Bassot ›

onko kokemusta puoliakustisista, edullisemmat kiinnostaa enemmän hankintamielessä kummakyllä. onko kukaan käpälöinyt esim ibanezin AEB8/10 sarjalaisia?
 
Olen soitellut jollain Ibanetsin mikä lie art corella ja jollain Yamahalla. Ihan kelpoja pelejä, mutta kyllä se "akustisuus" on aika lailla koristetta.

Olen puoliakustisia rakennellut muutaman. Tykkään soinnista kovasti. Noista halvoista en tiedä, kun en ole kokeillut. Akustisuus on tosiaan niin ja näin. Kyllä niillä hiukan kovemman äänen saa esim. sohvatreenailuun mutta ei niillä ilman vahvistinta voi soitella muiden kanssa.
Marko

mulla on eko ja krameri akustiset. molemmilla skulaa ihan mukavasti parin akustisen kitaran soittajan kanssa. riippu tietysti myös soittajan tatsista. akustisen basson ääni aukeaa myös eteenpäin siten, että toiset saattavat kuulla sen paremmin kuin soittaja itse. joskus olen äänittänyt ja hämmästellyt diskille/kasetille tarttuneen äänen voimakkuutta. ei jää skebojen jalkoihin. mutta baarissa jää matalien puhe- ym.taajuuksien takia. ja keikkadösässä..

Miulla on tuo Waterstonen 12-kielinen puoliakustinen ja kyllähän se rämähtää ilman vahvistintakin aika mukavasti, mutta ei tietenkään toimi missään nuotiomeiningissä akustisten kitaroiden kera ilman vahvistusta. Pitäis verrata vastaavaan "umpimalliin" (mitä ei valmisteta) jotta voisi sanoa vahvistetun äänen eroista.
 
Vanhat Gibsonin ja Guildin puoliakustiset EB-2 ja Starfire saa kuulemma mukavasti kiertämään, onkos kukaan tällaista ominaisuutta enempi testaillut?

Vanhat Gibsonin ja Guildin puoliakustiset EB-2 ja Starfire saa kuulemma mukavasti kiertämään, onkos kukaan tällaista ominaisuutta enempi testaillut?
 
EB-2 lähtee juu ulisemaan ihan kiitettävästi. Sen verran niukasti kuitenkin kokemusta, ettei tiiä onko se "hallittavissa"..
Meidän basistilla oli 70-luvun alussa pitkähkön aikaa Welsonin semi-basso, se oli sellanen Giban tapaan kakssarvinen muttei ollut kuitenkaan kopio. Vaihto sen pois 1975 EB-3:seen.. Welson jäi Tampereelle, ja Bromanin Jampe muisteli, että meni jollekin tanssibändibasistille se.
Guildin semiakustis-bassoista ei oo kokemusta, sensijaan Burns Londonin TR-2 oli ihan hyvä, jos kohta mikit oli melko onnettomat..
Tuosta Gibsonin EB-2- bassosta vielä, tokihan siitä tehtiin lukuisia kopioita tuolloin "lawsuit"-aikana. Iban kopiobasso oli Suomessakin melko usein nähty..Epillä oli myös semiakkari-basso, mutten kyllä sitä mallinimeä muista, oliko Rivoli.. (todennäkösesti ei)
Jack Casadyhan on tuohon puoliakustiseen Les Paul Signature-bassoon mieltyny, ja Epipuhelinhan valmisti J.Casady Signature Bass:ia..
Tuos taitaa äkkiseltään olla ne semiakkari-bassot mitä mulle mieleen tulee..

..Tuosta Gibsonin EB-2- bassosta vielä, tokihan siitä tehtiin lukuisia kopioita tuolloin "lawsuit"-aikana. Iban kopiobasso oli Suomessakin melko usein nähty..Epillä oli myös semiakkari-basso, mutten kyllä sitä mallinimeä muista, oliko Rivoli.. (todennäkösesti ei)
...
 
Mulla oli 70-luvulla España merkkinen puoliakustinen basso. Taisi olla Landolan tekemä. Siinä oli "humppi" kaulaliitoksen kohdalla ja laitoin sen pois. Harmittaa vietävästi vielä tälläkin hetkellä. Olen myös soittanut jonkunverran kaverin Epiphonen EB kakkosella. Kyllä tuollainenpuoliakustinen saisi olla mutta ei pelkästään sellaisella pärjäisi.

akustisen basson ääni aukeaa myös eteenpäin siten, että toiset saattavat kuulla sen paremmin kuin soittaja itse. joskus olen äänittänyt ja hämmästellyt diskille/kasetille tarttuneen äänen voimakkuutta. ei jää skebojen jalkoihin. mutta baarissa jää matalien puhe- ym.taajuuksien takia. ja keikkadösässä..
tämä ilmiö on tuttu rumpuosastolta joillakin basarin kalvoilla; iskuääni voi olla niin vaimea ettei rumpali soittaessa kuule basariaan lainkaan mutta ulos eteen meteliä piisaa, pa tietenkin poistaa tämän ongelman, ilmeisesti matalat taajuudet "karkaa" helpommin. joku akustiikka velho osaa ehkä selittää ilmiötä...mutta hiljaisuus on ideakin tässä p-a hankinnassa, voisi harjoitella kotosalla enempää häiriötä aiheuttaen.

Tuos taitaa äkkiseltään olla ne semiakkari-bassot mitä mulle mieleen tulee..
 
Beatle... s?

Epillä oli myös semiakkari-basso, mutten kyllä sitä mallinimeä muista, oliko Rivoli.. (todennäkösesti ei)
 
Rivolihan se. Andy Fraser soitteli tuollaista Freen loppuaikoina kun miehen EB-3 varastettiin:
http://www.gibsonbass.com/graphics/AndyFraserRivoli.jpg
 
Tuos taitaa äkkiseltään olla ne semiakkari-bassot mitä mulle mieleen tulee..
 
Yksi olis Rickenbackerin 4005:
http://www.tatadoheaven.com/Ric/bassother.html
 
Mulla oli 70-luvulla España merkkinen puoliakustinen basso. Taisi olla Landolan tekemä.
 
http://www.8stringbass.com/Images/Misc8/images/espana1_jpg.jpg

Rivolihan se. Andy Fraser soitteli tuollaista Freen loppuaikoina kun miehen EB-3 varastettiin
 
Epit oli kai halvempia kuin fendät ja gibsonit joten brittibluesboomin aikaan niitä käyttivät muutkin kuin animalsin basisti.
http://www.youtube.com/watch?v=Am4Kzq11-ZM

Epit oli kai halvempia kuin fendät ja gibsonit joten brittibluesboomin aikaan niitä käyttivät muutkin kuin animalsin basisti.
http://www.youtube.com/watch?v=Am4Kzq11-ZM
 
Epit oli halvempia, toki, ja siin oli myös emoyhtiön markkinointistrategia mukana.. Gibsonin ostettua Epiphone, Inc. nimen ja tehtaat (ja mallit) 10.5.1957 ne tarjosivat Epiphone-soittimia sellaisille myyjille, joilla ei ollu Gibson-sopimusta. Näin Jenkkilässä. Brittein saarten Gibson-kauppaa hallinnoi Selmer Lontoossa, mutta Englannissa oli voimassa tuontirajoituksia sodan jälkeen, ja vasta 1959 poistettiin osa rajoituksia, joten Selmer saatto ryhtyä jotain 1960 tuomaan maahan Gibson-soittimia. Toiset sitten Epiphoneja. Toki tietenkin Epiphonet oli tuollaisessa tilanteessa yleisempiä, ja samalla halvempia joten niitten markkinaosuus oli suurempi. Tarjontaa sähkösoittimissa oli siihen asti tyydytetty Euroopan ja kotimaan kamoilla..vaikka Burnseilla ja Voxeilla (jotka tuli osittain Italiasta Ekolta) ja Framuksilla, Höfnereillä, Egmondeilla, Ekoilla ja sellasilla..
Tuolta pohjalta se ensimmäinen aalto brittibluussia joutui käyttämään muita työkaluja kuin satunnaisia Giboja, Fenkkuja ja toki Rickyjakin, joita kyllä oli yksittäin tuotu maahan.. Mutta tosiaan, harvassa oli jenkkisoittimet Englannissa tuossa 1960...

Glenn Cornick soitteli myös Gibsonin EB2:sella, tosin vain yhden kappaleen, sillä ei pitänyt laitteesta muuten kuin promokuvissa. Nykyään EB2:sta tai Epi Rivolia käyttää mainiolla menestyksellä esim. Greenhornesista ja Raconteurssista tuttu Jack Lawrence.
 
Niin, ja jos jollain on nurkassa ko. mallinen basso niin voin suorittaa vaihdon riihikuivaan käteiseen. Ni!

ibanezin AEB8/10 sarjalaisia?
 
Nuahan on elektro-akustisia??? Puolakustisiahan on artgoret....

akustoenergisiä tai ihan miten vaan -oliko niistä kokemusta?

http://www.8stringbass.com/Images/Misc8/images/espana1_jpg.jpg
 
No minun España ei ollut tuollainen "hagström" henkinen 8 kielinen vaan ihan tavallinen 4-kielinen.
Jos thredin aloittaja tarkoittaa akustista bassokitaraa niin tuollaisesta mainitsemastasi ei ole kokemusta mutta omistan tällaisen.http://img501.imageshack.us/my.php?image=fff0011ry.jpg
 
Se on isokoppainen ja kuuluu tavallista paremmin myös akustisesti. Oli alunperin mikitön ja nauhaton. Nyt siinä on molempia. Toisaalta kiertää myös tavallista herkemmin joten täytin sen vaahtomuovilla. Bassokitara on EKO merkkinen ja ostin sen uutena 70-luvun alussa. Taisivat EKO'lla olla pioneereja tuolla saralla.

kyllä molemmat siis sekä elektro-akustiset että 1/2 akustiset kiinnostaa, nuo e-a ibat oli vain ensimmäisenä mielessä sopivan hintansa vuoksi, siksi kiinnostikin onko kellään soittotuntumaa kyseisiin, toki jos ei rahasta olisi kiinni niin kyllä joku takaminen TB-10 tai vastaava tulisi hankittua-hintaa vain kymmenkertaisesti...

Se on isokoppainen ja kuuluu tavallista paremmin myös akustisesti. Oli alunperin mikitön ja nauhaton. Nyt siinä on molempia. Toisaalta kiertää myös tavallista herkemmin joten täytin sen vaahtomuovilla..
 
Jos haluaa helpomman tavan, joka on myös "nopeasti poistettavissa" kannattaa sinne sisälle puhaltaa ilmapallo (jes jes, toki käy kortsukin..) Ei toki sitä palloa hirveällä paineella täytetä, niin ettei kansi pullistele, mutta sen verran että sen semiakkarin sisäpuolen täyttää.. Suuren maailman sankarit moista konstia ovat kokeilleet, musta pallo on paras, ei näy f-aukoista.. Etuina sellaset tuohon vaahtomuoviin/muuhun täytteeseen, että sinne jää sitä "kaikukoppaa"...

Jos haluaa helpomman tavan, joka on myös "nopeasti poistettavissa" kannattaa sinne sisälle puhaltaa ilmapallo (jes jes, toki käy kortsukin..) Ei toki sitä palloa hirveällä paineella täytetä, niin ettei kansi pullistele, mutta sen verran että sen semiakkarin sisäpuolen täyttää.. Suuren maailman sankarit moista konstia ovat kokeilleet, musta pallo on paras, ei näy f-aukoista.. Etuina sellaset tuohon vaahtomuoviin/muuhun täytteeseen, että sinne jää sitä "kaikukoppaa"...
 
Tuo ilmapallokikka saattaa toimia jossain yhteydessä mutta kokoakustisessa bassokitarassa missä on tallamikki niin pitää saada tuo kansi vaimenettua melkein kokonaan. Siihen ei riitä ilmapallot vaan vaahtomuovi tai uretaani on ainoa ratkaisu ja niistä vaahtomuovi on helpommin poistettavissa. Nyt puhun akustisesta bassokitarasta bändikäytössä ja pikkasen isommilla volyymeilla.

akustoenergisiä tai ihan miten vaan -oliko niistä kokemusta?
 
Sanasto kohralleen, kun ihan erilaisista soittimista on kyse... (:
 
Mutta ruottista jäi tommoinen AEB8 käteen, kun soi akustisesti parhaiten mitä puljusta löytyi... (voimakkampi ja bassomaisenpi sointi, kuin yli tuplaten maksavassa washburnissa)
Treeneissä isolla volumella soitaessa kopan pohja resonoi hullunlailla, mutta toimii kuitenski... Eikä ole vielä mittään vikkoja löytynyt, kuin muutama viimeistely virhe.... Kyllä tuommmoisella rannallan nylonkitaran kanssa soittelee............
 
PS: Löytyyhän nuita parempia, mutta tuossa hintaluokassa mielestäni voittaja...