Koskettimet ›

Korkkaan juhlallisesti oman osallistumiseni m.netin koskettimet -palstalle tämmöisellä käytännön kyssärillä, jossa kokeneet keikkamiehet voinevat minua jeesata. Lähden tammikuussa keikkailemaan oman rockmatskuni kanssa. Keikkamestat on pikkuklubeja, ja joissain niistä on talon PA. Kosketinsoittajamme ottaa keikoille kaksi keyboardia: jonkun mallintavan urkujutskan (á la Nordlead) ja jonkun syntsan (à la Korgin Oiwa). Joka tapauksessa kaksi sähköistä keyboardia, joista molemmista audio lähtee ulos kahdesta 1/4" jakista (normaalit audiolähdöt, siis).
 
Nyt kysyn teiltä, millaista audiolähtöä keybordikioskista kandee tarjota miksaajalle pikkuklubin PA'han?
 
Perusvaihtoehtoina näen ainakin nämä:
 
1) Hankkii pikkumikserin, laittaa kiipparit siihen, ja lähettää yhden stereomiksauksen XLR -piuhoilla PA'han.
* Edut:
+ kosketinsoittaja voi tarvittaessa itse miksata kahden soittimen balanssia, ja halutessaan ottaa omasta mikseristä aux -lähdön omalle pikkumonitorille tms.
+ Kaksi stereoinstrumenttia vie vain 2 kanavaa talon mikserissä (tai kaksi monoa vain yhden)
* Haitat:
- kosketinsoittaja voi miksata kahden soittimen balanssin päin v****a ja suututtaa miksaajan, bändiliiderin ja yleisön
 
2) Hankkii ainakin kaksi (2*mono) tai neljä (2*stereo) DI-boksia. Keyboardit sitten boksehin, ja niistä edelleen XLR -piuhoilla PA'han
* Edut:
+ Selkeetä. Tarjoillaan vaan balansoitua signaalia miksaajalle, ja hän hoitaa loput.
* Haitat:
- Menee 4 kanavaa talon mikseristä, jos haluaa molemmat soittimet stereona PA'han (tai 2 jos monona)
 
3) Ei hanki mitään. Menee aina keikkapaikoille, ja alkaa kysellä spoundchekissä, että onko teillä täällä jotain DI-bokseja tai jotain ..?
* Edut:
+ Tulee halvaksi
* Haitat:
- Ei mitään omaa varautumista. Jos talossa ei löydy esim. Tarpeeksi DI -bokseja, niin ollaan kusessa. Balansoimatonta signaalia ei voi vetää plugi-plugi -piuhalla lavalta miksaajalle asti (tai ainakin se on erittäin huono ratkaisu)
 
Suosituksia? Muita ratkaisumalleja? Ja mitä mieltä olette ylipäänsä tuosta stereo vs. mono -tuumailusta? Mikä on yleisin käytäntö klubeissa: onko kaikki kiipparikama vaan monoa PA'ssa?

Öööö ... taisin kysellä liian vaikeasti. Tai kitaristeja syrjitään kiipparipalstalla :-) Tai sitten kukaan täällä kirjoitteleva ei keikkaile :-)
 
Joka tapauksessa, tiivistäen: haen käytännön vinkkejä ja esimerkkejä siihen, miten sähköisen kiipparin signaali teillä kulkee PA'han. Mikseriin (tai lavalle tulevaan kaukokaapeliin) pitäisi kait kuitenkin syöttää signaalia XLR -plugilla, eikös juu? Eli jotain tarvitaan soittimen ja PA -systeemin väliin.

Joka tapauksessa, tiivistäen: haen käytännön vinkkejä ja esimerkkejä siihen, miten sähköisen kiipparin signaali teillä kulkee PA'han. Mikseriin (tai lavalle tulevaan kaukokaapeliin) pitäisi kait kuitenkin syöttää signaalia XLR -plugilla, eikös juu? Eli jotain tarvitaan soittimen ja PA -systeemin väliin.
 
Tässä nyt vähäsen tämmöstä mutu-lätinää. Jos ei muuta, niin joku innostunee ainakin kertomaan miten nää jutut kannattais tehdä oikeasti. ;-)
 
Ratkaisu, jossa kiipparistille annetaan kouraan oma mikseri, on suhtkoht näppärä, kun jaksaa säädellä 'huipputasot' siten, ettei pöytään tuleva signaali mene ruvelle kaikkien yksittäisten soittimien fadereiden ollessa 0-kohdassaan. Jos kyseessä on joku 'vähän parempi' vehje, samasta värkistä voi sitten jaella auxeja pitkin signaalia esim. Leslie(i)lle, ja vaikka sitten vielä erikseen jollekin pikkumonitorille (syntsat/sähköpianot + Leslie = ei voittoa, noin keskimäärin). Kun itse huseeraan pöydän takana, optimitilanne ois saada samanaikaisesti 'suoraa' urkusoundia ja Leslien mikitettyä soundia, joita maltillisesti yhdistelemällä saa aikaan mielestäni 'just sitä parasta', mut täähän on niin kovin subjektiivista laa laalis laa laa.
 
Niin, ja kyllähän plugipiuhalla voi hätätilassa vetää suoraan 'pää'pöytäänkin signaalia, kuten tässä taannoin jouduimme livetilanteessa tekemään - jos ei hurise tai napsu, niin mikäs siinä.

Ratkaisu, jossa kiipparistille annetaan kouraan oma mikseri, on suhtkoht näppärä, kun jaksaa säädellä 'huipputasot' siten, ettei pöytään tuleva signaali mene ruvelle kaikkien yksittäisten soittimien fadereiden ollessa 0-kohdassaan. Jos kyseessä on joku 'vähän parempi' vehje, samasta värkistä voi sitten jaella auxeja pitkin signaalia esim. Leslie(i)lle, ja vaikka sitten vielä erikseen jollekin pikkumonitorille (syntsat/sähköpianot + Leslie = ei voittoa, noin keskimäärin). Kun itse huseeraan pöydän takana, optimitilanne ois saada samanaikaisesti 'suoraa' urkusoundia ja Leslien mikitettyä soundia, joita maltillisesti yhdistelemällä saa aikaan mielestäni 'just sitä parasta', mut täähän on niin kovin subjektiivista laa laalis laa laa..
 
mikäli syntsa-soundien tasot vaihtelevat kovasti voi tulla ongelmia/vaikea pitää handussa - ainakin keikalla käytettävät soundit pitäisi "normalisoida" suhtkoht samalle tasolle käytettävän soittorekisterin alueella
 
mites, jos kosketinsoittajalla on oma mikseri, josta tässä tapauksessa toinen soitin miksataan vain vasempaan ja toinen vain oikeaan kanavaan so. monoina mikseristä eteenpäin päämikseriin. Leslie syntikan ja mikserin väliin.
 
joo, ei toimi useammalla laitteella

Öööö ... taisin kysellä liian vaikeasti.
 
Ei vaan harvinaisen asiallisesti - eihän tohon voi muuta todeta, että oot(te) tosiaan ajatuksen kanssa liikkeellä.
 
Jos vilkaiset vaikkapa Nem-bookingin (http://www.nem-booking.fi) tms. nettisivuilta tekniikkaraidereita, niin oikeastaan kaikissa on ainoana vaihtoehtona koskettimille di-boxi. Mä käytän submikseriä lähinnä pubikeikoilla - jolloin pääpöytä yleensä on käsivarren mitan päässä (ja mä itse se liuissa kiinni..), muuten boxit. Kyllä Suomen rokkiklubeissa kanavia aina parille syntikalle riittää.
 
Edittiä: itse kosketinsoittajana toi mono-/stereojuttu on tuottanut myös päänvaivaa. Yleensä ei ole kyse kanavien riittämättömyydestä, vaan tulkintaeroista kauniisti sanoen miksaajan ja soittajan välillä - mm. TV2:sen yhteen nauhoitukseen meni joskus nöösipoikana kiipparit monona - kun ei kantti riittänyt aloittelijana pistää hanttiin - perusteena oli "ei siitä stereosta oo mitään hyötyä".. että ottaa aivoon kuunnella sitäkin taltiointia. Siitä stereon tarpellisuudesta/tarpeettomuudesta sitten voidaan kiistellä taas loputtomiin - mutta auktoriteettia on syytä olla kosketinsoittajalla sopivasti - miksaajat kun tuntuvat aika usein olevan melko vähän kiinnostuneita koskettinsoittajien (me luuserit) tontista. (ehkä siks, että meistä on vähiten vaivaa, jos syntikoilla vaan pelataan)

Kiitos tähänastisista hyvistä vastauksista. Ja kirjoittakaa toki lisääkin.
 
Täytyy tuumailla yhdessä kosketinsoittajan kanssa ...

Kitaristeja ei sorsita. Keskustelu vain on vähemmän vilkasta tällä osastolla. Mielestäni vaihtoehto 1 on paras:
 
1) Hankkii pikkumikserin, laittaa kiipparit siihen, ja lähettää yhden stereomiksauksen XLR -piuhoilla PA'han.
* Edut:
+ kosketinsoittaja voi tarvittaessa itse miksata kahden soittimen balanssia, ja halutessaan ottaa omasta mikseristä aux -lähdön omalle pikkumonitorille tms.
+ Kaksi stereoinstrumenttia vie vain 2 kanavaa talon mikserissä (tai kaksi monoa vain yhden)
* Haitat:
- kosketinsoittaja voi miksata kahden soittimen balanssin päin v****a ja suututtaa miksaajan, bändiliiderin ja yleisön
 
Hyviin puoliin voi vielä lisätä, että erillisiä DI-bokseja ei tarvita, eq:ta voi säätää erikseen molemmille syntikoille. Enemmän luottaisin kosketinsoittajan taitoon miksata syntikat oikein kuin talonmiehen taitoihin. Miksaajaa kiinnostaa kuitenkin lähinnä passarisoundi.