Rock, pop, alternative ›

Oli suuri onni löytää eilen Kuosmasen Suurin Onni -cd Citymarketista. Levy, jota olen metsästänyt 10 vuotta. Nyt sitten täysin odottamatta törmäsin tuohon albumiin, joka on mielestäni yksi kaikkien aikojen mahtavimpia kotimaisia pop-levyjä. Hienoja biisejä upeiden sovitusten kera, jotka Sakari miehekkäällä tyylillään tulkitsee. Mitä vielä? Mikäs on kuunnellessa Pekka Pohjolan mureaa bassottelua kytkettynä Anssi Nykäsen tukevaan täsmäkomppiin. Suurin Onni -lp lieneekin funkeinta laatuaan a'la Kuosmanen. Se on alunperin julkaistu 1989, ja oli muuten Nykäsen ensikontakti Pohjolan kanssa. Sessiohan poiki sitten rumpalille pestin basistin bändiin.
 
Hiljattain 50v. täyttänyt viihdetaiteilija Kuosmanen tunnetaan vaikka mistä. Jos ei muusta niin Pieni Sydän -hitistä. Mies on tehnyt useita elokuvaroolejakin ja vetänyt kesäistä ruokaohjelmaa tv:ssä. Viimeisin aluevaltaus onkin ravintolabisnes. Ja ettei vain uunituore levykin ilmestynyt ihan tuossa äskettäin.
 
Monipuolinen kaveri, hieno tulkitsija joka osaa olla lauluissaan läsnä. Mun mielestä kova jätkä.
 
Mitäs muut?

Juu ei. Ei kyllä putoo. Ei sitten millään. Jostain syystä Kuosmasen ääni on aiheuttanut mulle aina suoranaista fyysistä pahanolontunnetta. Ja musta tuntuu aina, että se vetää nuotin vierestä ja pahasti.
 
Kuosmanen oli ehdottomasti parhaimmillaan Sleepy Sleepers -aikoina puolialastomana ja verkkoon kiedottuna, hoilottaessaan "sinä ja minä paskahuusissa, sinä ja minä perunamuusissa".
 
Pahoittelen näin negatiivissävytteistä postausta, mutta kun kerran mielipidettä kysyttiin, niin...

Radiosta tuli joku viikko sitten Kuosmasen tulkitsema iskelmä, keskellä yötä. Ei voi kyllä moittia herran heittäytymistä siihen biisiin. Jos Matthew Bellamy omaisi 100kg lisää painoa, sujuvan suomen kielen ja baritonin, kuulostaisi varmasti hyvin paljon samalta. Paitsi, että Sakari kuulosti hirveältä. Liika on liikaa ja siinä biisissä, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista. Se oli kuitenkin kokemus, jota en ihan heti unohda.
 
Eri juttu ovat sitten tämä Kulkija Kuosmanen -ohjelma, joka oli oikein sympaattinen sarja. Sen tunnarikin jäi päähän, eikä Kuosmanen ylitulkinnut sitä. Muuten en miehen tuotantoa tunne, enkä ihan heti ota selvääkään edelleenkin pelko perseessä, että Sakari vetää överit kesken biisin.
 
Edit. On Kuosmanen nyt sata kertaa kovempi kuin Jore Marjaranta, joka tuli ensinnä mieleen nuotin vierestä laulamisesta.

Arvasin, että Saku haukutaan oitis. Ei se mitään.
 
Jollain tapaa mä miellän Kuosmasen samaan sarjaan Vesa-Matti Loirin kanssa. Eivät silleen mestarilaulajia, mutta vakuuttavia siinä mitä ikinä tekevätkin. Löytyy karismaa.

Jollain tapaa mä miellän Kuosmasen samaan sarjaan Vesa-Matti Loirin kanssa. Eivät silleen mestarilaulajia, mutta vakuuttavia siinä mitä ikinä tekevätkin. Löytyy karismaa.
 
En kyllä laskis Vesa-Matti Loirin kanssa samaan sarjaan! ei se Kuosmanen huono ole, mutta vesku loiri on pirun hyvä laulaja! iteltä löytyy monia veskun levyjä ja ne on monet
ihan huippuja.

Sakari Kuosmanen, tuo Kuopion ylisuuri kalakukko, rytmitynnyri. Liippareissa tais olla kotonansa, mutta tää Kappale kauneinta Kuosmasta linja ei kyllä putoa ollenkaan. Kuosmasta on silti mukava imitoida ja kertoa hänen äänellään vitsejä, siitä miehelle pojot.

Minusta Kuosmanen on saanut työvoiton, varsinkin iskelmiä hän osaa tulkita hyvin. Joskus kuulin esim. oikein mainion version Siks oon mä suruinen -kappaleesta. Taisi olla jossain Kaurismäkiä koskevassa dokumentissa. Samoin Paratiisi on onnistunut veto, vaikka se aluksi herättikin pahennusta. Lapsikuoron kanssa vetäisty Suojelusenkeli on todella vakuuttava.
 
Ostin taannoin jopa äijän Onnen lyhteitä -kokoelman, mutta siinä on aika paljon sellaista vähemmän onnistunutta daideellista materiaalia.

Arvasin, että Saku haukutaan oitis. Ei se mitään.
 
Jollain tapaa mä miellän Kuosmasen samaan sarjaan Vesa-Matti Loirin kanssa. Eivät silleen mestarilaulajia, mutta vakuuttavia siinä mitä ikinä tekevätkin. Löytyy karismaa.
 
Tuota...Kuosmasen ääntä on taannoisen Savon Sanomien 50v. jutun mukaan tutkittu 70 -luvulla oikein yliopistotasolla Jyväskylässä ja todettu mm. ääniala hyvin laajaksi.Lisäksi mies on palkittu muistaakseni myös vuoden jazz -laulajana.
 
Ai niin.En itse kovinkaan paljon diggaa Kuosmasen äänestä ,mutta jotkut biisit toimii (mm. Maan korvessa)

Mies paikallaan tv-sarjoissa ja Kaurismäen leffoissa. Musiikkipuolella ei ole tehnyt vaikutusta.

Juurikin tuo kyseinen Suurin onni-äänite toimii mun mielestä elämää suurempien kappaleiden(mm. Tegelman, Karjalainen, Kaartamo ym ) takia ja Sakarin karismaattisen äänen takia. Ehjin ja tyylikkäin miehen tuotannosta ja soitto todella toimii. 1989 tehty ja edelleen kestää kuuntelua.

Kuosmasen Saku saundaa joltain valkolaismannelta hyvin pitkälle. Mies on parhaimmillaan tv-ruudussa ollessaan, kunhan ei laula. Kaurismäen leffoissa vetänyt muutaman hyvän roolin.

............

Ruoanlaittopuuhissaan viihdytti kyllä. Silleen mukavan lupsakka äijä. Tulkintansa musiikin saralla eivät sykähdytä...

Monipuolinen viihdetaiteilija. Toiset tykkää, toiset ei.

Kuosmasesta voi henkilönä ja ehkä laulajanakin olla montaa mieltä, mutta hänen tulkintansa Pekka Tegelmanin balladeista ovat kyllä helvetin vaikuttavia(vaikkapa Tuopin Laulu, Keskiyön Juna etc). Tegelman nyt yleensäkin on mielestäni tämän maan aliarvostetuimpia biisintekijöitä.

Kuosmasesta voi henkilönä ja ehkä laulajanakin olla montaa mieltä, mutta hänen tulkintansa Pekka Tegelmanin balladeista ovat kyllä helvetin vaikuttavia(vaikkapa Tuopin Laulu, Keskiyön Juna etc). Tegelman nyt yleensäkin on mielestäni tämän maan aliarvostetuimpia biisintekijöitä.
 
Komppaan tätä

Tegelman nyt yleensäkin on mielestäni tämän maan aliarvostetuimpia biisintekijöitä.
 
Piti kirjastosta napata Kuosmasen Ihana Elämä (eka soololevy?) lainaan kun muistin, että siinä oli se yksi komea Tegelmanin biisi - Jesenin kaupungissa. Ja olihan se edelleen komea, viimeksi kuullut joskus 80-luvulla. Kuosmasen tulkinta vaan oli vedetty jotenkin niin älyttömän löysästi, että meinas kaatua parodian puolelle. Mutta Tegelmanille pojot tästäkin biisistä!
 
Vähemmän hassu detalji biisin tiimoilta; näin Kuosmasen Tavalla bändeineen noihin aikoihin ja kun tuon ym. suosikkibiisin aika tuli oli bändin basisti (PP) niin soosissa, että onnistui sabotoimaan biisin melko perusteellisesti. Keljutti.

Minusta Sakun äänessä on aina sellainen melankolinen, tunnelmallinen soundi. Oli piisi mikä tahansa. Se on karismaattinen nimenomaan. Koulutetut ovat erikseen, hevihuutajat erikseen ja luonnonkarismaattiset erikseen.

Arvostan todella korkealle. Mummini hautajaisissa/muistotilaisuudessa mies oli kitaransa kanssa akustisesti esiintymässä. Todella vahva ääni.