Rock, pop, alternative ›

No nyt se alkoi se namedropping...
 
Niin ja: voisiko se loppua se "kuunnelkaa sitä mikä kuulostaa hyvältä"-jankutuksen tunkeminen joka jumalan aiheeseen? Pitääkö jollekulle ihan erikseen kertoa tuollainen syväluotaava elämänohje? Kaino pyyntö vain.

Ainoo vaan että Zepukan I on kovasti kovempi kokonaisuus :)
 
No kuka mistäkin pitää, kyllä II on kuitenkin kokonaisuutena parempi.
 
Tota...ööö... Hendrix ei ollu englantilainen...
 
Tota... sitä nyt en tarkoittanutkaan, ne oli kaksi irrallista lausetta!
 
Joo ne oli varmaan ne omintakeiset sävellykset, jotka nostivat Zeppeliinin ilmalaivan sinne korkeuksiinsa. Sun kannattais yleissivistää itseäs vaikka niillä Zepukoihin vaikuttaneilla artisteilla, joilta pojat vähän lainas riffejä ja sanoitusten pätkiä.
 
Tiedätkö, että se on ihan sama miten alas sinä lasket Zeppelinin, se ei kuitenkaan poista sitä, mitä he musiikkimaailmalle, kokonaisuudessaan, tekivät.
Kyllä minä olen tutustunut näihin artisteihin, mitä sitten...
Arvostan heitä kyllä paljon, eniten Zeppeliniin vaikuttaneista kuitenkin Robert Johnsonia...
 
No just
 
Niimpä!

kuka vei eteenpäin itämaisten skaalojen soviuksia rock-musiikkiin. Jo pelkkien näiden ansioiden vuoksi Rainbown unohdus rock-musiikin kannalta on suuri kompastuskivi.
 
Listalta puuttuu myös The Paul Butterfield Bandin East West, jossa kitaristi Mike Bloomfield käytti itämaisia skaaloja musiikissaan vuonna 1965 vai oliko -66...Beatles kyllä löytyykin, jonka kitaristi George Harrison teki saman jutun.

Tiedätkö, että se on ihan sama miten alas sinä lasket Zeppelinin, se ei kuitenkaan poista sitä, mitä he musiikkimaailmalle, kokonaisuudessaan, tekivät.
 
Kysymys nyt ei ollut siitä vaan ajattelin nyt kommentoida, kun aloit julistaa tuollaista Zeppeliinin ylivertaisuutta musiikkimaailman vaikuttajana. Kyllä minä olen Zeppeliinini kuunnellu kaikki levyt löytyvät hyllystä ja muutama bootleg. Juuri bootlegien haaliminen tältä bändiltä, ehkä eniten tipautti sitä maagista loistoa minkä viralliset julkaisut antavat olettaa. Varsinkin ne kolmea tuntia lähentelevät ja joskus ylittävät konsertit ovat melkoisen puuduttavaa kuunneltavaa ja esimerkiksi Earls Courtin keikalta DVD:lle on päätynyt ainoastaan ne julkaisukelpoiset esitykset loppukeikka on sitten mitä on.
 
Kyllä minä olen tutustunut näihin artisteihin, mitä sitten...
 
Mulla näihin artisteihin tutustuminen tipautti sitten hieman tuota arvostuta herra Pagen/Plantin sävellys/sanoituskynän terävyyttä kohtaan. Jännää, että et taida tietää sitä, että kyseiset herrat lainasivat aika tehokkaasti 1-4 levyjen materiaalin vanhoista blues/folk biiseistä ja joskus vähän muualtakin.
 
Mutta off-topic riittänee mun osalta.

Vedetäänpä yhteen mitä tähän asti on saatu aikaan. Jotta voi sanoa omaavansa yleissivistystä rockmusiikin saralta, tulee:
 
-tuntea yleiset kehityslinjat ja perussuuntaukset
-tietää kunkin genren tärkeimmät levyt (aina 20-luvulta alkaen)
-tuntea nimeltä tärkeimpiä tekijöitä ja taustahahmoja
-tietää jotain tekijöiden taustoista
-tietää artistin paikka historiallisella aikajanalla, kehityskaaret yms.
-tunnistaa artistin vaikutteet
-ymmärtää rock osana kokonaisuutta, osana laajempaa ilmiötä, jatkumona
-osata nimetä vähemmän legendaarisiakin orkestereja ja biisien nimiä.
 
Ja hyvä lähtökohta on
-laajentaa yleissivistystä tutustumalla omien suosikkiensa vaikuttajiin.
 
Vieläkö tulee jotain mieleen tai pitäisikö listalta poistaa jotain, vai hyväksytäänkö tämä nyt viralliseksi vaatimustasoksi siitä mikä riittää yleissivistyksen saavuttamiseksi rockmusiikin kohdalta?
 
Toisaalta kaikki tuo on turhaa ja ärsyttävää nippelitietoa, koska tärkeintähän on "kuunnella sitä mikä kuulostaa hyvältä"…

Toisaalta kaikki tuo on turhaa ja ärsyttävää nippelitietoa, koska tärkeintähän on "kuunnella sitä mikä kuulostaa hyvältä"…
 
Musta paras ohje on tuo muutamaan kerran mainittu epälooginen seuraaminen. Eli jos pitää jostain levystä, tsekkaa samojen tekijöiden muut levyt, niiden kavereiden levyt ja artistin vaikuttajien levyt. Kyllä sillä pääsee jo pitkälle. Nippelitietous tulee siinä ohessa, jos tekijöiden taustat yhtään kiinnostavat. Toki voi lukea muutaman yleisemmän kirjan kuten vaikka Please Kill Me, Oliverin Bluesin tarina, Sweet soul music jne. Yleissivistyksen kannalta kirjasto on näpsä paikka, sieltä voi lainata levyjä, joita ei muuten raaskisi ostaa. Itse olen esimerkiksi tsekannut CMX:n perusteet kirjaston kautta ja tyydyn siihen.
 
Uusimmassa Rytmi-lehdessä on muuten hyvä esimerkki tälläisestä lähestymistavasta. Siinä Hellacoptersin Nicke Anderson kertoo Mun levyhylly-osiossa levynkeräilynsä periaatteista.

Kysymys nyt ei ollut siitä vaan ajattelin nyt kommentoida, kun aloit julistaa tuollaista Zeppeliinin ylivertaisuutta musiikkimaailman vaikuttajana.
 
En julista sitä miksikään ylivertaiseksi vaikuttajaksi, vaikka ylivertaiseksi muuten julistankin, annoin esimerkin, että Zeppelin II... ja onhan se jo soundien puolestakin sitä!
 
Mulla näihin artisteihin tutustuminen tipautti sitten hieman tuota arvostuta herra Pagen/Plantin sävellys/sanoituskynän terävyyttä kohtaan. Jännää, että et taida tietää sitä, että kyseiset herrat lainasivat aika tehokkaasti 1-4 levyjen materiaalin vanhoista blues/folk biiseistä ja joskus vähän muualtakin.
 
Kyllä minä nämä lainaukset tiedän, ei vaikuta mitenkään minun asenteeseeni tai kommentteihin tms.
Miksi vaikuttaisi... outoa...

Kuten muutama aikaisempikin on sanonut: Rock'n'Roll ja yleissivistys ovat aika hankalasti yhteensovitettava pari. Toinen eliminoi toisen.

Ellei sitten aloittajan otsake ole muutettavissa muotoon "Rocklevyjä keräilevien introverttejä juustonmaistelijoita muistuttavan seurakunnan kapakkakeskusteluun osallistumisen vähimmäisvaatimukset"
 
Otsikko oli huonosti muotoiltu, mutta oletin, että sen lisäksi myös itse aloituspuheenvuoro luettaisiin. Kyse ei ollut rock'n'rollista JA yleissivistyksestä vaan rockmusiikin yleissivistyksestä.
 
Nämä immeisethän pysyttelevät tiukasti R:llä alkavan asian ulkopuolella, sanoissa ja teoissa.
 
Minä olen kaikkea muuta kuin rock, joten siinä mielessä olet oikeassa. Ihmettelen kuitenkin sitä miten useasti sellaisia jotka joko tietävät tai haluavat tietää rockmusiikista jotain myös pintaa syvemmältä ja jotka haluavat jopa nähdä rockmusiikin osana muuta kulttuuria halveksitaan ja heidät automaattisesti tyrmätään nippelitietoa kerääviksi "juustonmaistelijoiksi".
 
Rockin ainaista kapinallisuutta ja jonkinlaista rockuskottavuutta tai -asennetta peräänkuuluttavien kannattaa pitää mielessä ainakin se, että internetin keskustelupalstoille kirjoittaminen jos mikä on niin anti-rock kuin vain ikinä voi olla. Täällä on siis aika turha arvostella muiden mahdollista epä-rockmaista käyttäytymistä.

-tuntea yleiset kehityslinjat ja perussuuntaukset
-tietää kunkin genren tärkeimmät levyt (aina 20-luvulta alkaen)
-tuntea nimeltä tärkeimpiä tekijöitä ja taustahahmoja
-tietää jotain tekijöiden taustoista
-tietää artistin paikka historiallisella aikajanalla, kehityskaaret yms.
-tunnistaa artistin vaikutteet
-ymmärtää rock osana kokonaisuutta, osana laajempaa ilmiötä, jatkumona
-osata nimetä vähemmän legendaarisiakin orkestereja ja biisien nimiä.
Ja hyvä lähtökohta on
-laajentaa yleissivistystä tutustumalla omien suosikkiensa vaikuttajiin.
 
Mielestäni aika hyvä. Silti tämän kohdalla antaisin vähän armoa:
-tietää kunkin genren tärkeimmät levyt (aina 20-luvulta alkaen)
 
Tässä tulee eniten esiin ne mielipide-erot ja samalla hiukan väkinäisen pänttäämisen maku. Voisiko riittää, että tietää genrejen tärkeimmät artistit ja omaa jonkinlaisen käsityksen näiden musiikista? Ja hankkii sitten pintaa syvempää tietoa siitä musiikista, jolla itselle on oikeasti merkitystä.
 
Otetaanpa tähän huvikseen vielä yleissivistyksen määritelmä, kun sitä ei olla vielä tarjoiltu. Wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yleissivistys
 
Tämä osui silmään:
"Sivistyneen ihmisen tulisi kyetä tarkastelemaan tietojaan (ja yhteiskuntaa) kriittisesti ja tietoisesti."
 
Eli pelkän tietämyksen kasvattamisen lisäksi sitä tietoa pitäisi osata tarkastella kriittisesti. Ja sehän mnettiläisiltä sujuu... ;)
 
Toinen juttu onkin sitten se, että mitä sillä yleissivistyksellä voi tehdä. Eli tulisiko "yleissivistyneen rokkarin" sitten levittää tätä sivistysaatetta eteenpäin tavallisille turakaisille? :)

Voisiko riittää, että tietää genrejen tärkeimmät ja omaa jonkinlaisen käsityksen näiden musiikista?
 
Kyl maar mun mielest riittäis. Siis perustiedoksi. Aika vaativalta tuo lista äkkiseltään muutenkin tuntuu, menee jo aika yksityiskohtaiseksi. Olisikin varmaan ollut paljon parempi puhua koko ajan perustiedosta eikä yleissivistyksestä.
 
EDIT: Toinen juttu onkin sitten se, että mitä sillä yleissivistyksellä voi tehdä. Eli tulisiko "yleissivistyneen rokkarin" sitten levittää tätä sivistysaatetta eteenpäin tavallisille turakaisille? :)
 
Sehän on pahin virhe mitä voi tehdä. Siis se, että yrittää tätä sivistyssaast... aatetta kellekään levittää. Parempi vain pyöriä pienessä piirissä muiden nysväreiden ja levyistään pölyjä pyyhkivien nörttien kanssa ja hihitellä keskenään sille, että joku ei todellakaan tiedä Yoko Onon ensimmäisen lapsen kummien syntymäpäiviä.

Rockin ainaista kapinallisuutta ja jonkinlaista rockuskottavuutta tai -asennetta peräänkuuluttavien kannattaa pitää mielessä ainakin se, että internetin keskustelupalstoille kirjoittaminen jos mikä on niin anti-rock kuin vain ikinä voi olla. Täällä on siis aika turha arvostella muiden mahdollista epä-rockmaista käyttäytymistä.
 
Ja lisäksi rockhan on aikas huiman kapinallista ollut jo pitkän aikaa. Mikäpä olisikaan paheksutumpaa ja kapinallisempaa kuin olla hyväksytty osa kulttuuria. Siis vau! TEH REBELZ!! Se, että on olemassa kohtalaisen äänekäs vähemmistö äärimmäisen konservatiivisia ihmisiä, jotka tuomitsevat kaiken mitä eivät tunne, EI tee rokista kapinallista millään lailla.
 
Puhumattakaan siitä, että tämä rokkarien ns. kapinallisuus on usein vain omien aivosolujen liuottamista erilaisilla kemiallisilla aineilla, satunnaisille vastaantulijoille ääliömäisyyksien mökeltämistä ja oman keskenkasvuisuuden korostamista erinäisten asuinpaikkojen irtaimistoa hajottamalla. Jos tämä tekee ihmisestä jonkun mielestä "kovan" ja "kapinallisen", otan mitä syvimmästi osaa.
 
Sivuraiteita, sori hei.

Pitää tuntea historia ja evoluutio 50-luvulta tähän päivään. Se avartaa ja antaa näkemystä ja sitten pystyy sanomaan jotakin relevanttia.

Tää on just sellainen aihe missa kaikki muka tietäjät pääsee pätemään.
Tottakaiperusasiat ja eri genret täytyy olla jollain tavalla hallussa mutta se .päteminen mikä on just sitä hienointa musaa on syvältä.
Joskus sata vuotta sitten menin frendini luo ja olin tosi innoissani Runawaysin ekasta levystä, no arvostelu tuli eettä se on ihan paska, ei ne osaa soitta, isobroidi käski kuuntelee Purplee.
Mulle naurettiin joskus kun en tiennyt Zeppeliinin Starway the heaveniä, mikä on musta yliarvostettu biisi, nyt kun oon kuullut sen. Vittu mä en ees päässyt ekaan bändiin jos en olisi osannut soittaa jotain smoke on the water riffiä.
Eli tarkoitan lähinnä sitä että ei mennä tässäkään äärinmäisyyksiin.
Tulihan sekava juttu, mutta tuli silti.

Oma musan kuuntelu lähti liikkeelle punkista 70 luvun loppu puolella. Siitä edettiin sitten Hanoi rocksin kautta 80 luvun puolivälillä metallicaan, suicidal tendenciesiin, Faith no moreen ym metalli juttuihin. 90 luvun alussa tuli sitten sonic youth, nirvana ja enkuista suede, ride ym. 90 luvun lopulla olin jotenkin azid jazz ja funk/soul juttujen kautta eksynyt konemusan ja elektro-akustisen puolelle (Aphex twin, Squarepusher jne. jotka molemmat on ehdottomasti tutustumisen arvoisia kaikille MUSIIKILLISEN yleissivistyksen kannalta)...Ympyrä sulkeutui ja palasin aikaan ennen punkkia...Alkoi löytymään todella paljon todella mielenkiintoista materiaalia joka tuntui mulle tosi tuoreelta. Paljon tietty sellaista musaa joka oli jotenkin tuttua mutta ei ollut koskaan kunnolla perehtynyt.
 
Olen oikeastaan onnellinen omasta "sivistymättömyydestäni" 60 ja 70 luvun musiikin suhteen koska nyt on sitten niin paljon läpikahlattavaa materiaalia. Aina löytyy jotain mielenkiintoista ostettavaa ja tämän vuosituhannen hömpötyksistä voi elää onnellisen tietämättömänä:)
 
Mut kyl mä olen ihan pennusta asti hahmottanut jutut tuolta bo didleystä ja Little richardista lähtien lähinnä lukemani perusteella...Että suunnilleen on jonkinlainen käsitys että mitä tässä koko jutussa on niinkuin kronologisesti tapahtunut.

"Listen to those who influenced your influences", tai jotain. Tolla tavalla on löytynyt monta hyvää juttua ja perspektiivi on laajentunut siinä samalla.
 
Tuota komppaan, tyyliin kuin tyyliin taipuvainen ohje.

http://www.rocklistmusic.co.uk/steveparker/1001albums.htm

Lista kusee hyvin syvästi. miten 70' luvulta on voitu unohtaa kokonaan Rainbown levyt. Jos alamme miettimään, kuka tai mikä bändi oli ensimmäinen joka alkoi käyttää...
 
Totta puhut. Ja Uriah Heepin poisjättäminen oli jo harvinaisen törkeää. Mutta nuo listaukset ovat vain mielipiteitä, joita ei sinänsä kannata ottaa liian vakavasti (vaikka joskus mieli kyllä tekeekin).
 
Itse aiheesta.. musiikki ja sen historia kiinnostaa kaikin puolin, vaikken kuuntelisikaan bändejä/artisteja, joista on puhe. Populaarimusiikin historia ja siihen suuresti vaikuttaneet bändit/asiat ovat aina olleet suuri mielenkiinnon kohteeni ja siksi luulen ainakin tietäväni jonkin verran näistä musiikkiasioista. Ehkä arvostan enemmän sellaista ihmistä musiikin harrastajana, joka nyt jotain osaa sanoa musiikista hieman "laaja-alaisemmin". Esim Eminemiä kuunteleva tietää sellaiset tyypit/bändit kuin Little Richard, Elvis, Rolling Stones, Led Zeppelin, Kiss yms. Vaikea kysymys sinällään, mutta itse ajattelen niin, että tietämys monenlaisesta musiikista ja sen historiasta on vain ja ainoastaan hyödyksi. En ehkä vastannut kysymykseen kunnolla, mutta minun mielestä sellainen käsite, kuin "rokkarin yleissivistys", on aika epäselvä. Mutta luulisi, että ihminen, joka kutsuu itseään rokkariksi, tietää tai haluaa oppia tietämään edes jotain muuta musiikista, kuin sen, että miten tehdään vitun hyviä biisejä tai saadaan naisia tai ilmasta viinaa.

Feggyn lista on uuvuttavan hyvä. Häpeilemättä poimin sieltä yleissivistyksellisiä asioita omasta näkökulmastani.
 
o Presley, Elvis ? Elvis Presley (1956)
o Davis, Miles ? Kind of Blue Elvarilta myös The Sun Collection, josta olennainen väittyy.
 
1960s
 
o Beatles ? Revolver Tästä ei pääse ylitse; Piitlet muuttivat studion instrumentiksi tällä levyllä.
o Beach Boys ? Pet Sounds Innoittanut lukemattomia bändejä
o Beatles ? Sgt Pepper?s Lonely Hearts Club Band Kun levystä tuli happening ja maailmanlaajuinen räjäyttäjä
o Hendrix, Jimi ? Are You Experienced
o Velvet Underground - & Nico Tämän levyn vaikutusta ei voi koskaan yliarvioida esim 1980-luvun uuden aallon bändeihin.
Raksautetaan tähän vielä provokatorisesti Miles Davis - Bitches Brew, jonka funksyke on taatusti vaikuttanut paljon myös rockpuolelle.
 
1970s
 
o Who ? Live at Leeds(1st Album) Live-levyn uusi aikakausi!
o King, Carole ? Tapestry
o Mitchell, Joni ? Blue tai Hejira. Näistä levyistä naislauluntekijät ja miehetkin ovat saaneet potkua.
o Bowie, David ? Hunky Dory
 
o Eno, Brian ? Here Come the Warm Jets Lisätään ambientin ja elektronisen osaston kunniaksi Kraftwerkin Autobahn
o Ramones ? Ramones (1st Album)
o Clash ? Clash (1st Album)
o Sex Pistols ? Never Mind the Bollocks, Here?s the? Rockin uskonpuhdistajat
o Joy Division ? Unknown Pleasures
o Clash ? London Calling Punk haudattu, uuden aallon uusi ja vanha airue lähettää signaalit uudistumiselle.
 
1980s
o Gabriel, Peter ? Peter Gabriel (III)
o Talking Heads ? Remain in Light
o Eno, Brian & David Byrne ? My Life in the Bush of Ghosts Niputan nämä, koska näissä on eräänläinen alku maailmanmusiikin invaasiolle, joita sekä Gabriel että Talking Heads hyödynsivät nerokkaalla tavalla.
o Echo & the Bunnymen ? Crocodiles Tai Heaven Up Here. Minulle tärkeä, koska punk/uuden aallon jälkeen Bunnymenit tekivät jotain uutta, vaikka Velvet Undergroundin ja Doorsien mustavalkoinen henki leijui vankasti bändin yläpuolella. Mutta siksihän yleissivistystä tarvitaankin.
o Stone Roses ? Stone Roses (1st Album) Tuli niin myöhään 1989, että vaikutukset muoteineen ja musiikkeineen heijastuivat samankaltaisten bändien esiintuloon 1990-luvun alusta. Huikea levy!
Lisätään vielä U2 - Boy, koska Edgen kitaroinnin vaikutus tästä levystä lähtien on pakko huomioida.
Ja Depeche Modelta sinkkukokoelma Catching Up. Syntikkarockin takaisin ottaminen uusromantikoilta ja kurssin kääntäminen uskottavuuteeen.
 
1990s
 
o Nirvana ? Nevermind
o Cope, Julian ? Peggy Suicide Hörhöpsykedeliarockin paluu?
o Radiohead ? OK Computer Jotain uutta, en osaa selittää.
 

 
2000s
 
Mites tämä Interpolin Antics. Tiedä sitten, onko levyllä vaikutusta mihinkään myöhempään. Vaan eipä sitä vielä osaa arvioida. 2000-luku on vaikea.
 
Nämä olivat vain hataria poimintoja ja huojuvia kommentteja Feggyn olennaisten levyjen listasta; analysoikoon viisaammat paremmin.
 
Kaikki kai on jo sanottu aiemmin, mutta kyllä minulle on jossain määrin ollut aina ollut tärkeää ottaa selvää bändien ja solistien maailmankuvasta, ettei näiden arvomaailmat olisi liian kaukana itsestäni.

Musta paras ohje on tuo muutamaan kerran mainittu epälooginen seuraaminen. Eli jos pitää jostain levystä, tsekkaa samojen tekijöiden muut levyt, niiden kavereiden levyt ja artistin vaikuttajien levyt. Kyllä sillä pääsee jo pitkälle. Nippelitietous tulee siinä ohessa, jos tekijöiden taustat yhtään kiinnostavat.
 
Ja tämä vielä allekirjoitettuna. Usein diggailu vie syvälle, ketju laajenee.

Feggyn lista on uuvuttavan hyvä. Häpeilemättä poimin sieltä yleissivistyksellisiä asioita omasta näkökulmastani.
 
Ei, ei se mun lista ollut. Vaan poimin siitä alkuperäisestä listasta ne, jotka olin kuullut niistä. Siis tästä:
 
http://www.rocklistmusic.co.uk/steveparker/1001albums.htm