Etno, proge, latin ›

Tämä ei varmaan viitannut Dogs of Wariin, jonka krediitit on merkitty Gilmourille ja Anthony Moorelle?
 
Joo, muotoilin tekstin vähän huonosti. Dogs of Warin tiesin kyllä olevan Gilmourin ja Mooren tuotos, mutta tuli vaihdettua puheenaihetta turhan äkkipikaisesti :/
 
High Hopes oli aivan kiistattomasti koko Division Bellin relevantein biisi. Teksti on muuten kreditoitu sekä Davelle että vaimolleen.
 
Tuostahan Gilmour jälkeenpäin kertoili, että teksti syntyi "yhdessä maagisessa yössä", ja laulun tekstit tuntuvat kumpuavan suoraan Davidin sydämestä, kertoohan se miehen nuoruudesta Cambridgessa. Tiedä sitten kuinka paljon panostaan Polly on tuolle tekstille antanut..
 
Olen edelleen vakavasti sitä mieltä, että Animals on Pink Floydin tuotannon huippu. Dark Side, WYWH ja Wall tulevat vasta perässä.
 
Animals on ehdottomasti se levy, jolle Watersin lauluääni sopii kaikkein parhaiten, jopa täydellisesti. Mainiota Gilmour-kitarointia myöskin pullollaan. Muutenkin ainakin meikäläistä tuo kappalejärjestys miellyttää suuresti, mukavasti levyn reunamilla nuo Pigs on the Wingit tasapainottamassa muuten niin synkkää tunnelmaa.

Kyllähän Animals on aivan helposti Pink Floydin paras levy.
 
Ja dogs on bändin paras biisi. Jotakuinkin.

Kyllähän Animals on aivan helposti Pink Floydin paras levy.
 
No paras se kyllä on. Toinen vaihtoehto voisi olla Atom Heart Mother, mutta ne ovat niin erilaisia levyjä, että vaikea vertailla.

Kyllähän Animals on aivan helposti Pink Floydin paras levy.
 
Mua ihan aidosti harmittaa, kun tuo ei sitten millään suostu olemaan mulle muuta kuin ihan ookoo levy. Hyllyssä se on asunut iät ja ajat ja kuunnellut sitä olen useita kertoja sekä ajatuksen kanssa, että ihan taustamusana kirjaa lukiessa. Siis täytyyhän sen olla loistava, kun sitä niin monet fiksut immeiset pitävät mestariteoksena. Varsinkin kun äänessä ja muutenkin isossa roolissa on Roger-herra joka on suosikkihemmoni koko poppoosta. Tai sitten se onkin tuosta fiksuudesta kiinni. Tai sitten juuri tähän levyyn rakastumiseen tarvitaan sitä oikeaa muusikkoutta, jota minussa ei asu. Tai sitten...
 
Emmätiä, vähän käy kateeksikin teitä. Tänään taas viimeksi yritin. Onhan se "ihan kiva". Mä olen joskus ennenkin avautunut avautumisesta, joten annetaan sen olla.

Tai sitten juuri tähän levyyn rakastumiseen tarvitaan sitä oikeaa muusikkoutta, jota minussa ei asu.
 
Muahaha, ainoa soittimeni on kazoo.

Muahaha, ainoa soittimeni on kazoo.
 
Kazoosta ja Pink Floydista tulee tietysti mieleen Saucerful of Secretsin biisi Corporal Clegg, jonka kazoo-väliosa on aivan hulvaton.

Kazoosta ja Pink Floydista tulee tietysti mieleen Saucerful of Secretsin biisi Corporal Clegg, jonka kazoo-väliosa on aivan hulvaton.
 
Se kyllä pisti nauramaan ensimmäisellä kuuntelukerralla ja hymyilyttää se vieläkin. Ei oo jätkät vissiin ollu pelkkien murojen voimin liikenteessä.

Muahaha, ainoa soittimeni on kazoo.
 
Heh, okei, ei sit. :-D Mutta kun mä tahtoisin että rakastaisin tuota levyä!

Mua ihan aidosti harmittaa, kun tuo ei sitten millään suostu olemaan mulle muuta kuin ihan ookoo levy. Hyllyssä se on asunut iät ja ajat ja kuunnellut sitä olen useita kertoja sekä ajatuksen kanssa, että ihan taustamusana kirjaa lukiessa. Siis täytyyhän sen olla loistava, kun sitä niin monet fiksut immeiset pitävät mestariteoksena. Varsinkin kun äänessä ja muutenkin isossa roolissa on Roger-herra joka on suosikkihemmoni koko poppoosta. Tai sitten se onkin tuosta fiksuudesta kiinni. Tai sitten juuri tähän levyyn rakastumiseen tarvitaan sitä oikeaa muusikkoutta, jota minussa ei asu. Tai sitten...
 
Emmätiä, vähän käy kateeksikin teitä. Tänään taas viimeksi yritin. Onhan se "ihan kiva". Mä olen joskus ennenkin avautunut avautumisesta, joten annetaan sen olla.
 
Mulla on aika lailla samat fiilikset.

Kyllähän Animals on selkeästi paras näistä Floydin "Watersin soololevyistä" (Animals, Wall, Final cut). Jos nyt noin voi sanoa, onhan se vielä aika bändilevy. Mutta ei se minullekaan mikään Floydin uran huipentuma ole, paljon enemmän tulee kuunneltua esim. kenties osittain Gilmourin soololevyiksi luokiteltavia Division belliä ja Momentarya, vaikka ne eivät ehkä taiteelliselta tasoltaan Animalsin -puhumattakaan Wishistä, Moonista, Meddlestä ja Atom heartista- tasolle nousekaan.
 
Mutta onhan siinä Animalsissa oma tunnelmansa, taattua kamaa masennuksen syventämiseen ja murehtimiseen. Hyvässä mielessä depressiivistä musiikkia.

Mutta onhan siinä Animalsissa oma tunnelmansa, taattua kamaa masennuksen syventämiseen ja murehtimiseen. Hyvässä mielessä depressiivistä musiikkia.
 
Tää oli hyvin sanottu. Synkkä levyhän tuo on ja tunnelmaltaan valtava. En osaa PF levyjä parhausjärjestykseen laittaa kun kaikista tykkään mutta Animals se saattaisi olla juuri tuon tunnelman vuoksi. Musiikillisestihan se on aika pelkistetty ja rujokin moneen muuhun verrattuna.
Minäkin tykkään Watersin jälkeisistä levyistä, varsinkin Division Bell on mahtava enkä ymmärrä miksi sitä ei juurikaan tunnuta arvostettavan.

Sanotaan vielä vähän tarkemmin noista tuntemuksista Animalsia kohtaan. On kyllä ihan totta, että levyllä on se oma tunnelmansa, mutta koko levy on minulle ainakin jotenkin todella kolkko ja kylmä. Sounditkin ovat jotenkin epämiellyttävät. Tosin esim. Dogsin sooloilusoundit ovat oikein mainiot, mutta vaikkapa samaisen kappaleen se akustinen(?) on minusta kohtuu hirveän kuuloinen. Myös Gilmourin laulusoundi on mielestäni Animalsilla jotenkin kumma.

Myös Gilmourin laulusoundi on mielestäni Animalsilla jotenkin kumma.
 
Paljonkohan se tolla levyllä on äänessä? Välillä on nimittäin (muillakin levyillä) vaikeuksia erottaa poikien äänet toisistaan kun on sopivan sorttinen biisi. Onko jossain sivustoa missä olisi kerrottu levyittäin / biiseittäin päävokalisoinnin suorittava jäsen?
 
Löysin yhden Animals-arvostelun, joka on aika lähellä omaa ajatusmaailmaani. http://www.tranglos.com/marek/yes/tr_16.html
 
Synkät tekstithän mua ei kyllä häiritse, päin vastoin. :-)

Paljonkohan se tolla levyllä on äänessä? Välillä on nimittäin (muillakin levyillä) vaikeuksia erottaa poikien äänet toisistaan kun on sopivan sorttinen biisi. Onko jossain sivustoa missä olisi kerrottu levyittäin / biiseittäin päävokalisoinnin suorittava jäsen?
 
http://www.pinkfloydonline.com/discography/animals.html
Tuolla on vokalistit mainittu animalsille.
 
Tuolta löytyy muidenkin levyjen tiedot:
http://www.pinkfloydonline.com/discography.html

Paljonkohan se tolla levyllä on äänessä? Välillä on nimittäin (muillakin levyillä) vaikeuksia erottaa poikien äänet toisistaan kun on sopivan sorttinen biisi. Onko jossain sivustoa missä olisi kerrottu levyittäin / biiseittäin päävokalisoinnin suorittava jäsen?
 
Löysin yhden Animals-arvostelun, joka on aika lähellä omaa ajatusmaailmaani. http://www.tranglos.com/marek/yes/tr_16.html
 
Synkät tekstithän mua ei kyllä häiritse, päin vastoin. :-)
 
Eipä se Gilmour kauheasti tuolla Animalsilla laula. Dogsilla ainakin. Mutta ei Watersia ja Gilmouria kauhean hankala musta ole erottaa. Wright ja Gilmour sen sijaan ovat hyvin saman kuuloisia.

koko levy on minulle ainakin jotenkin todella kolkko ja kylmä
 
Pitääkin olla! Mä olen kuunnellut Animalsia viime päivinä myös useamman kerran ja itse olen kyllä diggaripuolella... Se on just ahdistavuudessaan ja nihilistisyydessään niin mainio, ja kun Sheepin loppukliimaksiskittariffi alkaa niin eipä voisi parempaa toivoa.
 
Tämä keikka muuten kandee napata, hyvät soundit ja bändilläkin kulkee soitto ässästi: http://www.thepinkfloyd.co.uk/torrents-details.php?id=244

Eipä se Gilmour kauheasti tuolla Animalsilla laula. Dogsilla ainakin.
 
Näemmä pelkästään Dogsilla, plussa CrimsonKingille infosivusta, olen välillä todella laiska itse etsimään mitään, jos en välttämättä tietoa tarvitse.
 
Mutta ei Watersia ja Gilmouria kauhean hankala musta ole erottaa.
 
Ei hankala yleensä, mutta kuten sanoin, tietyissä biiseissä on. Varsinkin puukorvalla. :-)

koko levy on minulle ainakin jotenkin todella kolkko ja kylmä
 
Niin on ja se siinä kiehtookin. Minulle tulee aina syksyfiilikset Animalsia kuunnellessa.
 
Sattuisiko kukaan tietämään löytyykö netistä kuvaa Hipgnosiksen(?) Animalsin kansihahmotelmaan? Se on lyijykyäpiirros jossa pikkupoika nalle kädessä katselee vanhempiensa makuuhuoneen ovesta kun isukin perse vilkkuu äidin jalkojen välissä.
Muistaakseni Uncutissa oli joskus tuo kuva mutta en löydä lehteä enään ja netistäkin olen sitä yrittänyt pitkään löytää.
 
E: Se lehti taisikin olla Guitar Player jostain 90-luvun loppupuolelta. Kannessa on mustavalkoinen kuva Gilmourista ja siinä on iso artikkeli Pink Floydin/Thorgersonin kansitaiteista.

Yhden kovin pienen kuvan löysin näin yhtäkkiä: http://www.floydianslip.com/discs/coverscans/animalsalt.jpg
 
Kiitos, tämä todistaa minulle että en ole kuvitellut koko juttua.