Rock, pop, alternative ›

Aika ajoin tulee käytettyä määritelmää, että esim. jonkun tietyn rocklevyn tunteminen kuuluu yleissivistykseen. Todellisuudessa se on tietysti aivan yliampuva väite; ihan oikeaan yleissivistykseen riittää tietää, että populaarimusiikkiin sisältyy semmoinenkin osa-alue kuin rock. Leikitään nyt kuitenkin, että on olemassa sellainen asia kuin "yleissivistys rockmusiikissa". Mitä siis tulee tietää, että voi sanoa omaavansa jonkinlaisen yleissivistyksen aiheesta?
 
Määritelmiä on varmasti yhtä monta kuin on määrittelijääkin. 25 vuotta Soundiin kirjoittanut musiikkitoimittaja on asiasta varmasti eri mieltä kuin viime keväänä Iron Maidenin löytänyt peruskoululainen. Ongelmia aiheuttaa varmasti myös se mitä rockmusiikki kenenkin mielestä pitää sisällään. Elviksen ja Cannibal Corpsen tai Buddy Hollyn ja Antti Tuiskun väliin mahtuu monenlaista rokiksi määriteltyä kamaa. Ei nyt kuitenkaan puututa siihen, vaan keskustellaan ihan yleisellä tasolla. Ja jos saan pyytää, niin ei myöskään jumiuduta juupas-eipäs -kinasteluun siitä tarvitseeko rockfanin yleensäkään tietää mitään muuta kuin sen mistä pitää ja mistä ei.
 
Esitän keskustelun pohjaksi väitteen, että voidakseen sanoa omaavansa jonkinlaista yleissivistystä rockmusiikista tulee pystyä muutaman sanan perusteluin mainitsemaan jokaiselta vuosikymmeneltä 50-luvulta lähtien puolenkymmentä kappaletta tai albumia, jotka ovat olleet jollain tavalla yleisesti merkityksellisiä rockmusiikin kehitykselle. Lisäksi jonkinlainen käsitys kunkin vuosikymmenen tärkeimmistä musiikillisista "genreistä" pitää olla.
 
En ole varma tietäisinkö noilla kriteereillä itse riittävästi ainakaan 90- ja 2000 -luvun musiikista voidakseni sanoa olevani yleissivistynyt..

Esitän keskustelun pohjaksi väitteen, että voidakseen sanoa omaavansa jonkinlaista yleissivistystä rockmusiikista tulee pystyä muutaman sanan perusteluin mainitsemaan jokaiselta vuosikymmeneltä 50-luvulta lähtien puolenkymmentä kappaletta tai albumia, jotka ovat olleet jollain tavalla yleisesti merkityksellisiä rockmusiikin kehitykselle. Lisäksi jonkinlainen käsitys kunkin vuosikymmenen tärkeimmistä musiikillisista "genreistä" pitää olla.
 
Kuule, mistä tässä enää keskustelua luodaan jos ketjun aloittaja käy topicin aiheen läpi tyhjentävästi yhdellä (teksti)kappaleella aloitusviestissään? :)
 
Minun mielestäni asia on juuri noin, kuten kirjoitit.

Se, että tietää olevan olemassa muutakin bluesia, kuin Eric Claptonia ja Stevie Ray Vaughania. Ja että on kenties jopa kuunnellut sitä.

Kuule, mistä tässä enää keskustelua luodaan jos ketjun aloittaja käy topicin aiheen läpi tyhjentävästi yhdellä (teksti)kappaleella aloitusviestissään? :)
 
Minun mielestäni asia on juuri noin, kuten kirjoitit.
 
Hehe, näin on. Samaa on tullut pohdittua usein, nimenomaan silloin kun on tullut mainittua levy jonka on hankkinut sen takia että se kuuluu "yleissivistykseen".
Mutta niin kuin mainittu, samaa mieltä minäkin olen ketjun aloittajan kanssa, joten ei tässä mitään lisättävää enää ole.

Se, että tietää olevan olemassa muutakin metallia, kuin Metallicaa ja Iron Maidenia. Ja että on kenties jopa kuunnellut sitä.

jne jne.

Se, että tietää olevan olemassa muutakin bluesia, kuin Eric Claptonia ja Stevie Ray Vaughania. Ja että on kenties jopa kuunnellut sitä.
 
Juu, ketjon aloittajan teksti olikin jo aika tyhjentävä ja en taida ehkä viitsiä alkaa tekemään levylistaa aiheesta. Jake Nymanin Aution Saaren levyt toimii kyllä aiheeseen liittyvänä tietosanakirjana. Mutta tuli mieleen kyllä pari aiheeseen liittyvää näkökulmaa.
 
Ja ensimmäinen liittyy (yllättäen) Claptoniin.. Aikoinaan kun olimme vielä ystäviemme kanssa nuoria mustavalkoisesti ajattelevia kaikkitietaviä rockfaneja, niin kaveriporukassa alkoi olla itsetarkoitus, että vihataan kaikkea kaupallista listamusiikkia. Oli mahtavaa kun tiesi ja omisti Nick Cavea, Tom Waitsia ja etenkin mustaa tuntematonta bluesia. Pikkuvanhasti sitten analysoitiin kuinka se ja se Nick Caven levy on muuttanut kenenkin elämän. Ja asiaan kuului ehdottomasti pilkata sitä, joka sattui hankkimaan jonkun listilla jyräävän senhetkisen mega-artistin. pahimpia olivat Bonjovit, philcollinsit, eltonjohnit, dingot jne. Itse sain taistella mustan oikean bluesin ylivaltaa vastaan juuri Claptonin ja Vaughanin kanssa, joita jo nuoresta pitäin diggasin. Sittemmin olen itsekin kulkenut kyllä bluesodysseiani aina Robert Johnsoniin asti. Mutta jotenkin se ei vielä silloin 15-vuotiaana aivan kolissut.
 
Samaan yleissivistys asiaan törmäsin sittemmin aloitettuani työuraa nuorisotalolla. Olimme siinä teinien kanssa kuunnelleet illan Gunnareiden Use your Illusion levyjä (olivat just ilmestyneet) ja opetin parille kaverille Knockin on Heavens Doorin sointuja. Satuin siinä sitten mainitsemaan, että tämä on muuten alunperin Bob Dylanin biisi. Seurasi hetken hiljaisuus. Johon sitten toinen 14-vuotias kitaristi virkkoi - "jaa, vai dylan, tutunkuuloinen nimi - kukahan sekin on". Pidin sitten kavereille väkipakolla yleissivistävän esitelmän.
 
Joo, mielenkiintoinen aihe. Suorastaan houkuttelisi kuitenkin aloittaa tekemään levy- ja artistilista rock-musiikin historian merkkipaaluista. Ois muuten mahtava vetää semmoisia oppitunteja mitä se Jack Black siinä School of Rock-leffassa.

Kyllähän tuo Nymanin Aution saaren levyt -kirja minunkin mielessäni pyöri aloituspuheenvuoroa väsätessäni. Siitä saa kuitenkin melko kattavan käsityksen alan klassikkolevyistä. Kyllä toimittajien ja kansan suosio myyntimäärineen jotain kertoo; ei välttämättä aina laadusta, mutta usein ainakin historiallisesta merkityksestä.
 
Listojen teko houkutelee aina, toivottavasti homma ei mene turhaksi riitelyksi niiden myötä...

En mä tiedä pitääkö jotain tiettyjä levyjä tuntea, mutta historiasta on kuitenkin hyvä tietää jotain. Tollaset yleiset kehityslinjat, lähinnä. Johonkin uuteen aaltoon ja goottimeininkiin asti - sen jälkeenhän kaikki on ollut enemmän tai vähemmän alamäkeä... ;)

En mä tiedä pitääkö jotain tiettyjä levyjä tuntea, mutta historiasta on kuitenkin hyvä tietää jotain. Tollaset yleiset kehityslinjat, lähinnä. Johonkin uuteen aaltoon ja goottimeininkiin asti - sen jälkeenhän kaikki on ollut enemmän tai vähemmän alamäkeä... ;)
 
Höpsis. Taasko tää alkoi? Musta on olennaista tietää suunnilleen perussuuntaukset ja genren tärkeimmät levyt jostain -20-luvusta nykypäivään riippumatta siitä, pitääkö ao. musiikista vai ei.

Itse en ole yrittänyt "sivistyä" sen pahemmin, mutta kun musajuttuja seuraa, levyjä ostaa ja alan kirjallisuutta lukee niin siinä väkisinkin "oppii" jotain ns. yleissivistävää rock-musiikista.

Kyyyllä minunkin mielestäni "pitää" tietää jotain myös niistä tärkeistä artisteista, jotain taustatietoa. Mutta ehkä se menee jo yli sellaisesta perustiedosta? Tärkeää on myös jollain tavalla ymmärtää rokin juuret, eli tietää hieman mistä koko homma on saanut lähtönsä. Että näkisi rockmusiikin -ja sen eri tyylit- osana suurempaa kokonaisuutta, jatkumona.
 
Vai meneeköhän jo liian vaikeaksi, jos lähtökohdaksi otetaan se mystinen keskivertokuluttaja? Vai onkohan se niin, että keskivertokuluttajan ei tarvitse omata yleissivistystä alalta, se tulee eteen vasta vähän aktiivisemmilla musiikinkuluttajilla?

Mun mielestä rokkarin yleissivistykseen kuuluu hankkia kylliksi populaarimusiikkitietoutta, jotta kykenisi edes auttavasti hahmottamaan kiinnostavien artistien paikan kartalla ajallisesti ja tunnistaisi mahdolliset (ja erittäin todennäköiset) vaikutteet. Samalla pitäisi myös opetella hyväksymään uuden opitun valossa karuja tosiasioita. :)
 
Kuinka paljon sitten on kylliksi tietoutta?

Mutta toihan on pelkkää ulkoaopettelua ja luettelointia. Mitä hyötyä sellasesta on?
 
Kyllä mä näkisin, että jos puhutaan todellisesta rokkarin yleissivistyksestä, niin sillon pitäs tietää myös tekijöistä siellä ilmiöiden taustalla.
 
Tarkoitin, että ne levyt voisi kuunnella myös. Tässä puhuttiin yleissivistyksestä. Sivistys vaatii sitten niiden tekijöidenkin tuntemista.

Mun mielestä rokkarin yleissivistykseen kuuluu hankkia kylliksi populaarimusiikkitietoutta, jotta kykenisi edes auttavasti hahmottamaan kiinnostavien artistien paikan kartalla ajallisesti ja tunnistaisi mahdolliset (ja erittäin todennäköiset) vaikutteet. Samalla pitäisi myös opetella hyväksymään uuden opitun valossa karuja tosiasioita. :)
 
Kuinka paljon sitten on kylliksi tietoutta?
 
Joo, meinasin ennen tätä just lisätä, että mun mielestä olisi ihan asiaa tietää muustakin kuin rockista. Eikä määritellä kaikkea niin genren perusteella, eihän kaikki edes sovi vain yhteen. Rokkarit tuntuu aina olevan niin asiantuntijoita mutta jos tulee vastaan jotain poprockia niinkun esim. Beatles tai punkpoprockia tyyliin Billy Idol niin ei niistä tiedetä mitään. "No siis tiiän mä Yesterdayn", joo sen tietää lapsetki. Ei sitä voi vain määritellä et tää on rockii ja toi on punkkii ja toi on jotain paskaa. Paskaa musiikkiakaan ei ole edes olemassa yleisesti, vain itselle.
 
Anteeksi yleistys mutta täällä (missä asun) ainakin tuntuu olevan näin että ollaan niin rokkareita kun kuunnellaan Maidenia ja jotain nykyrockia ja sitten yhtäkkiä kaikki vanha rock on hyvää (ja 90-luvun musa vanhaa) ja uusi ihan paskaa (jota kuunnellaan edelleen), ei nykyään osata tehdä musaa, ja sitten luullaan Stairway to heavia Deep Purplen biisiksi eikä olla edes kuultu sitä.

Vai onkohan se niin, että keskivertokuluttajan ei tarvitse omata yleissivistystä alalta, se tulee eteen vasta vähän aktiivisemmilla musiikinkuluttajilla?
 
No juu, kyllä se mun mielestä vähän näin on.
 
Itse olen myös samaa mieltä edellisten kanssa siitä, että pop-musiikin kehityksen ymmärtäminen jatkumona ja kokonaisuutena kuuluu "rokkarin yleissivistykseen". Ja sillä tasolla, että pystyy luontevasti aiheesta keskustelemaan tilanteessa kuin tilanteessa suurempaa myötähäpeää aiheuttamatta.

ja sitten luullaan Stairway to heavia Deep Purplen biisiksi eikä olla edes kuultu sitä.
 
Tuosta tuli mieleen toissakesältä yksi työkaveri joka kuunteli lähinnä konemusiikkia. Jossakin kahvitaukokeskustelujen tuoksinoissa tuli puhe Black Sabbathista, ja tämä siihen että "mä haluaisin kuulla Paranoidin, se on kuulemma aika hyvä biisi?". Siinä oli naurussa pitelemistä.
 
Niin tai näin, mutta kyllä joillakin biiseillä (esim. Paranoid ja Stairway to Heaven) on sellainen status että ne olisi kaikkien vähintään 20 ikävuodesta ylöspäin "hyvä" tuntea, tätä kenkkusen peräänkuuluttamaa rock-yleissivistystä ylläpitäen. Olit sitten rokkari, hoppari tai konemusiikin ystävä.

Niin tai näin, mutta kyllä joillakin biiseillä (esim. Paranoid ja Stairway to Heaven) on sellainen status että ne olisi kaikkien vähintään 20 ikävuodesta ylöspäin "hyvä" tuntea, tätä kenkkusen peräänkuuluttamaa rock-yleissivistystä ylläpitäen. Olit sitten rokkari, hoppari tai konemusiikin ystävä.
 
Mistä tulikin mieleen, että kuuluuko samaan yleissivistykseen tuntea bändi nimeltä Kraftwerk edes jollain tasolla?
 
(Ei mennä nyt kuitenkaan siihen bändien listaamiseen...)

Mistä tulikin mieleen, että kuuluuko samaan yleissivistykseen tuntea bändi nimeltä Kraftwerk edes jollain tasolla?
 
Kyllä minun mielestäni ainakin, koska kyseessä lienee oman tyylisuuntansa tunnetuin ja menestynein nimi. Joku on varmasti toista mieltä, enkä esim. minä ole kuullut yhtään sen bändin levyä kokonaan. Ja vaikka tuskin olisin (ainakaan ilman edellistä viestiä) sitä maininnut, jos vääntäisin listan levyistä, jotka "kaikkien pitää tuntea". Tuollaisesta listasta tulisi kuitenkin jossain määrin subjektiivinen, vaikka kuinka yrittäisi olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen.
 
EDIT: Väkisinkin tämä ketju kääntyy jossain vaiheessa listaamiseksi. Mutta sittenpähän kääntyy, kivaahan se on. Olisihan se toisaalta hienoa, jos saataisiin yhdessä koottua selkeä, kattava ja lopullinen tietopaketti siitä mitä rokkidiggarin pitää tietää... Voisimme sitten halveksua ja paheksua niitä, jotka eivät tiedä.

Ainahan voi näillä testailla, mutta listoja on toki yhtä monia kuin niiden laatijoita:
 
http://martijn-2000.tripod.com/att100a.htm
http://www.albumvote.co.uk/files/albums.shtml
http://www.xs4all.nl/~fsgroen/Top100's/2006Qreaders.html