Koskettimet ›

Farfisamiehet voi perustaa oman varmasti hypettömän threadin, mutta ideaalin urkusoundin suunta lienee selvä, kun kerran saadaan vielä toistaiseksi odotella hyviä Farfisaklooneja...
 
Ideaalia urkusaundia hakeakseni ajattelin ottaa seuraaviin treeneihin mukaan harmoonin. Jos homma toimii, meinaan ottaa sen mukaan myös keikalle.
 
Hammondeista pidän myös, mutta koitan keksiä jotain omaperäisempää kun se nykyisin on niin kovin suosittua...

Keikat pitää hoitaa sillä kalustolla, mikä on kulloinkin järkevintä. Aika samahan se on, millä niitä urkuja tai pianoja veivaa jossain rokkibändissä. Mutta jos urut ovat isommassa roolissa, niin kyllä silloin on mun mielestä perusteltua roudata oikeat koneet lavalle. Kaikki on tietysti kuitenkin loppupeleissä kiinni soittajan mieltymyksistä sekä soundin, fiiliksen ja muiden juttujen osalta, eikä siitä oikeastaan voi kiistellä.
 
Onneksi mulla tämä on pysynyt itse itsensä rahoittavan harrastuksen asteella, eli vuokrasettini urku + 2 lepaa kulkee maksimissaan pari-kolme kertaa vuodessa lähinnä festareille, Pori suurimpana. Jos itse soittaisin vähänkään aktiivisesti, niin varmaankin kalustona olisi jokin selkää säästävä digiratkaisu.
 
Mutta tää on silti kivaa. Itse olen myös enemmänkin kamarunkk... siis teknisesti orientoitunut ja on tavattoman hienoa ensin fiilata setti soimaan nätisti ja sitten nähdä ja kuulla livenä kun vehkeitä soittaa joku joka ne todella hallitsee.
 
Niitä perusteettomiakin roudauksia on tullut vuosien varrella nähtyä; kerran urut oli tilannut eräälle pienemmälle festarille jokin silloin pinnalla ollut ruotsalainen teinibändi, joka ihan selvästi oli vain halunnut katsoa saavatko Hammondin lavalle jos sellaisen raideriin kirjoittavat. Sitä sitten "soitti" lähinnä roudauksesta vastannut henkilö...
 
Vaikka sattuuhan niitä suuremmillekin. Porissa James Brown sai been vain painellakseen siitä pari ääntä yhdessä biisissä ja Ray Charlesin bändin lavalle talutettu vanha urkuri piti koko setin ajan vasemmassa kädessään nuottipaperia ja oikealla kirjaimellisesti haeskeli oikeita sointuja, taisi jopa välillä muutaman löytääkin.

Hammondeista pidän myös, mutta koitan keksiä jotain omaperäisempää kun se nykyisin on niin kovin suosittua...
 
Ei kun ympyrä sulkeutuu. Ne on nykyisin pitkästä aikaa TAAS niin kovin suosittua.
 
"Valotus", eikö Peräseinäjoen Matilta löydy enää vuokrapelejä? Mun mielestä sillä on ollu Porissakin ?

Joo, nyt kiinnostaa! Yks vara-alahihna löytyy, mutta onko ideaa mistä ylähihnoja löytää tai voi tehdä? Samaan tapaan kuin ne o-renkaat löysin joskus laakerikaupasta...
 
Jos odotat 1-2 vko, niin teen DIY kuvallisen webbijutun asiasta. Olethan malttanut jo 10-20 vuotta todennäköisesti? Tässä pukkaa nyt Pera Kotkasta soittaan rumpuja meidän kanssa, niin se pitää hoitaa alta pois.
 
LÖYTYY:
 
Kytkentäkaaviot ( noita voi kyllä olla netissäkin, ei ole ollut tarvetta tsekata ) useimpiin isoihin konsolimalleihin, tais olla putkilepoihinkin, DIY artikkeli skannerin avaaminen ja korjaaminen ( se homma jossa kokematon voi tuhota sen lopullisesti ), satoja sivuja artikkeleita huoltamisesta, historiikkia jne. Pitää vähän "kollata" arkistoja. Alkaa kääntyä asialliselle "No Bullshit"-linjalle...

Jos joku on vailla esim alkuperäisiä Lepan osia niin täältä löytyy ja sopuhinnoin (http://www.davenportsmusik.se/). Alkuperäisosilla tarkoitan että kaverilla on sopimus monen alkuperäisen Hammond Co alihankkijan kanssa ja listalta löytyy mm uusia alkuperäisiä lepan hihnoja jne. Kannattaa tsekata.

Mä tein joskus Leo sataseen - johon itseasiassa askartelin koko yläkerran uusiksi aidon Leslien Jensen V21-elementistä ja moottoristackista - uuden yläremmin kengännauhasta, jonka päät liitin yhteen siimalla. Liitoskohdan päälle vielä kutistesukkaa pari senttiä. Hyvin on toiminut jo pari vuotta.
 
Sivumennen sanoen, tuo V21 ei ole riittävän herkkä Leoon, jossa 18" alapää tohottaa suoraan kohti yleisöä. Aikeissa olisi laittaa siihen Monacor KU-516-elementti jossain vaiheessa. Tuo kuulemma vastaa taajuusvasteeltaan V21:stä mutta on reilusti herkempi ja tehonkestoakin piisaa ihan eri tavalla.

No eipä tietenkään. Mä en kehtaisi tänne muuten tullakaan mutta kun sattumalta tykkään ja haluan soittaa juuri näitä.
 
Aivan. Samaa mieltä.
 
Ajatuksena oli threadia käynnistäessä, että ne, jotka soittavat kutsussa mainittuja konsoleita ja haluavat pitää kalustonsa kunnossa, löytävät toisiaan täällä. Sitten se hypeksi muuttuu jos niitä harvoja yksilöitä varastoidaan nurkkiin silmällä ihailtaviksi, kun ne on tarkoitettu soitettavaksi, eli kyseessä on muusikoiden ja kuulijoiden yhteinen ilo. Siksi haetaan öljykuppikoneita harvinaisemmasta päästä. Kyllähän sen tietää, että sormet ja varpaat riittää nämä tämän maan tämmöiset yksilöt laskemaan, mutta sitä suuremmalla syyllä. Ja missäpä keskustelet näistä jos et täällä, eikö tämä ole muusikoiden.net?
 
Aivan. Edelleen samaa mieltä. Paitsi että luulisin noita konsoleita olevan nyt varmaan yli parikymmentä... Mukavaahan näistä on turista ja porista! :D

Mä tein joskus Leo sataseen - johon itseasiassa askartelin koko yläkerran uusiksi aidon Leslien Jensen V21-elementistä ja moottoristackista - uuden yläremmin kengännauhasta, jonka päät liitin yhteen siimalla. Liitoskohdan päälle vielä kutistesukkaa pari senttiä. Hyvin on toiminut jo pari vuotta
 
Mun konstilla syntyy teflonpintaisia, täysin saumattomia, niin ei kuulu kabinetin sisältä yhtään napsuti naps...napsuti naps...napsuti naps.... Ei se nyt mikään maailman suurin keksintö ole, mutta kyllä olen oikein hyvin pärjännyt noilla vuosia , jos ei nyt sitten ala tuolta em. Davenportista.. :-P
 
Sulla on tehty "sisustuksessa" oikein kunnon uudelleenkalustus...

"Valotus", eikö Peräseinäjoen Matilta löydy enää vuokrapelejä? Mun mielestä sillä on ollu Porissakin ?
 
En ole Mattia muutamaan vuoteen nähnyt Porissa, soittelin kyllä hänelle muissa aiheeseen liittyvissä asioissa hiljattain. Ja nyt kun muistutit niin mun RT3:n penkki taitaa olla vielä hänellä mallina (itse asiassa neljättä vuotta, mikä kertonee siitä paljonko itse kyseistä urkua olen tarvinnut...)
 
Toi vuokrajuttu on vähän kakspiippunen asia; vaikka siellä itse oleskelisi koko ajan laitteen vierellä, niin koskaan kamat eivät ole reissussa paremmaksi tulleet. Joten varsin hyvin ymmärrän että olohuoneessa säilytettävää tai muuten vintagearvoa omaavaa laitetta ei välttämättä korvaustakaan vastaan kukaan halua lähteä kuskaamaan varta vasten kolhittavaksi.

Kytkentäkaaviot ( noita voi kyllä olla netissäkin, ei ole ollut tarvetta tsekata ) useimpiin isoihin konsolimalleihin, tais olla putkilepoihinkin, DIY artikkeli skannerin avaaminen ja korjaaminen ( se homma jossa kokematon voi tuhota sen lopullisesti ), satoja sivuja artikkeleita huoltamisesta, historiikkia jne...
 
A100 paperit on viimeisin painettu versio -3 sarjasta, kattaa tilanteen vain vuoteen -64. Sen jälkeen on ollut kaksi tuotantosarjaa joista ei ole tehty ainakaan julkisuuteen minkäänlaisia skemoja. Pieniä mutta korvin kuultavia muutoksia...

A100 paperit on viimeisin painettu versio -3 sarjasta, kattaa tilanteen vain vuoteen -64. Sen jälkeen on ollut kaksi tuotantosarjaa joista ei ole tehty ainakaan julkisuuteen minkäänlaisia skemoja. Pieniä mutta korvin kuultavia muutoksia...
 
Enpä tiennytkään. Harmi, kun kerran tuotantoa oli tuon ajankohdan jälkeen vielä yli kymmenen vuotta

Pieniä mutta korvin kuultavia muutoksia...
 
Jaa, tyhmä ja yksipuinen ihminen kun olen, niin kysynpä teiltä asiaan vihkiytyneiltä guruilta, että kuinka samankuuloisia konsoliurut sitten keskimäärin ovat? Kun en ymmärrä, että mikä on se oikea ylijumalallinen hammond -konsoliurkusoundin määritys, jota ei ole syytä kyseenalaistaa missään olosuhteissa? Vai onko sitä edes olemassa?
 
Minulla ollut sellainen käsitys että soundillisesti lähes yhteneviä urkuja on kuitenkin vähemmän, pikemminkin siis niin, että kukin urku olisi oma yksilönsä? Ne konsolit, joita olen soittanut (yhden käden sormella laskettavat) ovat olleet kaikki hyvin erilaisia soundeiltaan.
 
Siis onko olemassa joku THE SOUND? Vai onko tämä nyt sitä kuuluisaa vintagehypen pönkittämistä?
 
Kommentteja?

julkisuuteen minkäänlaisia skemoja. Pieniä mutta korvin kuultavia muutoksia...
 
Mitä muutoksia? Konkat ainakin? Laitatko vaikka pikaviestillä jos et "kehtaa" tänne kirjotella niin teknisiä juttuja, kiitos! ;)

Eikös juuri noilla main vaihtunut geniksessä käytetty konkkatyyppi?

Tästä sais tosipitkän jutun, mutta yritetään lyhyesti.
 
Siis onko olemassa joku THE SOUND? Vai onko tämä nyt sitä kuuluisaa vintagehypen pönkittämistä?
 
Vuosi -64 on vedenjakaja soundillisesti, sen jälkeen perus soundityyppi on erilainen. Viimeisessä tuotantosarjassa (abt -70, -75)on lisäksi isompi-arvoiset katodi-konkat jotka vaikuttavat äänenlaatuun.
 
Eikös juuri noilla main vaihtunut geniksessä käytetty konkkatyyppi?
 
Ei vain konkkatyyppi, vaan myöskin ne resonanssi-piirit siinä geniksen päällä. Lisäksi tulivat ylimääräiset suotimet taajuuksiin 37-48 poistamaan 50hz jyrinää.
 
Omaan korvaan pre -65 on enemmän jazz, ja post -64 rock. Tosin pre -65 konsoleita on vaikea arvostella nykyään niiden vahakonkkien muuttuneiden arvojen takia. Monet tuntuvat kyllä pitävän siitä vanhentuneesta, tuhnusta soundista, mutta tehtaan tekemä geniksen intonaatio oli kyllä täysin erilainen.

Tästä sais tosipitkän jutun, mutta yritetään lyhyesti.
 
Ai miksi ihmeessä lyhyesti? Minusta niitä tosipitkiä juttuja ois kiva lukea, jos vaan joku jaksaa valistaa ja kirjottaa. Varsinkin kiinnostaisi kuulla perustavaa laatua olevia mielipiteitä erilaisten komponenttien tai komponenttisarjojen (ja niiden sähköisten arvojen eri muuttujista - toleransseja tietenkään unohtamatta) vaikutuksesta soundiin.
 
Millainen on soundi esim. vuoden 1965 A-100:ssa, jonka konkat saman vuodelta viikolta 36? Kuinka paljon se eroaa soundissaan viikon 13 tai viikon 43 konkkiin? Kuinka harjaantunut korva pitää olla, että osaa erottaa tuollaisia eroja? Vai onko noita mahdollista erottaa tuolta osin?
 
nimim. kysyvä ei tiellä yski

Kuinka paljon se eroaa soundissaan viikon 13 tai viikon 43 konkkiin?
 
Ei mitenkään. Oisko jotkut asiat menny sekaisin? Kyse on ainoastaan niistä pre -65 "vaha-", tai pahvikonkista joiden arvot ovat tänäpäivänä kaksin- tai kolminkertaistuneet. Ko. konkat muodostavat yhdessä geniksen päällä olevien muuntajien kanssa resonanssipiirejä jotka on viritetty kukin erikseen taajuuksille 49-91. Kun konkan arvo nousee tai laskee ko. taajuus vaimenee ja kaikenlaiset häiriöäänet kuuluvat selvemmin. Monet jopa pitävät siitä soundista.

Konkan tyyppi on helppo erottaa: Toinen on selkeästi kuin oranssia pahvia ja uudempi on viininpunaista muovia.
 
Kuinka harjaantunut korva pitää olla, että osaa erottaa tuollaisia eroja? Vai onko noita mahdollista erottaa tuolta osin?
 
Oma -63 konsolini oli alkuperäisessä kunnossaan muutamalla radiosoitto levyllä ja silloin aloin ihmetellä kun soundi ei kuulosta miltään tunnetulta Hammond-levyltä, eikä muutenkaan omaan korvaan hyvältä. Puhdas sointi vielä menetteli, mutta särössä kuulee miten putkivahvistin rakentaa oudon kuuloista yläsävel sarjaa johtuen niistä geniksen häiriöäänistä ja väärästä intonaatiosta.
 
Kaksi viimeistä tuotantosarjaa 65-69 ja 70-75 on jo vaikeampi erottaa toisistaan.
 
Monien mielestä ehkä pilkun viilausta, mutta itse lähdin siitä että kuuluisissa äänityksissä on takuuvarmasti kiinnitetty näihin asiohin huomiota.

Monien mielestä ehkä pilkun viilausta, mutta itse lähdin siitä että kuuluisissa äänityksissä on takuuvarmasti kiinnitetty näihin asiohin huomiota.
 
Kiitos Tonecabille selventävästä vastauksesta, tämä on ehdottomasti sellaista tietoa jota kannattaa jakaa. Joidenkin mielestä voi olla pilkunviilausta, mutta ymmärrän pointtisi.
 
Kertoisitko lisää noista kuuluisista äänityksistä?

Kun on tullut näihin ikiin vedeltyä likimain kaikilla klooneilla, no ehkä Clavian punaisen tuotteen tyypitys taisi jäädä hätäiseen soundipankkien selailuun musaliikkeessä, mutta siinä generaattorihommassa ja aitolepassa on vaan kertakaikkiaan se viimeinen tarpeellinen lisä. Asia iski kuuloelimeen lähes shokinomaisesti kun päästiin isompiin soittotiloihin ja NI B4 vaihtui omaan kunnon B3:een kymmenen vuoden tauon jälkeen.
 
Hiukan jälkijunassa kirjoittelen... Itse sanoisin että lepattimen tapauksessa kyseessä ei ole pelkästään fiilisjuttu. Kyllä se on eri asia jos on oikea kolmiulotteinen-lesliesaundi, ku että jos kuuntelee luureilla jotain emulaatiota. Ei se ero oo pelkästään sitä että näkee sen lesliepöntön siellä lojumassa. Ei kai leslietä pysty edes täysin nauhottamaan, ainakaan pelkästään stereona. Kyllä, ihmisellä on vain kaksi korvaa mutta turha sanoa etteikö sitä muka kuule, että tuleeko ääni takaa vai edestä vai ylhäältä vai alhaalta jne, puhumattakaan siitä, kuinka oikean lepan saundiin vaikuttaa huoneakustiikka sekä kuulijan sijainti ja päänasento jne. jne.
 
Mutta mutta. Kun ainakin ton B4:n tapauksessa tuntuu että ero ei jää edes tuohon. Nimittäin kyllähän äänitetty lepa kuulostaa levyillä ihan hyvältä, ei siinä mitään, mutta mun mielestä ton B4:n lepa ei, ainakaan nopealla, kuulosta järin hyvältä. Hitaalla pyörimisnopeudella saundi on kyllä jees, mutta jotenkin toi nopea kuulostaa vähä "honkkelilta", vai kuvittelenko mä vaan? Onko kellään muulla mielipiteitä tästä? Lepaemulaatiokin ois kiva jos se kuitenkin kuulostas yhtä hyvältä ku lepat levyllä, eli tosi hyvältä, mut ku ei...
 
Mun Sharma kloonilepan nopea-saundi kuulostaa paremmalta (siis kyseessä on oikea torvi+heijastin-efekti), mutta sitten taas itse vahvistimen saundi on ihan yli yli tumma, eikä sille voi tehä mitään :(
 
Mutjoo kyl se lepa on huipputärkeä Hammondien saundissa - jos pitäis valita, että otanko autiolle saarelle autiotaloon oikean Hammondin ja lepaemulaattorin vai hyvän emulaatiohammondin ja oikeen lepan, nii luulenpa että valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon...