistelmä on tietysti miehekäs, mutta on niitä oikeita ammattilaisia(kin) nähty lauteilla salkkumikron kokoisen (ja pienemmänkin) combon kanssa.
 
Yleisesti ottaen ensimmäiset kamat saisivat olla sen verran laadukkaat, etteivät ne tapa orastavaa soittoinnostusta alkuunsa, mutta ei niiden nyt pro-tasoa tarvitse olla. Tai mikäs siinä, jos rahaa on, saahan sitä ostaa mitkä vehkeet tahansa... ;)
 
Edit: Niin, tuosta kielimäärästä sen verran, että itsellä ei ole edes kokemusta kuin neli- ja viisikielisistä bassoista, mutta rockin alalajeihin en ole kyllä oikeastaan koskaan tarvinnut sitä viidettä kieltä. Hyvin niillä neljällä pärjää.

Viisikielinen on vähän semmoiseen melodisempaan kuljetteluun sopivampi. Ei semmoinen rock-juntta, jota kaipaat. Eli osta nelikielinen.
 
Ei kileten määrä riipu tyylistä prkl...

jos punkki on päällä niin suosittelisin Fender tyyppistä bassoa mallia Presicion tai Jazz Bass. Senmallisilla pääse joka tapauksessa liikkeelle oli musiikki maku mikä tahansa.
 
Näillä bassoilla pääsee myös loppuun asti, musiikkilajista riippumatta.

Näillä bassoilla pääsee myös loppuun asti, musiikkilajista riippumatta.
 
No totta tuokin, ja olen täysin samaa mieltä, mutta jos "basistilla" herää halu jossain vaiheessa soittaa kitaristit suohon omilla tilutuksilla niin pakkohan siinä on hommata vähintään 6 tai 7 kielinen. Toinen vaihtoehto on että vaitaa saman tien kitaraan...

Ei kileten määrä riipu tyylistä prkl...
 
On niissä ihan eri soundi.

Njooh. Eli soittamisessa/soundissa onko jonkinlaista eroa erilaisten (=erinäköisten) välillä..?
 
Tuossa nettiä selailin ja silmää miellyttäviä löytyi ainakin yamahalta 404 ja 604, ibanezilta gsr 200bk ja edb500..
 
tuo toinen yamaha ja ibanez200 näytti olevan hinnaltaa aika edullisia, onko kyseiset minkälaisia? Rahaa nyt on ostoon riippuen siitä, montako iltaa jaksan tehdä töitä, ennenkuin sitten sen ostan, eli sanotaanko budjetissa, että jotain max. 500 euroa.
Niin, ja sitten on tuo Cortin Curbow 4fl, joka on pirun hienon näköinen, onko sellaisessa jotain erikoista?
 
Tuo täysin perinteinen malli ei täysin silmää miellytä ja värikin pitää olla oikea;)
 
Onko tuolla muuten jotain eroa, kun joissain on 35" kaula ja joissain 34" ?
 
Tuo vajaan kolmensadan laite siis, mitä tuossa oli, pärjääkö sellaisella? Tulevaisuuten bändiä ja heti ei huvittaisi sitten uutta ostaa. Toisaalta merkkinä Ibanez varmaan olisi sikäli, että sen myyntiin on sukulaissuhteita:)

Käytettykin vissiin olisi ihan oiva valinta?
Torilta katselin ja sielläkin näytti olevan tuollainen warwickin basso tuossa kuudensadan paikkeilla hintaa..
Noh, täytyy laskea rahat ja katsoa, jos saisi basisti-sukulaismiehen mukaan katselemaan..

On niissä ihan eri soundi.
 
Eri saundi?, jos viiskielisellä pääsee 5 nuottia matalemmalle
niin on eri saundi, voehan sana mitä en viitsi kirjoitaa tähän,

tuo toinen yamaha ja ibanez200 näytti olevan hinnaltaa aika edullisia, onko kyseiset minkälaisia?
 
Omistan Ibanez GSR200 basson ja voin taata että on hyvä. Kyllä on hyvä peli hintaisekseen. Tietysti Yamahan RBX-sarja on myös varteenotettava.

Tjooh..
Onkos kellään kertoa,mitkä Tampereen putiikeista on suhteellisen luotettavia,eikä vallan kauheasti kusetettaisi? Noita merkkejä/malleja,mitä mainittu on, nyt etupäässä, mutta asiantuntemus ja palvelu on aina hyvä asia..
Täytyypi mennä kiertelemään..
 
Vielä sellaista,että soitinkeskuskin myy tuota 120w comboa kolmeensataan ja 300w nuppia suunnilleen samaan. jälkimmäinen on vissiin kannattavampi (behringer), vai kuin?
mitä ne kaapit kohtuulliset maksaa?

Niin, ja sitten on tuo Cortin Curbow 4fl, joka on pirun hienon näköinen, onko sellaisessa jotain erikoista?
 
Mulla on Cort Curbow 4-kielinen nauhaton ja sen parasta antia on Bartolinin elektroniikka. Hakkaa mm. Warwickin Corvette standardin (jota käytän ykkösbassona) mennen tullen.

Siihen että soittaa kitaristin suohon ei kyllä viittä tai kuutta kieltä tarvita:) Tosin tarvetta kyseiseen temppuun ei mulle muutenkaan ole tullut.
 
Tossa varmaan on jo selväksi käynyt että sillä minkä nemineomaisen merkin tai mallin ostaa ei niin suurta väliä ole. Kaupoissa kannattaa kokeilla miltä eri soittimet tuntuvat. Joku tuntuu heti paremmalta ja mukavammalta kuin joku toinen. Ja käytetyn hommaaminen on oikeasti todella hyvä idea kunhan soitinta vaan pääsee kokeilemaan. Itse ostin ensimmäiseksi bassoksi Ibanezin 5-kielisen soundgearin, koska piti saada viis kieltä ja sen piti olla musta kun piti olla kova jätkä ja päästä niin syvälle alaspäin että tulee Austraalia vastaan. Kun olin jonkun aikaa soittanut huomasin että se viides kieli oli omaan käyttööni aika turha ja kohtuullisen pieni vahvistimeni ei edes kunnolla pystynyt sitä alinta päätä toistamaan.
 
Siinä välissä oli pari muutakin bassoa ja niiden kautta päädyin Tokain Fender Jazz Bass-kopioon. Ei varmasti maailman hienoin/paras soitin, mutta omaan käteen ja korvaan hyvä ja kun soitan lähinnä punkkia niin vehje on kuin tehty siihen.
 
Tuskin missään Tampereen musiikkikaupassa suoranaisesti kusetetaan, ainakaan sen enempää kuin toisissakaan. Se varmasti on hyvä jos saat mukaan kaupoille sen sukulaisesi joka on soittomiehiä/naisia. Kannattanee kiertää kaupat läpi, koska valikoima vaihtelee, samoin hinnat. Palvelun tasossa on perinteisen suurta heittelyä, mutta senkin varmasti huomaa nopeasti. Toki tuota heittelyä on myös kauppojen sisällä myyjästä riippuen.

Älä sano, siinä on huono saundi. Ja on niissä.
 
Ei oo...
rupean kohta kirjoittelemaan sinun sinne kommenntisivulle
turhia juttuja...

Kiertelinpä tuossa liikkeitä hieman.
 
Yamahan rbx-270, squierin p-bass ja ibanezin gsr200 tuntuisivat olevan sellaisia edullisia ja hyvän tuntuisia.
 
Cortia koitin, mutta kielet tuntuvat olevan ainakin siinä mallissa niin kaukana siitä otelaudasta (oliko se sellainen?), että ei sormet piisaa. Samaa vikaa oli hieman myös mielestäni ibanezissa. Tältä kantilta, eli käteen sopivin oli ylivoimaisesti Squier. Tosin yamahaa en niin tarkkaan vielä katsellut, menen uudelleen varmaankin tässä vielä..
 
Ihmettelen vain, kun Squieria kaikki aina haukkuvat. Onhan se karsean näköinen kiinniruuvattuine valkoisine levyineen ja sellaista, mutta onko se soittimena minkälainen? Hintaa sille vissiin luvattiin mulle joku 240ecua.
 
Jos tuota yamahaa nyt en jostakin saa, mutta tuosta hintaluokasta tuo tuntuu paras käteen olevan. Onko täysin susi tai jotain?
Sitten joskus hamassa tulevaisuudessahan voi hommata warwickia tai cortin wampirea, mutta tuo tuntuisi tähän hintaan..
 
Ja mitenkäs vahvistin. Jos ostaisi sen Behringerin 1200:n. Onko tuo sellainen yhdistelmä, mikä menee vaihtoon heti, kun oppii jotenkin soittamaan ja uskaltaa lähteä omasta huoneesta kavereiden kanssa bänditreeneihin, vai pärjääkö sillä pidemmällekin. Ainakin yksi tamperelaisbändi tuntui kiertueensa Squierin basson kanssa vetävän.. Ja tuo combo..?

Vielä sellaista,että soitinkeskuskin myy tuota 120w comboa kolmeensataan ja 300w nuppia suunnilleen samaan. jälkimmäinen on vissiin kannattavampi (behringer), vai kuin?
mitä ne kaapit kohtuulliset maksaa?
 
Suosittelisin kyllä ennemmin komboa. Pelkällä nupilla et pysty soittamaan ja kaapithan maksaa...?Kato thomanilta.
www.thomann.de
 
Nuppi-kaappi-juttu on aivan turha:hankala roudata,ei sovi minkään,painava,kalliimpi ja kotikäyttöön urhan järeä.

Suosittelisin kyllä ennemmin komboa. Pelkällä nupilla et pysty soittamaan ja kaapithan maksaa...?Kato thomanilta.
www.thomann.de
 
Nuppi-kaappi-juttu on aivan turha:hankala roudata,ei sovi minkään,painava,kalliimpi ja kotikäyttöön urhan järeä.
 
Painava on myös vastaavan kokoinen combo, nupin ja kaapit saa kannettua erikseen...
 
Ja kaapit saa tehnyä itse, ostaa elementit ja sitten puuta ja sitten ruuveja, Itsellä on noin tehnytnä 2*10+18 systeemi
ja pelittää hyvin, combo on saanut jäädä kotiin kun painaa...