Rock, pop, alternative ›

Muistoja herättävää ajankuvaa kiveltä.
 
Tuo skenen kapeneminen oli musta vastareaktio siihen, että '77 - orkat alkoivat olla punk-näkökulmasta ihan samaa hämyilyä kuin ne, joiden vastapainoksi ne olivat alunperin syntyneet. HC-skene oli tietoisesti kapea, armoton ja ehdoton, alakulttuuria.
 
Kyllä kyllä. Oikeastaan mä jälkeenpäin nyt mietin, että olisiko mun tarvinnut tuota tekstiä edes postata. Sattuneesta syystä tuli oltua varsin sisällä HC82-alakulttuurissa, vasta siinä vaiheessa kun omat kaverit alkoi saada pieniltä moharipäiltä turpiin (mm rumpalikaveri hakattiin pesäpallomailalla teho-osastokuntoon) ja amerikan uutiset kertoivat että paitsi Johnny Ramone, myös Jello Biafra (!) oli pahoinpidelty omien toimesta puolikuolleeksi, tuli sellainen fiilis että: "Ei v***u!"
 
Aika lapsellistahan se oma kaipuu musiikilliseen kehitykseen silti oli. Mutta kyllä uutta musiikillista vaikutetta etsiessä tuli silloin ratsattua juurikin niiden entisten beatnikien ja hippien levyhyllyt.
 
Näin jälkeenpäin ajatellen se oli aika protopunk asenne. "Minäpä kapinoin kavereiden tyhmyyttä vastaan kuuntelemalla kaikkea mitä pitäis vihata.":-P Se yhtenäisyys josta sitten kehittyi nykyinen suunnilleen jippikommuuni-pioneeritoimintaa muistuttava ankaran lainalainen punk-skene, jossa valtaosa bändeistä kuulostaa maasta riippumalta samalta, toistaa samoja sloganeita ja soittaa, nukkuu ja syö vegaaniruokaa toistensa valtaamissa taloissa ei tosiaan syntynyt kivuttomasti kun punk-raaka-aineen poliittinen tiedostavuus oli nolla, aivot pysyvästi turrassa, ja meno kaikkea muuta kuin streittarimeininkiä.