Yleistä keskustelua musiikista ›

No en ole varma siitä mitä sillä tarkoitetaan sillä että "soittaa biisiä"? Nimittäin on olemassa sellainenkin vaara että jos yhdellä soittimella, esim, kitaralla soittaa "biisiä" kun sitä harjoittelee kotona, niin sitten bändin kanssa ei toisille jää tilaa.
Olen huomannut tullaisen seikan jopa bassolla. Jos soittaa "biisiä" niin treeneissä joutuu sitten puolet jättää pois. Ei kitarajututkaan niinkuin ei minkään soittimen osuudet saa kuullostaa "koko" biisiltä. Toisen tontille ei saa rakentaa.
Saatoin ymmärtää tuon alkuperäisen viestin sanoman täydellisen väärin. Jos niin, niin valistakaa mitä "soittaa biisiä" tarkoittaa.
 
Minä ymmärrän sen niin, että soittaa biisin ehdoilla. Vaikka esimerkiksi bassolla on hirveän kiva släpätä ja täpätä vaikka kuinka hirviästi, se sopii oikeastaan hyvin harvaan biisiin. Se biisin soittaminen tarkoittaa että jos släppi ei sovi, se jätetään pois.
 
Sitten jos soittaa yksin kitaralla, ei haittaa jos kappale kuulostaa koko biisiltä. Jos taas soittaa orkesterin kanssa, haittaa jos soittaa biisin "tukkoon". Silloin ei osaa kuunnella tilannetta, ja ei itseasiassa soitakaan sitä biisiä, vaan soitinta. Sitten jos on bändi, joka koostuu ihmisistä jotka kaikki soittavat instrumenttiään lopputulos ei kuulosta bändiltä.
 
Ehkä kiteytettynä biisin soittaminen tarkoittaa imho. sitä, että soittaessaan keskittyy siihen biisiin kokonaisuutena, ei keskity vain siihen omaan osuuteensa. Kuuntelee kokonaisuutta, ei pelkkää omaa instrumenttia.
 
Mutta loistavaa että tuli eriäväkin mielipide. Pelkäsin jo että tästähän ei synny mitään keskustelua, kun kaikki on samaa mieltä. Kiitos.

Olen huomannut tullaisen seikan jopa bassolla. Jos soittaa "biisiä" niin treeneissä joutuu sitten puolet jättää pois.
 
Kuka-se-Nashvillen-studiolegenda-nyt-olikaan sanoi jossain haastattelussa, että toimivin tapa on ajatella soittavansa niin vähän kuin osaa. Sitten soittaa vain puolet siitä.

Sekaannun asiaan ihan kuuntelijan ominaisuudessa. Soittajan lahjoja kun kaikille ei ole suotu. Useimmiten less is more, eli vähemmän on enemmän. Liian osaamisen esittelyn kanssa kun tuppaa usein se biisi hukkua sinne muun tilpehöörin sekaan. Sama pätee muihinkin alueisiin. Esimerkiksi muuan kirjailija (Stephen King) on sanonut, että jos hän ei saa ensimmäisestä versiostaan poistettua vähintään 10 % tekstistä, on editointi epäonnistunut (ja kun ne eivät ole yleensä lyhyitä valmiinakaan). Joten nöyrä mielipiteeni kehottaa pysymään olennaisessa. Vaikka kieltämättä useita ns. ylipitkiäkin mestariteoksia musiikin maailmaan mahtuu.

Pyrin itse siihin, että kun soitetaan, niin soitetaan bändin kanssa kaikki yhteen. Homma lähtee siitä, että komppiryhmä soittaa keskenään kimppaan niin hyvin kuin kykenee.
 
Muut bändissä soittavat sitten kompin mukaan.
 
Tätä juttua ei voi liiaksi harjoitella, luulen ma.
 
Tämä siis rytmisen toimivuuden kannalta sanottuna.

On muuten todella hyvä kysymys. Olen itsekkin miettinyt tuota, mutta ei tullut mieleen kysyä sitä täällä. *nostaa hattua*

valistakaa mitä "soittaa biisiä" tarkoittaa.
 
Mä käsitin tuon niin, että "soitinta soitettaessa" musiikkiesitys alistetaan oman virtuoosisuorituksen alle; piittaamatta siitä, miltä juttu kokonaisuutena kuulostaa. Käytännössä tarkoittaa esim. sooloilumasturbointia.
 
Mutta totta on tuokin, että yksittäisellä soittajalla on ihan eri tavalla tilaa käytössään kuin ryhmän kanssa veivatessa.

Mä käsitin tuon niin, että "soitinta soitettaessa" musiikkiesitys alistetaan oman virtuoosisuorituksen alle; piittaamatta siitä, miltä juttu kokonaisuutena kuulostaa. Käytännössä tarkoittaa esim. sooloilumasturbointia.
 
Mutta totta on tuokin, että yksittäisellä soittajalla on ihan eri tavalla tilaa käytössään kuin ryhmän kanssa veivatessa.
 
Lukiossa oli samaan aikaan kanssani tyttö, joka soitti todella hyvin. Kitara ja piano menivät tyylipuhtaasti noissa käsissä. Tytön soittotekniikka oli kuitenkin kaikki, mitä hänellä oli. Konemaista soittamista ilman tunteita. Se tyttö soitti soitinta, ei biisiä.
 
Surullinen tarina.

soitan sekä että...

Kuka-se-Nashvillen-studiolegenda-nyt-olikaan sanoi jossain haastattelussa, että toimivin tapa on ajatella soittavansa niin vähän kuin osaa. Sitten soittaa vain puolet siitä.
 
Niin, musiikinkin lähtökohta on hiljaisuus. Se on helppo tärvellä.

"Biisi on soittimen tarkoitus"

"Biisi on soittimen tarkoitus"
 
Aika hyvä.

Tytön soittotekniikka oli kuitenkin kaikki, mitä hänellä oli. Konemaista soittamista ilman tunteita. Se tyttö soitti soitinta, ei biisiä.
Surullinen tarina.
 
Niin oli, kiitoskia Noir - tuohon se sitten usein menee eli suuri virtuositeetti hyvin harvoin tuottaa suuria tulkitsijoita kevyemmän musiikin puolella. Soitinta kyllä soitetaan mutta biisiä ei osata..
Itse oon joskus soittanu bändissä jonka solisti oli laulajana teknisesti ihan kuningas. Bändihommat sitte menikin aivan miten sattuu. Laulut se "veisas" täysin nuotilleen mutta kappaleiden "viesti ja sisältö" jäi siihen nuottipaperille. Tuskasta ei räytynyt sydän eikä onnesta. Kliinistä virtuositeettia oli se. Olis edes soittanu tamburiinia lyöden itseään voimakkaasti vaikka - hmm...munille??? =)
Sama pätee toki soittimienkin verrattomaan hallintaan, mikäli ei "osaa soittaa biisiä".

Biisiä soittimen ehdoilla, sanoisin.
 
Ei tämä mikään mitätön kysymys olekaan! Oikeastaan se menee niin että mielessään pystyy kuvittelemaan aika monenkin instrumentin käytön, saundin perusteella, mutta sitten siinä onkin että pitää olla soittotaitoa että saa ne äänet loihdittua esiin. Gary Willis joskus sanoi että "it's the matter of getting the music in your head to your fingertips", joka on aika korrektisti sanottu kyllä.

"Biisi on soittimen tarkoitus"
 
Osaisimpa minäkin tehdä noin hienoja kiteytyksiä.

.............

Pyrin itse siihin, että kun soitetaan, niin soitetaan bändin kanssa kaikki yhteen. Homma lähtee siitä, että komppiryhmä soittaa keskenään kimppaan niin hyvin kuin kykenee.
 
Muut bändissä soittavat sitten kompin mukaan.
 
Tätä juttua ei voi liiaksi harjoitella, luulen ma.
 
Tämä siis rytmisen toimivuuden kannalta sanottuna.
 
Tätä ma voisin sanoa tyylitajuksi, jota ei voi koskaan harjotella liikaa. Ite bassoa soitellessa tulee kokeiltua paljon juttuja, kaikki minkä on just oppinu. Loppuenlopuksi huomaan soittavani suht yksinkertaisesti mutta tarkoilla rytmitetyillä iskuilla.
 
Olishan se kivaa kun vois soittaa monimutkasia tyylipuhtaita juttuja mutta kun ei niin ei. Parempi "tyytyä" kliinisempään eikä liian täyttävään ratkaisuun.
 
Mutta edelleen huudan tyylitajun perään, joillain se "löytyy" helpommin tai sitten monien vuosien soiton tuloksena. Itse ainakin yritän viellä löytää sitä kovasti.
 
Niin itse kysymykseen, soitan biisiä soittomella.

Erittäin hyvä kysymys.
 
Itse nykyään soitan (eli laulan) niin harvoin, että piti tosissaan miettiä. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että en taida olla laulajana (vielä) niin kehittynyt, että aina osaisin tehdä sen mikä olisi biisille parhaaksi. Ja kun laulaminen on niin mukavaa ja sitä tekee nykyään niin vähän, monesti siitä innostuu sitten liikaa. :)
 
Ehdottomasti olen kuitenkin sitä mieltä, että kun soitetaan biisiä, jälki koskettaa ja kolahtaa (jos vain biisi on hyvä).

Bändin kanssa biisiä, itse harjoitellessa soitinta (mutta esim. pray-along- harjoittelussa soitan taas biisiä).

Kun aloitin kitaran soiton joskus kauan sitten soitin heti biisiä. No sitten tuli semmoinen aika pitkä jakso että soitin soitinta, kun luulin että se on jotenkin helvetin hienoa soitella liian nopeita ja vaikeita sooloja joka helvetin väliin. No nyt sitten tiettyjen tapahtumien jälkeen olen oppinut että aina pitäisi soittaa biisiä. Sama juttu laulussa, oikeastaan osana kitaran soiton oppimista on ollut pääinstrumenttini eli laulu.
 
Älkää helvetissä soitako soitinta vaan aina biisiä jos semmoinen on. Sitten kun testailee jotain soitinta eikä ole muutakaan tekemistä niin voi soitella niitä hauskoja sooloja jne.
 
Soittimen soittaminen on omasta mielestä hauskaa,mutta tuskin kovin monen kuulijan mielestä.