En nyt sitten keksinyt tälle tekstille mitään otsikkoa. Laittakaa enivei kommenttia, mitä pidätte:
ajattelen kylmyyttäni seison väkijoukossa
tunnista en sävelmää se pitää minut liikkeessä
voima ulkopuolinen saa vartaloni liikkumaan
sille annan ääneni se nielee minut kokonaan
syisten puiden silmät katsoo, sisimpääni tuijottaa
istun lattialla johon tajuntani upottaa
sen kasvot moninaiset jotka silmissäni vilisee
vain ontto tunne sisälläni tahdon ulos sateeseen
väsymys ja tunteideni purkaus kallon sisällä
aiheuttavat räjähdyksen ihmissuhteen kentässä
uni ainut pelastus ja sekin liian kaukana
jatkan matkaa ilman tietoakaan mielenrauhasta
katse sattuu veteen ruumiin jäätyessä paikalleen
istuimelle pehmeälle, jälleen mieli pakenee
se tahtoisi jo luovuttaa vaan informaatiota pääse
pakoon ei se ilman että korvat tukkis tiedolle
sumuisessa maisemassa ilman kiintopisteitä
katse harhailee taas etsimässä uutta ihmettä
hiljaisuuden läpi kuulen lähestyvän paholaisen
demonini ainoan jota en voi karkottaa
vihdoin löydän paikan jossa mieleni taas rauhoittuu
se tutun soinnun laajetessa paikoillensa asettuu
sävel ottaa helmaansa mielen liikaa rasitetun
uni pelastaa taas miehen auttaa voittamaan taistelun
Kirjoitettu nopeasti, pientä fiksaamista olisi. Välimerkit puuttuvat tarkoituksella, tämä on tällaista tajunnanvirtaa.. Sävellettynä tämä olisi käsittääkseni semmoinen ylihidas metallipiisi. Vai olisiko? |
 halodrummer
19.11.2003 01:28:05 | |
|---|
Mun mielipide: Ihan alku vähän onnahti, muuten kovaa kamaa, etenkin tuo toinen onko tuo nyt sitten säkeistö vai mikä. Kovaa kamaa! "Kuka ihmisten kuningas on tunteidensa valtias? Kuka viisauden rakastaja rakkautensa ruhtinas? Ei yksikään." A.W. Yrjänä |
 phannola
19.11.2003 21:49:35 | |
|---|
Mun mielipide: Ihan alku vähän onnahti, muuten kovaa kamaa, etenkin tuo toinen onko tuo nyt sitten säkeistö vai mikä. Kovaa kamaa!
Kiitän.
Mitäs muut tykkäävät? |
Xebeche
20.11.2003 01:15:46 | |
|---|
Nyt aivan lyhykäinen mielipide; kirjoitan pitkällisemmin sitten, kun ehdin.
Alku sai minut odottamaan jotain tyypillisen väritöntä, mutta ote korjaantui nopeasti. Hieman vielä lisää omaa väriä, niin käsissäsi on oiva teksti. Puhu vertauksin sokeille / Kivin, kepein kopeille / Sanoin suorin sioille / Pienin muodoin suurisuille. |
