Bassot ›

JJyllin kanssa samoilla linjoilla...
 
Mitja Tuurala
 
Se oon vaan hokannu kaiken olennaisen

Monen basistin soitosta sitä kovasti tykkäilee, mutta syvimmän kolauksen on aiheuttanut Aston "Familyman" Barret.
Soittaa nuotit oikeisiin paikkoihin, fiilis on mukana soitossa upeasti ja letkeää groovea löytyy.
Hyvälle tuulelle tulee kun kuulee miehen bassottelua.

Lars "danmark" Danielsson. Aivan sairas groove eikä mitään ylimääräisiä mauttomuuksia.

Luultavasti eniten minuun on basistina vaikuttanut Cliff Burton. Mutta mainittakoon myös Jaco Pastorius ja Geezer Butler. Ainoastaan näistä kolmesta Butlerin olen onnistunut näkemään livenä Sapatin kanssa, mutta se johtuu luultavasti siitä että muut kaksi basistia siirtyivät ajasta ikuisuuteen jo ennen syntymääni...

Jukka Koskinen, uudella Northerin levyllä on ainakin hienoa soittoa. Muita levyjä en omista.

Sam Other :
No, tietty voisi hehkuttaa, että Carol (Kaye) on soittanut tolkuttoman määrän legendaarisia bassokuvioita, mutta mulle eniten on kolahtanut se soundi ja groove, mikä -pahimmillaan- tuon mummon soitossa on..
 
Juu.. Tässä on helppo yhtyä Sam Otheriin. Kun tutustuin Caroliin ja hänen soittoonsa, niin minua nolotti. Aina olen paasannut sormin-soiton puolesta ja kuinka tärkeätä ja OIKEATA on, ettei soittajan handun ja basson kielien välissä ole mitään turhanaikaista välikappaletta, eli plektraa, joka pilaa hyvän touchin.
 
No. Oli sitten pakko myöntää, etten ole koskaan käyttänyt plektraa -> koska en OSAA käyttää sitä ilmeisen asennevammani vuoksi. Mutta Carolin pleku-työskentely on parhautta !
 
Enkä enää 5-kymppisenä aio plekun käyttöä opetellakkaan. Tyydyn vallitsevan tilaan, soittamaan sormin edelleenkin. Okei, oli mulla noirena sellanen perkeleen paksu huopapleku, jolla yritin plektrabassotella. Mutta se oli niin paksu, hyvä kun mahtui kielten väliin... ja kokeilin kitaristin kivikovaa kuttaperkkaplekua, ei workkinut lainkaan. PAH.
 
http://carolkayefanclub.com/
 
http://www.carolkaye.com/index.htm

timo savelaa

Tällä hetkellä diggaan: Nathan East, Neil Stubenhaus, Larry Kimpel, Jackie Street
Bändisoittajista: Paul McCartney
Kotimaisista vaikkapa: Pekka Pohjola, Harri Rantanen ja Ako Kiiski

Jacoa ja Victor Wootenia

Nikki Sixx
Coolein jäbä päällä maan
laitta heteromihenki housut tutiseen

Sitä paitsi se nopeasti soittaminen ei paina ainakaan minun korvissani yhtään jos se on epämääräistä rähmimistä: huono- ja epätasalaatuisia ääniä, vääriä ääniä, rytmisiä epämääräisyyksiä jne...
 
Missä?
 
No kyllä JM:llä muutama virhe sattuu per keikka, mutta sille on hyvä selitys: Jos
hän kykenisi soittamaan sellaisia kuvioita ilman pienintäkään virhettä ja onnistuisi erottelemaan joka ikisen äänen, hän ei olisi enää ihminen.
 
Onks sillä kans infernaalinen svengi?
 
Progemetallissa ei ole kyse svengistä, toisin kuin vaikkapa jazzissa. Hänen soittonsa kuulostaa kuitenkin hyvältä.

Progemetallissa ei ole kyse svengistä, toisin kuin vaikkapa jazzissa. Hänen soittonsa kuulostaa kuitenkin hyvältä.
 
Eikös kaikessa musassa ole kyse myös svengistä? Progemetalliakin voi soittaa joko niin että se toimii rytmisesti aka. svengaa tai niin että se ei.

Lars "danmark" Danielsson. Aivan sairas groove eikä mitään ylimääräisiä mauttomuuksia.
 
Tämä pitää muuten paikkansa.

Pakko heittää tähän väliin Paul Simonon. Kaveri ei ollut suunnilleen bassoa nähnykään ennen kuin liittyi Clashiin. Silti veti upeasti.
 
Tämä maininta ei siis teknisen osaamisen osalta, vaan asenteen. Tässä kaverissa ilmentyi se, että kovalla tahdolla pystyy mihin tahansa.
 
joo, englannin jouko hohko. loistava

Kornin Fieldy. Sen bassottelu kuulostaa jotenkin vaan niin kivalta tai Cliff Burton on kyllä ihan yhtä hyvä

Barry Adamson, teki mm. Magazinen ja Bad Seeds:n välillä soundtrack levyn elokuvaan jota ei ole olemassakaan, siinä teille tyyliä.

Pino Palladinoa.
 
80-luvulla nauhattomalla mm. Paul Youngin ja Don Henleyn levyillä. Nykyisin nauhallisella mm. The Whossa, John Mayer Triossa, Erykah Badun, D'Angelon ja Roy Hargroven levyillä..

Vaikken nyt varsinaisesti basisti olekkkaan niin Family man Barrett, Stu Cook, Geezer Butler, Jukka Jylli ja ehkäpä John Paul Jones ovat vaikuttaneet minuun suuresti (kuin myös moni muukin basisti). Loistavaa ja groovaavaa bassottelua on ulostunut näiltä herroilta levytolkulla. Heidän ansiostaan aion vielä joskus tässä itselleni hankkia nelikielisen ystävän.

Nykyisin en ihan varsinaisesti ketään, korkeintaan Lauri Porraa ihan vähä. Mutta vielä jokunen vuosi sitten tuli aika leuka lattiassa kuunneltua näitä:
 
1.Victor Wooten - Käsittämätöntä tilutusta ja vielä suht hyvällä maulla, sai innostumaan peukuttamisesta
2. Steve Harris - Koska se on Steve Harris
3. John Myung - Tästä voi olla montaa mieltä mutta minä tykkään, soittaa silleen sopivasti paljon eikä yritä puskea liikaa esille ja toimi aika hyvänä treenimotivaattorina
4. Heavy - Lullacry kuullostaisi joltain ihan muulta ilman tätä miestä, älyttömän hyvä särösoundi ja kekseliäitä kuvioita sopivissa paikoissa, vaikka onkin oikeasti kitaristi
5. Flea - Koska se on Flea