Kitarat: kitarakamat ›

Itse olen tykästynyt Stuodioon kovasti, sama -87 yksilö ollut aktiivisesti käytössä vuodesta -90.
http://www.saunalahti.fi/~alpertti/stuff/LP-studio-87/IMG_8965.JPG
 
-alppu
 
huhu mulle toi kiitos.

Keskustelun aloittaja ei tainnut pyytä g:n vertailua t:hen.
 
Tuohon hintaan löydät classicin käytettynä. Tosin erilainen soundi classicis on.
 
Omat kokemukset studioista on hyviä. Suosittelen sitä lämpimästi. Tosin mieluiten osta suomesta ja testaa ja tarkasta.

Mulla on Ebony otelaudalla varustettu Studio. Ja en ole kyllä yhdestäkään Stankusta saanut vastaavaa soundia ulos. Olen tässä kattellut ja metsästellyt jo pidempään että ostaisin Stankun. Mutta enpä taida ostaa.
 
Sanovat soitinrakentajat jotka tuota ovat katselleet ja tutkailleet että varsin kova ja jäykkä on tämä Gibsonin ebony otelaudalla varustettu kaula. Itse luulen että soundin ero johtuu siitä. Tai sitten siitä että noihin luultavasti käytetään "huonompia" puita.
 
Testaamani Standardit tuntuvat minun korvaani ja käteeni jotenkin niin pyöreältä että ei oikein sytytä. Räyhää pitäis olla enemmän keskialueella. Muuten kelpo keppi tuo Standard ja varsin hieno soundi.
 
Makuasioita sano...

Vai notta Gibson LP Studio?
Monelle se on ehkä ruma, kun siinä ei ole silmäkarkkia täältä ikuisuuteen asti, mutta mielestäni LP Studio on lähes poikkeuksetta helkkarin toimiva yleistyökalu kotiin, studioon, keikoille, reenikselle jne. Ei paras mutta ei huonokaan. 1200e saa jo mustan LP Studion uutena, sisältäen asiallisen elektroniikan, kovan laukun ja oikeasti soivan soittimen missä rungon puut resonoivat (tuntee rintakehässä). Saman 1200e voi käyttää esim. jaappanilaiseen Toksuun mihin sitten vaihtaa elektroniikan (mikit, potikat, kytkimen jne.) sekä ostaa laadukkaan kovan laukun. Kummatkin varmasti hyviä soittimia, toisessa vaan säilyy fyffet paremmin kuin toisessa + ei tartte kolvailla ja säätää heti uutena.
 
Minusta Studio Les Paulit ovat varsin tyylikkäitä, nättejä ja hyviä all-around soittimia.
 
http://www.gibson.com/Files/images/lpst_fi.jpg
Mielestäni tuo on kaukana rumasta, eikä häviä yhtään Tokain muovikoristeille. Plus että tuossa on nitrolakka päällä, eikä mitään soinnin tappavaa polyuretaanihelvetinmuovinenjakiiltävä-lakkaa :)
 
Jep! Tässäpä tulikin jo tärkeimmät faktat! Kopioon yms. voi tietysti hassata rahansa, mutta kun sitten iskee GAS johonkin muuhun tms. (kuten usein käy) niin vaihdossa niistä ei saa mitään. Ei, vaikka sitten olisit tärvännyt kuinka paljon rahaa em. mikkeihin jne jne!
Aidoissa merkeissä aina säilyy tietty status! Luulisi tämänkin jo olevan kavereilla tiedossa ; )

Tuosta jälleenmyyntihinnasta sen verran että näillä merkittömillä (joihin luetaan valitettavasti myös Tokai) kun niitä työnnetään liikkeeseen vaihdossa, niin ainakin heinäkuussa se meni pääpiirteittäin niin että uuden hinnasta hyvitetään 50% tai käyvästä hinnasta 70%. Eli tietenkin jos myyn M.netin torilla, niin saatan silloin saada paremmin ja kitaran kunto ja yms. vaikuttaa aina jne... ja aikaa kuluu. Mutta:
 
Uusi Tokai ls80F --> n. 990,-
Dunkanin setti kiinnilaitettuna --> n. 220,-
yhteensä --> n. 1210,-
Hyvitys kun vaihtaa parempaan --> n. 605,-
 
tai toisella kaavalla:
 
Sama skeba muusikoiden.netin torilla n. 850,- (käypä hinta)
Hyvitys kun vaihtaa parempaan --> n. 595,-
 
Näin meni siis pääpiirteittäin Tokain osalta.
 
Gibson Les Paul Standard uutena (2006) 2195,- (laukku mukana, mutta ei lasketa sitä, sillä se pitäisi olla mukana niin ostaessa kuin myydessäkin)
Samalla musaliikkeen katteella (n. 25%) ja periaatteella (puolet uuden hinnasta) uudehko käytetty stankku pitäisi irrota liikkeestä noin 1400:lla. Mutta kun ei irtoa: halvin stankku jonka nopeasti löysin maksoi 1900,- ja oli vuodelta 86.
 
Näin minä mietin kun hanketta itselleni (ja vaimolle) perustelin...

joku tuossa aiemmin mainitsikin, että kannattaa tutustua niihin speciaaleihin kans. Jos se ulkonäkö on itelle mieluinen. Sain juuri vajaa viikko sitten omani postissa ja eilen pääsin treenikselle testaamaan. Pikku sätöä siihen varmaan vielä pitää tehdä. Ajattelin ihan antaa kitarapajalle katsottavaksi. No joka tapauksessa, oli kyllä soundi jotain toista kuin edellisessä Cort z42:ssa. Ilmava ja erotteleva. Vaikka ei mulla kyllä oo eri kitaroista juuri mitään kokemusta joten en osaa niin vertailla. Hintaakin tosin oli tollaset 750 euroa enemmän kuin Cortilla :-) (Cort jää kyllä palvelemaan hima- ja varakitaraksi ja käy siihen vallan mainiosti). Päädyin Gibsoniin oikeastaan kahdesta syystä. Olen pikkupojasta asti sellaisen halunnut ja unelmistahan voi maksaakin. Uskoisin jaksavani sillä soittaa useammin ihan vaan ton seikan vuoksi. Onhan se se Gibson mistä pienenä puheltiin kun katottiin Pagen Jimmyn kuvia. Toinen syy on se, että luultavasti meitä Gibson faneja tulee aina olemaan aika aljon, joten pitäisi saada myytyä peli myöskin jos sille päälle satun. Vakiintuneissa "isoissa" merkeissä on se hyvä puoli, että niiden arvo pysyy varmasti. Sinänsä Gibsonin tekniikka ja laatu on mulle aivan yks hevon sukupuolielin. Jos se olisi kaikki kaikessa niin eihän mulla olis ikinä varaa ostaa kitaraa. Aina löytyy parempi, kalliimpi käsintehty customvempula jostain... Kunhan nyt ei ihan sillä surkeimmalla kalikalla soittele.
 
Vielä olis seuraava ostos edessä. (siksihän töissä käydään, että olis varaa harrastaa) Nimittäin vahvistin. Siihen ajattelin sijoittaa noin puolentoista tuhatta, mutta siinä ei merkki ratkaise. Päädyin H&K Switchbladeen ihan sen ittensä vuoksi. Kohta pitäis varmaan ostaa makaronit kuukaudeksi ja laittaa tilaus menemään... Iloisena ilman häpeän häivääkään!
 
Ps. On muuten mukavan kevyt tuo Special. Me like it very mucho!

Juuri vähän aikaa sitten Coda Music työnsi uusia huomattavasti halvemmalla näin yksittäisesimerkkinä.
 
Joo, mut ne Codan vermeet oli ennen Gibsonin huhtikuun 10-20% (tuotteesta riippuen) hinnankorotusta sisäänostettuja, nyt on sielläkin hinnat toistaluokkaa. Sääli, mut onneksi ko.erästä tuli Suomeen useampikin kappale. Nyt niistä saisi "käytettyinäkin" luultavasti enemmän.
 
E: en siis sano, etteikö G hintaansa pidä, mutta ei niiden hinnat noin paljon paremmin pysy. Stankkuja/Studioita parempia hinnanpitäjiä on Gibsonin Flygarit. uutena tonninpintaan, mut käytettyjä ei alta 800e juuri löydy, jos nyt käytetyn ees jostain löytää... Ot off...

Stankkuja/Studioita parempia hinnanpitäjiä on Gibsonin Flygarit. uutena tonninpintaan, mut käytettyjä ei alta 800e juuri löydy, jos nyt käytetyn ees jostain löytää... Ot off...
 
Joo tolla samalla kaavalla musaliikkeen kate olisi silloin Flygarille noin 37%, eli veikkaampa että kyse on tottavieköön siitä että käytetyn hinta on pitänyt pintansa.
 
Mikä on sitten halvin alle kaksi vuotta vanha aito Gibsonin Les Paul Stankku mikä on tullut viimeisten parin kuukauden aikana vastaan? Mä olen seurannut lähinnä muutamaa kotimaista liikettä ja siellä se käytettyjen hinta huitelee lähempänä kahta donaa kuin donaa.
 
Tämän vuoden hinnannousua on kyllä vaikea niellä, mutta ehkä se sitten tosiaankin poikii jotain tuonne käytettyjen hintoihin.

Jep! Tässäpä tulikin jo tärkeimmät faktat! Kopioon yms. voi tietysti hassata rahansa, mutta kun sitten iskee GAS johonkin muuhun tms. (kuten usein käy) niin vaihdossa niistä ei saa mitään. Ei, vaikka sitten olisit tärvännyt kuinka paljon rahaa em. mikkeihin jne jne!
Aidoissa merkeissä aina säilyy tietty status! Luulisi tämänkin jo olevan kavereilla tiedossa ; )
 
Tuota tuota. Minä kun suhtaudun soittimeen sillai että tärkein kriteeri on sen arvo työkaluna ja kun saa kunnon työkalun niin ei sitä ole koskaan tarkoituskaan myydä pois. Silloin sen oletetulla jälleenmyynti arvolla ei ole mitään väliä.

Tuota tuota. Minä kun suhtaudun soittimeen sillai että tärkein kriteeri on sen arvo työkaluna
 
No näinhän sen pitäs ollakin. Senpä vuoks näkyy aika harvakseltaan noita Bilteman Snap-On- ja Hazet- tai Bahco/Sandvik kopioita ammattimiehillä, vaikka kyl Biil-teemasta saa ihan samanlaisia vehkeitä, vaikkei niissä olekaan sitä "logon hintaa".. Mutta kukin tulkoon uskollaan autuaaks.. ;)
Näkeehän siit rantarolexista ajan kanssa, ja on samaa näköö ainakin metrin päästä...

Näkeehän siit rantarolexista ajan kanssa, ja on samaa näköö ainakin metrin päästä...
 
No mitä muuta virkaa kellolla on kuin se, että siitä näkee ajan?

Itse olen puolitoista Gibson Les Paul Studiolla soitellut, ja täytyy sanoa että on pirun hyvä kepukka. Soi nätisti (resonoinnin tosiaan tuntee kropassa niinkuin bonecrusher sanoi), soitettavuus hyvä, vire pysyy, ja on kaiken lisäksi vielä aika komean näköinen laitos. Mitäs sitä kitaralta muuta voi toivoa...
 
e.typo

No mitä muuta virkaa kellolla on kuin se, että siitä näkee ajan?
 
Ei muuta..Ja onhan sellanen ei-käyvä kelloki parempi kuin "omiansa käyvä".. kaks kertaa päivässä on sekunnileen ajassa.
Se on vähä sellanen luottamusjuttu.. Kyllähän sillä burman poikien joulutinasta vääntämällä lenkkiavaimellaki mutteria vääntää, vaan harvoin näkyy ammattimiehen työkalupakissa. Mikähän siinäki on?
Samaten tuolla maailmalla ku kattelee noita ammatti-soittomiehiä niin minkäshän varten ne ei luota noihin muihin, vaikka ne tiämmä on paaljo parempia.. ;)
 
Olisko se, että tuost aina tulee hirvee todistelu vailla mitään eksaktia pohjaa, ja lähinnä noitten kopioitten omistajien taholta, että mieli tekis kyl sitä "oikeeta juttua" mutta kun on tullu hommattua se näköispainos, niin sitä täytyy jotenkin puolustella..
Yleensähän en näihin kummemmin tuu, näihin vääntöihin, ennenku ruvetaan noita "paremmuuksia ratkomaan".. siinä on hyvä paikka osallistua.
 
Kun ei se siit hypetyksestä sen kummosemmaks tule se viilukansikopio, ei muutu raaka-aineet. Että sellasta. ;)

Itse olen puolitoista Gibson Les Paul Studiolla soitellut, ja täytyy sanoa että on pirun hyvä kepukka. Soi nätisti (resonoinnin tosiaan tuntee kropassa niinkuin bonecrusher sanoi), soitettavuus hyvä, vire pysyy, ja on kaiken lisäksi vielä aika komean näköinen laitos. Mitäs sitä kitaralta muuta voi toivoa...
 
Kyllä se Studio-malli on itellekin hyvinkin tutuks tullut, vaikka ehkä itte en siitä kaulasta, eli profiilista oo ihan tyystin pähkinöinä..
Pentuni vaihti moiseen -95 Studioon useempi vuosi sitten, ja ihan se on hyvä kitara.. On erinäiset henkilöt täältä mnetistä sitä tyypänneet. Toki onhan se joltisenkin kohtuullisissa säädöissä yleensä, toisin kuin soitinkauppojen Gibat, joita kilvan rynnätään testaamaan, koska ne on Gibsoneita.. ja voi, huonoissa säädöissä ovat he! Kaula paskassa, ök! Miten on mahdollista, kahden kiloeuron kitara ja ihan-tumppu soundi! Ruuvitki ruosteessa, ja kielet! 8)

Samaten tuolla maailmalla ku kattelee noita ammatti-soittomiehiä niin minkäshän varten ne ei luota noihin muihin, vaikka ne tiämmä on paaljo parempia.. ;) ;)
 
Kun kattelee tarkemmin niin huomaa että ne ammattilaiset ympäri maailman soittelee aika monen merkkisillä soittimilla. Löytyy jäljitelmääkin ihan kiitettävästi. Jopa Variax on yllättävän paljon käytössä. Soittimet jotka pääsevät kuviin käsittelijänsä kanssa, ovat useasti maksettua mainosta.

No mitä muuta virkaa kellolla on kuin se, että siitä näkee ajan?
 
Kuka arvostaa mitäkin. Toisille kello on erittäin tärkeä elementti omaa imitsiä ja sijoittaa siihen isojakin summia rahaa. Yleensä hyvät kellot kestää pitkään ja ovat siistin näköisiä. Monenlaista kelliä on tullut tsekkailtua, kopiosta aitoihin asioihin. Paras / huvittavin kokemus oli kun ostin Kiinasta Omega Seamaster-kopion. Kun aloin laittamaan sitä hotellihuoneessa oikeaan aikaan jäi nuppi kouraan. Menin seuraavana päivänä takas liikkeeseen ja kaveri yritti fiksata sitä takas kondikseen, kello laukes ihan totaalisesti sen käsiin, pojong. Jouset senkun singahteli. Että semmosta laatua sitten, vaikka myydessä uho oli kova, veli kuut kualiti, veli kuut, ounli foo juu sööl.
 
Nyt ranteessa tikittää täysautomaatti Tissot vuodelta -74. Käy ja kukkuu ihan täysiä, eikä tarvii pattereita vaihdella. Jos hienomekaaninen vekotin kestää päivittäistä käyttöä yli 30 vuotta sen täytyy olla hyvä. Sama juttu pätee kitaroihin.

Samaten tuolla maailmalla ku kattelee noita ammatti-soittomiehiä niin minkäshän varten ne ei luota noihin muihin, vaikka ne tiämmä on paaljo parempia.. ;)
 
Kun kattoo ammattimaisia soittomiehiä, niiin siihen on syynsä miksi niillä on ne helvetin kalliit vermeet. Nimittäin, ennen kuin munaleikkurilla voi rämpätä ammatikseen, siihen täytyy yleensä treenata vuosikymmenen tai enemmän, jolloin soittaminen on harrastus. Siinä vaiheessa kaikensorttisita kanteletta ilmestyy jo vauhdilla nurkkiin ja kyllähän se kamakeräämisen kierre on täälläkin nähty. Sitten kun sitä viimein pääsee ammatikseen tekemään oikein tosissaan, huomataan ettei niistä soittimistaan tarvitsekaan niin paljoa maksaa.
 
Viittaus ammattilaisiin ei oikeasti käy, koska sitä voi tosissaan jälkeenpäin ihmetellä, miksi joka toisella amatöörillä täälläkin on jumalattoman arvokkaat soittolaitteet ihan kotisoitossa. Ei päde edes kitaroihin pelkästään, mutta myös vahvistimiin ja muuhun tavaraan kanssa. Miksi niin? Luotettavuus ei kotisoitossa varmasti ole se ensimmäinen kriteeri jos sekään on kalliimmassa tuotteessa ylivertaista.
 
Olisko se, että tuost aina tulee hirvee todistelu vailla mitään eksaktia pohjaa, ja lähinnä noitten kopioitten omistajien taholta, että mieli tekis kyl sitä "oikeeta juttua" mutta kun on tullu hommattua se näköispainos, niin sitä täytyy jotenkin puolustella..
Yleensähän en näihin kummemmin tuu, näihin vääntöihin, ennenku ruvetaan noita "paremmuuksia ratkomaan".. siinä on hyvä paikka osallistua.
 
Jeps, minä itse en ole vieläkään nähnyt ihan vedenpitävää todistetta siitä, miksi tuotemerkistä kannattaisi maksaa yli kolminkertainen hinta. Useassa tilanteessa täälläkin foorumilla on tarkasteltu kopioita hyvinkin kriittisesti, kuten on myöskin tarkasteltu alkuperäisiä tuotteita. Itse en vieläkään näe mitään syytä sille miksi alkuperäinen maksaa niinkin paljon eikä sitä kukaan ole konkreettisesti todistanut miksi ihmeessä alkuperäisen ja kopion välillä on niinkin suuri hintaero ja kannattaako sitä maksaa.
 
Kyse ei ole tosiaankaan pelkästä paremmuudesta vaan siitä, että kannattaako tuosta toisesta maksaa niin hirveästi.
 
Paremmuuskaan ei ole täysin tuulesta temmattu aspekti ja minä ainakin olen hyvin vakuuttunut siitä, paljonko tietyistä tuotteista kannattaa maksaa jos haluaa pelkästään maksaa konkreettisista arvoista.
 
Kun ei se siit hypetyksestä sen kummosemmaks tule se viilukansikopio, ei muutu raaka-aineet. Että sellasta. ;)
 
Yllättävän monessa kopiossa on samat materiaalit kuin alkuperäisessä. Jos tuohon viilukanteen takerrutaan, juurikin tällä hetkellä Kitarakamojen etusivulla on kertomusta JD:n kopiosta, jossa on täsmälleen samat materiaalit kuin 10 kertaisella hinnalla varustetussa kilpailijassaan.

Kuka arvostaa mitäkin. Toisille kello on erittäin tärkeä elementti omaa imitsiä ja sijoittaa siihen isojakin summia rahaa. Yleensä hyvät kellot kestää pitkään ja ovat siistin näköisiä.
 
Niinpä, kuka sitten maksaa mistäkin, imago on vaikea määritellä hintansa puolesta. Mutta sitä on täysin konkreettisilla syillä hankala perustella, miksi sitä aikaansa ei näe siitä 12 euron halpakellostakin. Rolexilla voi viestittää kaikkea muutakin, niin kuin voi Gibsonillakin, mutta se ei välttämättä suoraan tarkoita sitä että kumpikaan esitetyistä tuottemerkeistä olisi mitenkään konkreettisti/ylivertaisesti parempi kuin joku toinen.
 
Nyt ranteessa tikittää täysautomaatti Tissot vuodelta -74. Käy ja kukkuu ihan täysiä, eikä tarvii pattereita vaihdella. Jos hienomekaaninen vekotin kestää päivittäistä käyttöä yli 30 vuotta sen täytyy olla hyvä. Sama juttu pätee kitaroihin.
 
Kääntäen verrannollinen, minulla on käytössä vuonna 82 hankittu realisaattorista ostettu halpakello ja se oli päivittäisessä käytössä aina siihen hetkeen asti, kunnes sain puhelimen ja siinä oli kello. Siirryin käyttämään sitä. parikin vuosikymmentä kestävä kello, vain 50 markkaa halpahallista.

Itse en vieläkään näe mitään syytä sille miksi alkuperäinen maksaa niinkin paljon eikä sitä kukaan ole konkreettisesti todistanut miksi ihmeessä alkuperäisen ja kopion välillä on niinkin suuri hintaero ja kannattaako sitä maksaa.
 
No rupee todistelemaan sitte aukottomasti toisin päin. Ei voitane vaatia, että vaan toinen puoli joutuu kantaansa perustelemaan, hei! 8)
 
Olisko palkoissa eroja? Siitä löytynee statistiikkaa netistä, siitä vaan keräämään dataa..
Ehkä toimitilavuokrat on erilaisia? Olisiko sittenkin kalliimmat raaka-aineet ja niitten kuljetus/logistiset kulut? Energian hinta? Ympäristövaatimukset? Huomasit ehkä pääuutisissa, että Kiinalla on ongelmia, koska ei olla laitettu "turhia rahoja" mihinkään "kestävän kehityksen" tukemiseen.
Toki jos suggeroi itsensä uskomaan sokeasti, ettei esmes 200 euron kitaralla ole yhtään mitään eroa siihen kalliimpaan, niin hyvä.. Edelleenkin olen aika järkähtämättömästi siinä kannassa, että sentään ennenmuinoin töitäni valikoimatta on tullu melko monen merkkistä keppiä pidettyä hyppysissä, ja aika ennakkoluulottomasti. Enkä itsekään pysty sanomaan edes tällä vähäsellä kokemuksella, että joku tietty merkki olis esim. 10 kertaa parempi jos samoissa malleissa pysytään. Ei vaan riitä kompetenssi siihen. Silläpä en vaan jaksa tuota nillitystä että "Miks tää on niin vitun kallis kun tää Kiinalainen Kaunotar on ihan-varmasti vähintäänkin yhtä hyvä!" Toki sitä kysyä saa, mutta ehkäpä sitten se on se orkkis liian kallis kysyjälle loppupeleissä, ei ole valmiuksia investoida. Ammattivehkeessä on ammattivehkeen hinta, sano konepajalla mestarikin, kun vähä kikkailtiin työkalun kanssa ja meni maksuun...
Hei, siin on jo se "reasonable doubt", onko se? Onko se esimerkiks 46 vuoden päästä soitettavissa lainkaan, vai onko puun mahdollinen heikompi laatu jo tehnyt tehtävänsä. Onko mekaniikka kestänyt? Ylipäänsä, voitko sä antaa edes yhtään minkäänlaisia takeita, kuka sen J&D:n on loppupelissä tehnyt? Nyt tuntuu hyvältä ja varsin oivalta vaihtoehdolta, vaan miten on vaikka muutama vuosi eteenpäin.
Eiköhän tuo hinnanmääräytyminen oo tuollastenkin asioiden summa. Ja ikävä kyllä se vanha viisaus "Jos haluaa halvan ja hyvän, pitää ostaa molemmat"..
 
Takasin tuohon thriidin aiheeseen ja hintoihin: Jos ottaa huomioon mitä yllä mainitsin, niin suhteessa Studio on tosi kilpailukykyinen.. Niitten välikäsien ottamiin prosentteihin ei valitettavasti voi vaikuttaa, ja loppupelissä onhan tuo LP Studio mallina melko hyvin tehny kauppansa.
Toki halvemmallakin saa kitaroita, jos haluaa.