Koskettimet ›

sen verran on elävästä elämästä havaintoa, että jos soittokamahamstraus on tarpeeksi vakavaa laatua niin kyllä se eukko lähtee ja tilaa tulee
 
:-P
 
Totta haastelet. Siinä vaiheessa kun kolmas lepa ei enää mahtunut perähuoneeseen, vaan se oli jätetävä salin puolelle, rouva otti erittäin vakavan ilmeen ja totesi sanatarkasti että "nyt tuota p***aa alkaa valumaan jo tänne olohuoneen puolellekin, mä otan susta nyt kuule eron! " Tilanteen pelasti kun kekkasin että voihan niitä pinota päällekkäinkin kun ottaa ensin pyörät alta pois.
 
Ei mutta asiaa puhuen, kyllä minä myös SOITAN urkua, mieluiten porukassa bluesia ja AOR-rockia hyvällä groovella, paljonkin soitan, ja aina kun aikaa vain on.
 
Olen kyllä tavannut semmoisenkin Pelle Pelottoman, joka keräili noita vain niiden kiinnostavan tekniikan tähden, mutta ei varsinaisesti soittanut niitä ollenkaan.

Nyt kun noihin "juttuihin" päästiin niin kertokaapas montako ja kenellä niitä Mellotroneja oli Suomessa. Kotilainen? Iso D? Jostain muistan lukeneeni että edesmennyt Gösta Sundqvistkin olisi omistanut moisen.
 
Kotilaisella on (tai ainakin oli) kaks, joista toinen oli se Dannyn entinen. Tästä on kyl aikaa kun siellä pajalla kävin, toinen vanhus oli varaosina...oiskohan kolmas ollu vielä jossain, mut en kyllä muista kenellä.

Kotilaisella on (tai ainakin oli) kaks, joista toinen oli se Dannyn entinen. Tästä on kyl aikaa kun siellä pajalla kävin, toinen vanhus oli varaosina...oiskohan kolmas ollu vielä jossain, mut en kyllä muista kenellä.
 
Kotilaisella on edelleen 2, toinen paremmassa kuosissa kuin toinen (se Dannyn vehje, josta ei kuulemma hirveästi joutunut köyhtymään ;)

B-3:n käypä arvo ?
 
Kukapa tietää, eikä oikeastaan ole väliä, koska arvo on soittajan sormissa.
 
Mutta avio-onnen takia jouduin luopumaan toisesta, täysin tehdaskuntoa vastaavasta konsoliurusta, joka oli uutena hankittu ja joka oli tämä:
 
http://www.cpetrini.it/YAMAHAE45/index_e.html
 
Siitä kuului taustalla myös hauskaa rytmikästä raksutusta soiton tahtiin. Tuolloin oli hetken vallalla ajatus, että Japanin ihmeet syrjäyttävät Hammondit, kun niistä saa KAIKKI äänet ulos. Yritin aikani saada siitä edes jotakin hintaa, tarjosin kirkkomuusikko-opiskelijoille ja naapurikunnan kanttoriurkurille jne. Loppujen lopuksi peli meni lahjoituksena eräälle kyläkoululle Valkealan suuntaan. Siinäkin piti olla tarkkana noudon kanssa, kun kuljetus ei saanut maksaa mitään, eräs vakutusyhtiö sponsoroitsti rahdin.
 
Tänä kesänä näin marketin ilmoitustaululla, kun oli myytävän seuraavan sukupolven huomattavasti pätevämpi digitaali-ihme "Electone" . Taisi olla kolmekin manuaalia, ja hinta muistaakseni 650,- euroa, tai hyvin tarkkaan se. Mainospuheena oli " Aito Yamaha eikä mikään Hammondi " ja maininta, että maksanut uutena 80-luvun puolivälissä yli 30.000 mummua ja rahan arvohan oli silloin toinen.
 
Ei noista raksuttavista konsoliuruista tahdo saada käytettynä yhtikäs mitään. Kuitenkin niitä yhä tehdään, mm. Technicsellä useita malleja

Kotilaisella on edelleen 2, toinen paremmassa kuosissa kuin toinen (se Dannyn vehje, josta ei kuulemma hirveästi joutunut köyhtymään ;)
 
Ja Kotilaisella oli ensimmäinen Minimoogi Suomessa, Saksan tuliaisia...

Ja mellotroneihin liittyvä pikku juttu on pakko kertoa, Rick Wakeman näet kertoi Mellotron Bookin alkupuheessa että taannoin eräällä englantilaisella studiolla oli parikin mellotronia, mitä kukaan, paitsi Rick ei osannut käyttää, joten niiden päällä tarjoiltiin tee. Vilkaiskaapa M-tron-softan käyttöliittymän kuvaa, siinä Melliksen kannessa on teekupin jäljet.

Täällä Turun suunnalla majailee vm78 urkuri ja alla vuoden 1965 A100. Ostettu tuolta (http://www.davenportsmusik.se/) 2006 heinäkuussa. Ja bändikaverit kiittää...:=)

. Ja bändikaverit kiittää...:=)
 
Ja tasan varmasti !! :-)
 
Kävin tuolla verkkosivulla ja sieltä löytyi tätä tosi painavaa asiaa, vähän kaihoisa mielikin tulee:
 
http://www.davenportsmusik.se/readthis.htm

"Janus" ja "Aivokalvo" muistanevat myös mellotronista, tuosta ensimmäisestä samplerista, että se vähän mitä niitä valmistettiin, niistä useammat päätyivät ei muusikoiden käsiin vaan radioasemille. Siellä sitten äänitettiin kelanauhalle broadcastingin aikana ulosmenevät rutiinit välitunnarit ja spiikkaukset. Sitten nauha pätkittiin ja ne pätkät sitten mellukan sisään alkuperäisten magneettinauhojen tilalle. Sitten kun D.J. painoi tiettyä kosketinta, niin eetteriin kuului " You're now listening radio Southern Alabama " ja toisesta koskettimesta muuta asiaa ....

Mä ehkä hikisesti uskallan vastata vaikka tossa alussa kuulutettiinkin myös presettikoskettimia...
Pääasiallisena oittopelinä toimii vm. 1966 (muistaakseni) oleva modifioitu E-112. Mm. perkussioon on tehty muutoksia, joten soundillisesti ollaan täysin konsolimaailmoissa. Kaksi viiden oktaavin manuaalia ja täysikokoinen jalkio on. E:n kaverina on Leslie 722:n rungosta modifioitu käytännössä 122/147 spekseillä oleva härveli, tosin ilman vahvistinta (käytän E:n omalla 35W putkipäätteellä) ja itse suunnitellulla ja implementoidulla nopeudenvaihtosysteemillä.
 
Keikkaurkuna on sitten myöskin rankasti modifioitu T-200 -spinetti ja sen kaverina MS Leo 100 -Leslie. Välissä itse tehty putkietunen.
 
Noiden lisäksi soitto soi mm. parilla Rhodesilla ja läjällä analogisynia.

Mä ehkä hikisesti uskallan vastata vaikka tossa alussa kuulutettiinkin myös presettikoskettimia...
Pääasiallisena oittopelinä toimii vm. 1966 (muistaakseni) oleva modifioitu E-112. Mm. perkussioon on tehty muutoksia, joten soundillisesti ollaan täysin konsolimaailmoissa. Kaksi viiden oktaavin manuaalia ja täysikokoinen jalkio on. E:n kaverina on Leslie 722:n rungosta modifioitu käytännössä 122/147 spekseillä oleva härveli, tosin ilman vahvistinta (käytän E:n omalla 35W putkipäätteellä) ja itse suunnitellulla ja implementoidulla nopeudenvaihtosysteemillä.
 
Keikkaurkuna on sitten myöskin rankasti modifioitu T-200 -spinetti ja sen kaverina MS Leo 100 -Leslie. Välissä itse tehty putkietunen.
 
Noiden lisäksi soitto soi mm. parilla Rhodesilla ja läjällä analogisynia.
 
http://www.hammond-organ.com/Museum/e112.htm
 
Kylhän tuo tänne osastoon kuuluu, ja kunnon asennetta vielä kaiken päälle. Manuaalien vasemmalla puolella on hyvää laskutilaa kaljatuopille.
 
Sarapaltion lahjat Suomen musiikkielämälle: MS-Audiotron ja LEO-urkuleslie.

nO Sitä mä en tiennyt et P.Maijasen hallussa ois näitä.. on samoilla keikoilla vedetty eikä siellä näkynyt.. mut sehän ei tietenkään todista mitään.. eikö minkään valmistajan "korvaavat" tuotteet käy? esim Yamaha Tyros2:n urkuengine, nordin huippulelut tai Korgin oasys tms.. tiedän tottakai mistä on kysymys asiaan vannoutuneella prolla, mut livenä, loppujen lopuks, mikä ero (visuaalisuuden ja soittotuntuman lisäks?)

nO Sitä mä en tiennyt et P.Maijasen hallussa ois näitä.. on samoilla keikoilla vedetty eikä siellä näkynyt.. mut sehän ei tietenkään todista mitään.. eikö minkään valmistajan "korvaavat" tuotteet käy? esim Yamaha Tyros2:n urkuengine, nordin huippulelut tai Korgin oasys tms.. tiedän tottakai mistä on kysymys asiaan vannoutuneella prolla, mut livenä, loppujen lopuks, mikä ero (visuaalisuuden ja soittotuntuman lisäks?)
 
Fiilis. Tuoksu. Roudauksen ilot. Käyttöliittymä. Jne.
 
Pavella on muuten pirusti vintage-koskettimia, eri asia on, käyttääkö se niitä itse keikoilla. Tiedän, että ko. herra omistaa hienon B-3:n lisäksi myös mm. Rhodesin, Jupiter 8:n jne.

.. eikö minkään valmistajan "korvaavat" tuotteet käy? esim Yamaha Tyros2:n urkuengine, nordin huippulelut tai Korgin oasys tms.. tiedän tottakai mistä on kysymys asiaan vannoutuneella prolla, mut livenä, loppujen lopuks, mikä ero (visuaalisuuden ja soittotuntuman lisäks?)
 
Kun on tullut näihin ikiin vedeltyä likimain kaikilla klooneilla, no ehkä Clavian punaisen tuotteen tyypitys taisi jäädä hätäiseen soundipankkien selailuun musaliikkeessä, mutta siinä generaattorihommassa ja aitolepassa on vaan kertakaikkiaan se viimeinen tarpeellinen lisä. Asia iski kuuloelimeen lähes shokinomaisesti kun päästiin isompiin soittotiloihin ja NI B4 vaihtui omaan kunnon B3:een kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Ai että. Soitin koko päivän kunnon B3:sta. Oli mahtavaa.

Fiilis. Tuoksu. Roudauksen ilot. Käyttöliittymä. Jne.
 
Niinhän se on, mutta sanoisin että asiaan perehtymätön saattaa tehdä parempaa jälkeä esim. B4:llä koska tehdas on jo pitänyt huolen että outputista tulee terve tunnistettava soundi. "Oikean" vehkeen soittaminen ja äänittäminen vaatii ehdottomasti enemmän näkemystä ja kokemusta, plus tilat tietysti!
 
En näistä hehkutus "threadeista" niin hirveästi lämpene, koska niillä näyttää olevan taipumusta vain lisätä sitä hypeä mikä vintage kamoilla on, puhumattakaan tästä mitä-kukin-omistaa sonnasta... Olen muutaman kerran jo nähnyt bändien ottavan keikoille toimimattomia kamoja vain koska ne näyttävät hyvältä ja koska "siinä on kato se juttu!" Oksettavaa...
 
Puheena olleet henkilöt ovat omistaneet kalustonsa jo ennen ko. soitinten renesanssia, mistään pinnallisesta pop-hype-juttu oman edun tavoittelusta ei siis liene kysymys.
 
Salute ko. tyypeille, toisen bertan olen korjannut useampaankin kertaan :)

Niinhän se on, mutta sanoisin että asiaan perehtymätön saattaa tehdä parempaa jälkeä esim. B4:llä koska tehdas on jo pitänyt huolen että outputista tulee terve tunnistettava soundi. "Oikean" vehkeen soittaminen ja äänittäminen vaatii ehdottomasti enemmän näkemystä ja kokemusta, plus tilat tietysti!
 
Riippuu tietysti musiikkilajista mutta myönnettäköön että vaikka itselläkin on noita oikeita urkuja, niin esim. viime äänitteelle tuli soiteltua Yamaha SK-20:stä, tosin tuon puu-Leslien läpi. Syynä roudauslogistiikan vähyys.
 
En näistä hehkutus "threadeista" niin hirveästi lämpene, koska niillä näyttää olevan taipumusta vain lisätä sitä hypeä mikä vintage kamoilla on, puhumattakaan tästä mitä-kukin-omistaa sonnasta...
 
Mun täytyy myöntää että vaikka olenkin soittajana harrastelija, niin sen verran kova kamarunkkari olen, että kiinnostaa kyllä kovastikin lukea siitä, millä kamoilla toiset soittavat.
 
Olen muutaman kerran jo nähnyt bändien ottavan keikoille toimimattomia kamoja vain koska ne näyttävät hyvältä ja koska "siinä on kato se juttu!" Oksettavaa...
 
Juu, tuo on tietysti asia erikseen. Keikat pitää hoitaa sillä kalustolla, mikä on kulloinkin järkevintä. Aika samahan se on, millä niitä urkuja tai pianoja veivaa jossain rokkibändissä. Mutta jos urut ovat isommassa roolissa, niin kyllä silloin on mun mielestä perusteltua roudata oikeat koneet lavalle. Kaikki on tietysti kuitenkin loppupeleissä kiinni soittajan mieltymyksistä sekä soundin, fiiliksen ja muiden juttujen osalta, eikä siitä oikeastaan voi kiistellä.

Joo, minuakin tympii 'vintagen' jalustalle nostaminen tai norsunluutorniin asettaminen, eikä se mitenkään musikaalisesti (tai muutenkaan) autuaaksi tee vaikka ois mitkä pelit ja vehkeet.
 
Mutta voihan harrastuksestaan nauttia "ihan normaalisti" myös vaihtamalla mielipiteitä toisten samoista asioista kiinnostuneiden kanssa; jakaa neuvoja, vinkkejä jne. Oli kyseessä sitten vintageurkua, -kitaraa tai mitä tahansa.
 
Tätä kun voi harrastaa niin monella tasolla ja tavalla.

Joo, minuakin tympii 'vintagen' jalustalle nostaminen tai norsunluutorniin asettaminen, eikä se mitenkään musikaalisesti (tai muutenkaan) autuaaksi tee vaikka ois mitkä pelit ja vehkeet..
 
No eipä tietenkään. Mä en kehtaisi tänne muuten tullakaan mutta kun sattumalta tykkään ja haluan soittaa juuri näitä.
 
Ajatuksena oli threadia käynnistäessä, että ne, jotka soittavat kutsussa mainittuja konsoleita ja haluavat pitää kalustonsa kunnossa, löytävät toisiaan täällä. Sitten se hypeksi muuttuu jos niitä harvoja yksilöitä varastoidaan nurkkiin silmällä ihailtaviksi, kun ne on tarkoitettu soitettavaksi, eli kyseessä on muusikoiden ja kuulijoiden yhteinen ilo. Siksi haetaan öljykuppikoneita harvinaisemmasta päästä. Kyllähän sen tietää, että sormet ja varpaat riittää nämä tämän maan tämmöiset yksilöt laskemaan, mutta sitä suuremmalla syyllä. Ja missäpä keskustelet näistä jos et täällä, eikö tämä ole muusikoiden.net?
 
Farfisamiehet voi perustaa oman varmasti "hypettömän" threadin, mutta poikkileikkauksena suosituimman urkusoundin suunta lienee selvä, kun kerran saadaan vielä toistaiseksi odotella hyviä Farfisaklooneja. Sinällänsä kaikki kunnia koetellulle perustyökalulle.
 
Joku täällä ehkä haluaisi tietää, miten toimitaan, kun lepan hihna on kulunut puhki, ja pitäisi saada helposti kotikonstein syntymään uusi, tasan yhtä pitkä, paksu, päättymätön, venymätön ja kestävyydeltään alkuperäisen veroinen hihna, kun ei oikein löydy kaupasta.