Musiikkibisnes ›

Olemme päätymässä siihen, että meille edullisin tapa olisi julkaista vastavalmistunut pitkäsoittomme itse. Painos tulisi olemaan varmaankin 1000 kappaletta. Kiinnostaisi kuulla kokeneemmilta, onko asia aivan niin yksinkertaista, että tilaamme levyt ja alamme myymään ja tallennamme vain rahat tileillemme, vai pitäisikö perustaa firmaa, tai toiminimeä, tai pitääkö levyistä maksaa ALVia, tai verottaa saamaamme taloudellista hyötyä?

Ensimmäinen huomio; kauhea määrä levyjä!!
 
Missä aiotte niitä myydä? Muualla täällä onkin ollut keskustelua miten vaikea/helppoa on saada omakustanteita liikkeisiin myyntiin... jos myynti tapahtuu vain keikoilla, niitä saa olla melkoisesti jos tuon määrän aikoo myydä.

Ensimmäinen huomio; kauhea määrä levyjä!!
 
Missä aiotte niitä myydä? Muualla täällä onkin ollut keskustelua miten vaikea/helppoa on saada omakustanteita liikkeisiin myyntiin... jos myynti tapahtuu vain keikoilla, niitä saa olla melkoisesti jos tuon määrän aikoo myydä.
 
Tuo on kyllä ihan hyvä huomio. CD-MEDIA Finlandilla 8 sivun bookletilla 500 kpl on 1092 eur ja 1000 kpl 1323, joten materiaalikustannukset per levy olisi aika paljon kovemmat tuossa 500 kpl:n painoksessa. Voisi tietysti olla ideaa katsella, jos 500 kpl:n painoksen saisi halvemmalla jostain.

Tuo on kyllä ihan hyvä huomio. CD-MEDIA Finlandilla 8 sivun bookletilla 500 kpl on 1092 eur ja 1000 kpl 1323, joten materiaalikustannukset per levy olisi aika paljon kovemmat tuossa 500 kpl:n painoksessa.
 
Mutta jos ei myy yli 500 levyä, ei yksikköhinnan laskusta isommassa painoksessa ole hyötyä. Päinvastoin: itse asiassa yksikkökustannus on järkevää laskea myytyä levyä kohden, tosin hankaluutena on se, että myydyksi tulevien levyjen määrä ei ole etukäteen tiedossa.
 
Laskuesimerkki. 50 myytyä levyä maksaa joko 22 euroa tai 26 euroa kappale... siis jos kaikki muu olisi ilmaista...

Minun suositukseni on se, että tekee ensin vaan pienen painoksen (esim. se 500 kpl), ja pistää levyn myyntiin esim. Levyvirastoon ja oman kaupungin pienlevykauppaan myyntitiliin. Sitten ottaa näiltä jälleenmyyjiltä aikanaan myyntituottoja, ja maksaa niistä veroa ihan yksityishenkilönä.
 
Jos levy osoittautuukin isoksi hitiksi, niin sitten voi myöhemmin neuvotella isommasta jakeludiilistä tms.
 
Firmaa ei kannata perustaa pelkästään siitä syystä, että haluaa tehdä omakustannelevyn.
 
Kaikki levyn tekemiseen liittyvät kuitit kannattaa laittaa talteen. Jos sitten joskus tuleekin paljon tuloja, niin kustannuksia voi aikanaan laittaa vähennyksiksi sen ko. vuoden verotukseen.
 
e: Niin, onhan se 500 kappalettakin tosi paljon. Kattava promojakelu on semmonen 100 - 200 kpl. Jäljelle jäävän 300 - 400 kpl albumin myynti olisi omakustanteelle suuri menestys ...

Mielestäni se 1000 kappaletta ei ole toisaalta liikaa, varsinkaan jos levyä käyttää keikkamyynnissä ja promootiossa laajemmin (radioasemat, lehdet, levy-yhtiöt, ohjelmatoimistot, festarit, klubit jne.). Tietysti kaikki on kiinni siitä kuinka paljon levyä on odotettavissa mennä kaupaksi ja kuinak paljon sitä meinaa eri mestoihin lähettää. Mutta on myös mukavaa että levyä olisi joku kappale myytävänä vielä vuodenkin jälkeen julkaisusta.
 
300-400 levyä ei mielestäni ole hirveä määrä, tosin kaikki riippuu aina bändistä ja sen vetovoimasta. Tiedän omakustanteita ja cdr -demoja mitä on myyty yli 1000 kappalettakin.
 
Aika monet hyvin varustetut levykaupat ottavat levyä myyntitilille ja sieltä sitten voi tilitellä myyntejä sitä mukaa kun lähtevät maailmalle. Tietysti ottavat provision 20-30% yleensä. Kannattaa tsekata esim. jukeboss, aironmusiikki, levykauppa äx jne.
 
Myyntitilissä on toki se huono puoli, että levyt/rahat roikkuu siellä ja niitten perään pitää aina itse kysellä, mihin menee aikaa, vaivaa ja vähän puhelinlaskua.
 
Toki ei kannata myös unohtaa sitä, että ei auta mitään vaikka levy löytyy tuhannesta kaupasta, jos kukaan ei siitä muuten mitään tiedä. Eli jonkinnäköinen markkinointisuunnitelma on hyvä tehdä vaikka sitten omakustanteeseenkin.
 
Niin ja tosiaan... En myöskään suosittelisi firman perustamista vain yhden levyn takia. Tietysti jos rahavirtaa tulee paljon ja samaa kautta hoitaa esim keikkamyynnin ja merchandisen niin voi olla tarvetta tuollaiselle yrityspohjallekkin. Kannattaa olla vaikka varuulta yhteydessä verottajaan etukäteen niin ei tule ongelmia. Muistaakseni ALV -velvollisuuden raja kulkee 8000€ myynnissä / vuosi.
 
Jos toiminta on harrastusluontoista ja voittoa tavoittelematonta, niin periaatteessa voitte perustaa yhdistyksenkin, tällöin ei tarvitse kenenkään maksaa itse veroja omakustannemyynnistä.

Mielestäni se 1000 kappaletta ei ole toisaalta liikaa, varsinkaan jos levyä käyttää keikkamyynnissä ja promootiossa laajemmin (radioasemat, lehdet, levy-yhtiöt, ohjelmatoimistot, festarit, klubit jne.). Tietysti kaikki on kiinni siitä kuinka paljon levyä on odotettavissa mennä kaupaksi ja kuinak paljon sitä meinaa eri mestoihin lähettää. Mutta on myös mukavaa että levyä olisi joku kappale myytävänä vielä vuodenkin jälkeen julkaisusta.
 
Aloittelevalle bändillemme on 1000 kipaleen kertatilaus ollut mielessä. Keikoilla menee levyjä yleensä parikyt kappaletta ja myyntiä tuntuu olevan muutenkin ihan kohtuullisesti. Parisataa levyä menee kuukaudessa, jos on aktiivinen.
 
Toistaiseksi 1000 kpl on tuntunut melko hinnakkaalta. Promosettejä saa jo noin 1,5 euron hintaan riippuen kokoonpanosta, mutta paketit ovat cd-r:ää. Hintojenhan pitäisi laskea määrien kasvaessa!?!? Näin ei kuitenkaan tunnu olevan.
 
Tiedätkö jotakin paikkaa, josta saisi ton 1000 kpl järkevään hintaan?

Aloittelevalle bändillemme on 1000 kipaleen kertatilaus ollut mielessä. Keikoilla menee levyjä yleensä parikyt kappaletta ja myyntiä tuntuu olevan muutenkin ihan kohtuullisesti. Parisataa levyä menee kuukaudessa, jos on aktiivinen.
 
Toistaiseksi 1000 kpl on tuntunut melko hinnakkaalta. Promosettejä saa jo noin 1,5 euron hintaan riippuen kokoonpanosta, mutta paketit ovat cd-r:ää. Hintojenhan pitäisi laskea määrien kasvaessa!?!? Näin ei kuitenkaan tunnu olevan.
 
Tiedätkö jotakin paikkaa, josta saisi ton 1000 kpl järkevään hintaan?
 
Siis meinasitko, että ceedeeär-pakettien hinnat eivät madallu kappalemäärän noustessa? "Oikeat" levyt ovat sitten asia erikseen, kun niitä varten valmistetaan lasimaster, joka maksaa aika mehukkaasti. Mitä musaa soitatte ja millaista pakettia myytte millä hinnalla, että saatte 20kpl/keikka myytyä. Meillä on mennyt 5 biisin ep:ta á 5e muutama kappale / keikka..

Mitä hyötyä on cd-romista verrattuna cd-r:n? Ainakin on oikean levyn tuntuinen ja taitaa kestää pitempään, mutta onko hintansa väärti?
 
CD-r:ien painatuksessa nuo pienet erät eivät ole niin kalliita. Riski pienentyisi huomattavasti. Kiitoksia paljon kaikista tähän astisista vastauksista!

Kyllä prässätty levy tulee tietääkseni halvemmaksi jo 1000kpl erissä kuin cdr. Nykyään cdr -levyihinkin saa tasokkaasti painettua labelin, joten ulkoinen ero rajoittuu pääasiassa levyn lukupinnan väriin. Myös sellainen mielikuva minulla on että prässätty cd olisi toimintavarmempi.
 
Itsellä kokemuksia vain Digitalplantin ja Cd-media finlandin prässeistä ja molemmilla on kyllä ollut hinta-laatusuhde kohdillaan n.1000 kpl erissä.
 
Kannattaa tosiaan ottaa huomioon myös millaiset kannet hintaan sisältyy. Kun tuolla n. 1300€ -hinnalla saa esim 6 sivuisen taitellun kansivihkosen 4/4 väri tai 4/1 väri jewelcase kansiin + tietty takakannen paino + cd-levyn labelin painatus n. 1000 kpl painokseen. Jos CDr -levyyn pitää ite hoitaa erikseen kannet, voi se tulla äkkiseltään kalliimmaksikin. Ja toki myös painojäljellä on merkitystä.
 
Jos kansien teon hoitaa itse, niin kannattaa pitää huolta siitä että tekstejä ei muunna bittikartaksi missään vaiheessa, niin eivät mene tekstit puuroksi... mutta tämä menee jo graafisen suunnittelun puolelle... :)

Itsellä kokemuksia vain Digitalplantin ja Cd-media finlandin prässeistä ja molemmilla on kyllä ollut hinta-laatusuhde kohdillaan n.1000 kpl erissä.

 
Digitalplantista en muista kuulleeni aikaisemmin.
 
Mielenkiintoinen kuvio toi CD-media finland. Firma on kotisivujensa mukaan ahvenanmaalainen. Kuitenkin ytj:n mukaan kyseessä on Studio 57, jonka mainos näyttää pyörivän tossa yläpuolella.
 
Vaikuttaa rehellisesti sanoen epäilyttävältä. Parhaassa tapauksessa kyseessä on joku vedätys, ja sitten hyväuskoisena pääset maksamaan vedättäjän verot, kun byrokratiat on hoitamatta.
 
Osaatko tarkemmin sanoa minkä firman kanssa olit tekemisissä? Minne aineisto oikeesti meni ja mistä tuli levyt? - Itse en ainakaan uskalla lähestyä kyseistä lafkaa ennen kuin faktat on selvillä.
 
Ettei vaan tulisi ikäviä jälkiseuraamuksia.
 
- Ilbert

Eipä tuossa nyt mitään niin ihmeellistä ole. YTJ:ssähän on tasan se tieto, minkä yritys sinne ilmoittaa. Studio 57 Oy:n aputoiminimi on CD Media Finland. Jos firma on nyt muuttanu Ahvenanmaalle, niin mikäs siinä.
 
Sitä vastoin Digital Plantista on kyllä hyvät kokemukset, pariin kertaan olemme teettäneet julkaisumme siellä. Hinta/laatusuhde erittäin kohdallaan.
 
Mielestäni 1000 kpl:n painoksen ottaminen ei ole mitenkään liioiteltua. Hintaero 500 ja 1000 kpl:n välillä on sen verran pieni.

Sitä vastoin Digital Plantista on kyllä hyvät kokemukset, pariin kertaan olemme teettäneet julkaisumme siellä. Hinta/laatusuhde erittäin kohdallaan.
 
Yhden digital plantilla painetun levyn tiedän. Se oli aika suttuinen, mutta lienikö vika sitten ammattitaidottomien kansisuunnittelijoiden?
 
Onkohan mitään järkeä ottaa 300 kappaleen painosta ja maksaa n. 870 euroa 6-sivuisesta 4+1 booketista, jewelcase, label 1-väripainatus?
 
Mietin, että tuo olisi varmaan minimivaatimus sille, että levy näyttää pitkäsoitolta, ja yhdeksän biisin lyriikat mahtuu sisään.

Arvelisin, että kansisuunnittelussa on ollut vika. Mutta se kannattaa aina tarkastaa oikovedoksista. Jos vika on painon, ovat he korvausvelvollisia ja tekevät kyllä uuden painon. Ei painoillakaan ole varaa tyytymättömiin asiakkaisiin.
 
300 painos on aika pieni ja hinta rupeaa olemaan aika kova per cd. Suosittelisin ottamaan niitä ennemmin vähän ylimääräisiä. Minimissään melkein se 500.
 
Ja kannattaa tosiaan amatöörigraafikoiden kanssa olla varuillaan, vaikka olisivatkin kavereita ja tietävinään alasta kaiken (tuon alan ihmisistä kun myös löytyy niitä, joilla tuppaa olemaan tuo itsetunto korkeammalla kuin osaaminen, ja oikeat ammattilaiset ovat yleensä alalla kuin alalla ne vaatimattomimmat tyypit). Eli levyn tekstejä ei kannata ikinä tehdä millään kuvankäsittelyohjelmalla (esim Photoshop) vaan taitto-ohjelmalla (esim. Indesign). Lisäksi painoon ei kannata toimittaa JPG -kuvaa tms bittikarttaa, vaan PDF, jossa vektorit ovat edelleen vektoreina.

Joo, koevedokset kannattaa aina ottaa, ne ovat sen parin kympin arvoisia mitä ne ehkä maksavat.
 
Aikaisemmalle levyllemme olisi tullut ekoilla kansimatskuilla violetinsävyiset kannet sen sijasta mitä niiden piti olla. Koevedoksista kävi ilmi, että väriarvot eivät toimitetussa matskussa ja painon koneiden kanssa yhteisymmärryksessä.