Lyriikka ›

The teeth of the serpent god
are made of mother of pearl
He sinks them into
the lavender flesh
of an awkward angel
 
And the halo escapes into blue mist
And the halo escapes into blue mist
 
The breathless rest in
the warmth of the soil sleep
The numb limbs are reaching
for the maternal humming
of the golden dawn
 
And the Sun kills its children
And the Sun kills its children
 
To devour their flesh and to begin a new breed

Sävellykseksi olen miettinyt ja tapaillut sellaista itämaisvaikutteista ratkaisua...vähän samaa meininkiä kuin Jefferson Airplanen 'White Rabbit' -viisussa...nuo 'halo-mistit' ja 'sun-childrenit' ajattelin sellaisina yhdellä sävelellä lähes puhumalla laulettuina väliosuuksina...