Kitarat: soittaminen ›

Jep. En tarkoita Mozartin kappaletta, mutta koin tässä yksi yö herätyksen. Kirjaimellisesti. Yhtäkkiä ei vaan enää nukuttanut, kello takoi lukemia joskus yhden ja kahden välillä eikä meinaa enää nukuttaa. Mietin siinä mitä oikein voisin tehdä, ja lopulta sain päähäni ottaa kitaran "kauniiseen" käteen ja alkaa soittelemaan. Uusia uria soittoon sai se, että mielialana oli melko puhdas E.V.V.K. ja näin ollen en edes valoja kehdannut päälle laittaa.
 
Tästä johtuen visuaalinen anti soittotuokiolle oli melko mitäänsanomaton, mutta auditiivinen ja sensomotorinen sitä vastoin jotain täysin erilaista. Tulin lopulta siihen tulokseen, että opin tuossa yhden puolen tunnin aikana yöllä enemmän kitaran otelaudan äänistä kuin edellisenä puolena vuotena. Vahvasti visuaalisena henkilönä pieni yösoittelu antoi paljon, vaikka aikaa se ei vienyt minkään vertaa, ja aamulla oli virkeä olo hyvin nukutun loppuyön takia.
 
Tuli vain sitten mieleeni, että onko jollakulla muulla tullut samanlaisia kokemuksia ja herätyksiä aivan yhtäkkiä. Jotenkin tuntuu siltä että yösoittelua tulee jatkossakin esiintymään. Hauskaa toimintaa, kun kaula tuntuu kädessä, korvat huutavat väärän sävelen rääkkääminä ja muuta mahdollisuutta ei ole kuin etsiä käden ja korvan yhteispelin seurauksena sopivaa ääntä.
 
Hassua. Tuttua muusta yötoiminnasta, mutta kitaran kanssa jotain aivan uutta..
 
EDIT: Jaahas... Huomasin että taasen väärälle puolelle napsahti. Soittamisen puolelle oli tarkoitus laittaa mutta mutta...

Oliko se pointti nyt siis pimeässä soittaminen?
 
Tykkään soittaa pimeässä, siinä on ihan eri fiilis kun on valot pois. Ollaan reenikselläkin soitettu välillä valot pois, se on helvetin hauskaa. Improvisaatio menee paremmin kun ei näe mitään :D Pedaalien ledit vaan näkyy ja sitten kun laittaa valot päälle niin pariin minsaan ei pysty silmiä edes avaamaan, hoho.

Mulla on kanssa tapahtunut niin, että yöllä ei oo saanut unta ja sit on vaan ottanut kitaran käteen. Melodiat tulee päästä ihan itsestään. Jotenkin korvat toimii vaan hyvin väsyneenä pimeässä. Siinä ei kai sitten kelaile mitään muuta ja keskittyy kunnolla siihen kuuntelemiseen.

Carlos Santanahan sanoi joskus Guitar Player -lehden haastattelussa, että kannattaa pistää nauhuri päälle kun alkaa pimeässä soittamaan. Riffit ja soolot kannattaa tallettaa silloin kun ne tulevat sydämestä ilman visuaalisia häiriötekijöitä!

Kyllä on tullut paljon soiteltua yöllä. Nykyään kerrostalossa vähän vähemmän. Ja juurikin pimeässä siis. Ja ompa tuota tullut soiteltua huivi tai joku muu vastaava silmillä keskellä päivääkin. Kyllä siinä oikeesti joutuu keskittymään vähän siihen soittamiseen. Se on ihan hauskaa ja kyllähän tuo kehittääkin.

Jep. En tarkoita Mozartin kappaletta, mutta koin tässä yksi yö herätyksen. Kirjaimellisesti. Yhtäkkiä ei vaan enää nukuttanut, kello takoi lukemia joskus yhden ja kahden välillä eikä meinaa enää nukuttaa. Mietin siinä mitä oikein voisin tehdä, ja lopulta sain päähäni ottaa kitaran "kauniiseen" käteen ja alkaa soittelemaan. Uusia uria soittoon sai se, että mielialana oli melko puhdas E.V.V.K. ja näin ollen en edes valoja kehdannut päälle laittaa.
 
Tästä johtuen visuaalinen anti soittotuokiolle oli melko mitäänsanomaton, mutta auditiivinen ja sensomotorinen sitä vastoin jotain täysin erilaista. Tulin lopulta siihen tulokseen, että opin tuossa yhden puolen tunnin aikana yöllä enemmän kitaran otelaudan äänistä kuin edellisenä puolena vuotena. Vahvasti visuaalisena henkilönä pieni yösoittelu antoi paljon, vaikka aikaa se ei vienyt minkään vertaa, ja aamulla oli virkeä olo hyvin nukutun loppuyön takia.
 
Tuli vain sitten mieleeni, että onko jollakulla muulla tullut samanlaisia kokemuksia ja herätyksiä aivan yhtäkkiä. Jotenkin tuntuu siltä että yösoittelua tulee jatkossakin esiintymään. Hauskaa toimintaa, kun kaula tuntuu kädessä, korvat huutavat väärän sävelen rääkkääminä ja muuta mahdollisuutta ei ole kuin etsiä käden ja korvan yhteispelin seurauksena sopivaa ääntä.
 
Hassua. Tuttua muusta yötoiminnasta, mutta kitaran kanssa jotain aivan uutta..
 
EDIT: Jaahas... Huomasin että taasen väärälle puolelle napsahti. Soittamisen puolelle oli tarkoitus laittaa mutta mutta...
 
Niin, korvien käyttäminen on hyödyllistä soittopuuhissa. Hyvä jos keksii jonkun tavan avata ne. Tunnettu sellopedagogi Timo Hanhinen on monelle oppilaalleenkin ehdottanut saundiasioissa soittamista pimeässä huoneessa, osittain vitsillä, kun nämä ovat esim. laajempaa vibratoa tarvittaessa heiluttaneet kättään kuin kuninkaallinen rahvaan läpi ratsastaessaan, eivätkä ole kuulleet että vibrato ei oikeasti muutu mihinkään, liike vain NÄYTTÄÄ isommalta.

Oliko se pointti nyt siis pimeässä soittaminen?
 
Ei, vaan se, että musiikki ei ole kuvataidetta vaan korvin kuultavaa ääntä. Aloittaja oli luottanut liikaa näkömuistiinsa, ja kun yöllä sitä ei voinut käyttää, hän oppi oikeasti kuuntelemaan soittoaan.