Kitarat: soittaminen ›

Itsellänikin on alkanut takkuilemaan tuo soitto ja ennen kaikkea innostus soittoa kohtaan. Kitara ei vaan välillä tunnu pysyvän vireessä ollenkaan, eikä kieletkään tunnu kovin mukavilta soittaa. Tarkoitus olisi kohtapuolin uudet kielet tilata, nykyään D'Addarion 11-setti, vaihto GHS:n 11-settiin (paljon parempi soittaa, mitä vähän on tullut kokeiltua). Jospa innostus vaikka sitten uusien kielien myötä palautuisi.
 
Osaisiko joku suositella jotain rokkia mitä vuoden soittanut voisi kokeilla, Alice Cooper/KISS/Van Halen/AC/DC kiinnostaisivat mutta taitavat olla liian vaikeita vielä.

Alice Cooper/KISS/Van Halen/AC/DC kiinnostaisivat mutta taitavat olla liian vaikeita vielä.
 
Van Halenin tuosta voi heittää veke, mutta muutenhan noista löytyy tosi hyviä ja kohtuullisen helppoja biisejä treenailtavaksi aloittelijoille. Ei niitä sooloja ole pakko vettää yksi yhteen alkuperäisen kanssa.

Van Halenin tuosta voi heittää veke, mutta muutenhan noista löytyy tosi hyviä ja kohtuullisen helppoja biisejä treenailtavaksi aloittelijoille. Ei niitä sooloja ole pakko vettää yksi yhteen alkuperäisen kanssa.
 
Osaisiko suositella noilta artisteilta oikeasti helppoja biisejä, AC/DC:n Highway To Helliä on vähän tullut opeteltua.

Osaisiko suositella noilta artisteilta oikeasti helppoja biisejä, AC/DC:n Highway To Helliä on vähän tullut opeteltua.
 
TNT, You Shook Me All Night Long.
 
AC/DC on siinä mielessä hyvä bändi, että niistä biiseistä oppii aika hyvin perusjuttuja. Synkoopit jne. tulee aika hyvin esille noissa joissain riffeissä.

TNT, You Shook Me All Night Long.
 
AC/DC on siinä mielessä hyvä bändi, että niistä biiseistä oppii aika hyvin perusjuttuja. Synkoopit jne. tulee aika hyvin esille noissa joissain riffeissä.
 
Kiitoksia, pitääpäs testailla noita biisejä.

Joo! Meikäki on soittanu skittaa varmaan 12 vuotta. Nyt on innostus ollu hiipumassa pikkuhiljaa. Ei enää säväytä niin paljon se soitto. Kiinnostus tilutukseen on jääny jo ajat sitten. Jonkin verran yritän pitää tekniikka yllä.
 
Kyrsii oikeastan perhanasti tämmönen innostuksen hiipuminen, vissiin pitää alkaa tehä jotain muuta välilä enemmän.
 
Tai sitten alkaa etsiin hyviä/paskoja biisejä, mistä tekis omasta mielestä hyviä covereita. Joskus sitä harrastin, se oli ihan kehittävää hommaa.
 
Sävellyskin kiehtoo, mutta hyvän biisin tekeminen on pirun vaikeaa, ainakin mulle.
 
Niin ja pitäs varmaan tuota improvisointi tyyliä alkaa muuttaa, kuulostaa niin samalta paskalta. Pitäs saaha enemmän väriä, yllätyksiä, melodiaa ja nyansseja soittoon. Jotaki semmosta joo.
 
Ei kitarasta taida päässä eroon koskaan, mutta jäähy vois välillä olla kovasana.

Tutustu johonkin uuteen bändiin, jossa soittotyyliltään ja tavaltaan käyttää niitä juuri hänelle tunnusomaisia tekniikoita, joskaan ei välttämättä viimeisen päälle hiotun tekniseltä osaamiseltaan hyvä kitaristi.
 
Tämä on auttanut minua treenaamaan lisää, viimeksi Amon Amarthin Olavi Mikkosen soittoon tutustuminen.
 
Kuten onkin jo tullut esille, soittimen vaihto voi olla avuksi, mutta myös kitaran vaihto erityyliseen, niitäkin on niin moneksi. Kiinteätallaisesta floikkaan / toisin päin, lyhytskaalaisesta pitkäskaalaiseen, normi-6-kielisestä baritoniin/seiskaan jne.

Jeff Beckiä kun kuuntelee, erityisesti Blow by Blow -albumia, niin inspiraation suorastaan tuntee virtaavan suonissa ja pakko päästä näppäilee :)

En ole varsinaisesti menettänyt intoa soittamiseen, mutta uutta potkua sain, kun rupesin soittamaan sellaista musaa mitä en normaalisti kuuntele.
 
Sähkis vähemmälle ja tilalle akustinen. Rupesin treenaamaan sormilla soittoa ja tein omia sovituksia mm. ala-asteen musiikin kirjojen biiseistä (ei liian vaikeita). Kehittelin niihin omia bassokuvioita, sointuja ja melodiat katsoin kirjoista. Todella hauska huomata, miten paljon saa irti soittamisesta, kun suhtautuu musaan mahdollisimman ennakkoluulottomasti. Kannattaa kokeilla kitaralla monia musatyylejä, lastenlauluja, kansallislauluja, humppaa, loungejazzia jne..
 
t. Köpe

Meinasin sanoa jotain mutten viitsi..
EDIT: No perkele.. sanotaan sitten.. LOPETA .. Jos ei kiinnosta niin älä soita väkisin.. kokeile vaikka pianoa..

Eli,
 
viimeisen vuoden ajan mulla ei ole ollut lainkaan kiinnostusta soittoon. Ei piirun vertaa. Haluisin kyllä kehittyä ja ymmärtää lisää ja oppia uutta, mutta ei vaan mikään motivoi. Pelottaa että sama palo, joka ala-ja yläasteella ja lukion alussa kitarointia kohtaan sammuisi kokonaan. Silloin vielä laitoin jopa aamulla herätyksen tuntia extraa aikasemmin, jotta sais soiteltua ennen kouluun lähtöä ja toki heti kotiuduttuani aina kitara käteen ja uutta oppimaan. Nyt viimeinen vuosi on mennyt lähinnä 2-3 tuntia viikossa soittaessa ja on hyvinkin voinut olla 1-2 viikon taukoja. Tuntuu ettei mikään oikein kulje ja yksinkertaisetkin asiat ovat vaikeita. Improvisointi tuskallista (tuntuu siltä, että ennen sujui paljon paremmin) jne..kyllä yleensä ehkä vähän parempi olo tulee jos saa porukassa soitella, mut ongelmana onki tää motivaation, innnon ja palon puute. Ja uudet soittokamatkaan ei motivoi.
Voisiko ihmissuhteet olla syynä tällaiseen huimaan muutokseen? Tytöt, tytöt..
Nyttenkin parhaillaan olisi hirveä halu osata kaikkea, muttei mikään motivoi. Ja jos pakottaa itsensä soittamaan, ei se tunnu palkitsevalta lainkaan.
Ahistaa!
 
Tai sitten tämä voi olla tietty virstanpylväs soitossa. Kumminkin 12 vuotta takana. Ehkä.
 
Uusia tuulia hakemaan, vain Steve Vai ja Virgil Donati jaksavat harjoitella kuin koneet:-)
 
Itse olen rumpali ja tällä hetkellä aivan sama juttu käynnissä, ei vaan yksinkertaisesti huvita soittaa kannuja. Niinpä olen viimeisen vuoden ajan keskittynyt puhtaasti kitaran soiton opetteluun ja kotistudio/äänittely hommien opetteluun. Sanonta "kaikki harjoittelu tukee kaikkea" pitää mielestäni paikkansa myos tässä kohtaa. Useampien instrumenttien hallinta tehnee minusta pidemmällä aikavälillä paremman/musikaalisemman muusikon. Studiohommien osaamisesta taas on aina jotain käytännon hyotyä. Ei siis syytä huoleen:-)
 
Nyt on mennyt n. 3 vuotta ilman poltetta rumpujen soittoon ja pikkuhiljaa, aina välillä alkaa taas tulla niitä hetkiä jolloin sormet alkavat hamuamaan kapuloita...
 
E:) Niin ja tietysti sitten kaikille tulee jossain vaiheessa eteen se "päätoksenteko", että satsatako musiikkiin tosissaan, vai alkaako elämään seesteistä taviksen elämää; Rivitalon pääty, tila-auto, 2 muksua ja kultainen noutaja:-) Sitten aina kalsarikänneissään voi soitella Wembleyn stadionilla (eli olkkarin sohvalla seisten), käsi pystyssä; "scream for me Wembley!!"

Tuttu tunne. Itse olen soitellut palttiarallaa 10-11 vuotta, johon sisältyy yksi noin vuoden tauko jolloin en koskenut kitaraan juuri ollenkaan. Toinen pienimpi tauko oli armeijan aikaan, sitä ennen taas into oli mun soittamisista korkeimmillaan. Nykyään soitan ihan normaalisti (tänään about 4h), mutta en oo moneen vuoteen jaksanu "treenata" mitään uusia juttuja. Tai niinku jucciz puhui tiluista yms. sellainen ei vaan jaksa innostaa, mutta mä en oo koskaan nuista niin välittäny vaan soitan ihan soittamisen ilosta, ei kiinnosta jos joku juniori tiluttaa mut suohon tms. Kunhan on fiilistä ja itse tykkää ja miksei toki kaveritkin joiden kanssa rämpyttelee. Tarkoitan siis, että ei väkisin murhedi "hitto kun ei nyt toi ja toi homma luonnistu" vaan ota mielummin lunkisti ja lähde Tampereelle sauna/kitara-sessioihin ;) (viitaten aiempaan kutsuun).