Rummut: rumpukamat ›

Juuri näin. Ja sama pätee niin varhaiskasvatuksessa, keskiasteen koulutuksessa kuin aikuiskoulutuksessakin.
 
Jep, mutta kuten moni tietää on yliopistoissa eri meininki. Olen saanut kuulla, että siellä ei kaikilla professoreilla sun muilla ole ne pedagogiset taidot sillä tasolla, että se opetus olisi selkeää. Hassua, että siellä ei vaadita minkään näköistä virallista pedagogista osaamista.

Ne jotka eivät osaa, ryhtyvät opettamaan.
 
Mäkin käyn varmaan kolmattatoista kertaa esikoulua ja aina se siistin viitosen kirjoittaminen tuottaa tuskaa. Ilmeisesti sen vuoksi tuo 5/4 tahtilajikin tuntuu aina vaan niin hankalalta. :D

Ne jotka eivät osaa, ryhtyvät opettamaan. Ne jotka eivät osaa opettaa, ryhtyvät opettamaan opettajia ;-) nimim. kokemusta opettamisesta ja opettajien opettamisesta.
 
Toi meni väärin...
 
Ne jotka eivät osaa, ryhtyvät opettamaan. Ne jotka ei osaa opettaa ryhtyvät rehtoriksi.
 
Tai jotka ei osaa urheilla ryhtyvät valmentajiksi, ja ne jotka ei osaa valmentaa ostaa hemohessii...

Toi meni väärin... Lainasin kovasti arvostamaani omaa opettajaa, jolla muuten on tohtorin ja lisensiaatin tutkinnon lisäksi teknisentyön opettajan, erityisopettajan ja luokanopettajan pätevyydet. En tajua, miten herra on jaksanut niin paljon opiskella.

Ne jotka eivät osaa, ryhtyvät opettamaan.
 
Ei nyt ihan näinkään. Vaikka havaitsenkin huumorin pilkahduksen ja sarkasmin väitteestä jonka olen kuullut aikaisemminkin, väittäisin asialla olevan aika montakin puolta, kaikki kun ei ole niin mustavalkoista.

Eköhän se niin ole, että koulutus sekä kokemus molemmat ovat tärkeitä, mutta eri tavoilla. Pelkällä koulutuksella harvoin tekee mitään oikeassa työelämässä, koska työtehtävät vaativat kuitenkin käsien likaamista ja työhön sisään pääsemistä. Tämä sisäänajo työtehtäviin vain nopeutuu huomattavasti kun on tarpeellinen koulutus pohjilla. Se koulutus on ikäänkuin se perusta, jonka päälle se tuleva ammattitaito rakennetaan.
 
Toki rautaisia ammattilaisia syntyy myös itseoppimalla työtä tehdessä. Silti se koulutus auttaa huomattavasti siellä taustalla. Jos eteen tuleekin hieman uudenlainen ongelma, johon ei ole aiemmin törmännyt työn kautta, saattaa muistua mieleen mitä asiasta opetettiin koulun penkillä ja näinollen on paljon paremmat valmiudet löytää ratkaisu tai etsiä tietoa ratkaisun löytämiseksi. Kaikilla aloilla tämä itseoppiminen ei myöskään ole mahdollista esim. kärjistetty kirurgiesimerkki (aika kallista oppimista yrityksen ja erehdyksen kautta).
 
Kaiken lisäksi työpaikat ovat työpaikkoja, eivät mitään kouluja. Kun sinne tullaan on tarkoitus, että edes asioiden perusteet ovat valmiiksi hallussa jotta hommissa päästään alkuun (ja ammattitaidon kehittyminen voi alkaa). Ei olisi kovin fiksua, että joka työpaikalla olisi uusille työntekijöille esimerkiksi tulevaksi viideksi vuodeksi joku joka pitää päivittäin kädestä ja katsoo perään kunnes pystymetsästä vedetty kaveri on hommansa oppinut. Myös erilaisten erikois- ja vaaratilanteiden opettelu ihan kokemuksen kautta saattaa olla vähän hankalaa.

Kaiken lisäksi työpaikat ovat työpaikkoja, eivät mitään kouluja. Kun sinne tullaan on tarkoitus, että edes asioiden perusteet ovat valmiiksi hallussa jotta hommissa päästään alkuun (ja ammattitaidon kehittyminen voi alkaa). Ei olisi kovin fiksua, että joka työpaikalla olisi uusille työntekijöille esimerkiksi tulevaksi viideksi vuodeksi joku joka pitää päivittäin kädestä ja katsoo perään kunnes pystymetsästä vedetty kaveri on hommansa oppinut.
 
Tässähän se on kaikki sanottu...paitsi jokaisen alan tutkimuskenttä, työvälineet ja metodit kehittyvät jatkuvasti, joten yksinkertaisesti on pakko tutustua alaan erilaisten täydennyskoulutusväylien kautta, jottei muumioituisi omahyväisyyteen ja omasta mielestä tosiammattilaisen viittaan.
 
Musiikki kehittyy (joidenkin Bonham/Porcaro-uskovaisten mielestä taantuu), laitteet kehittyvät (joidenkin mielestä ei ole Supran ja K-Zildjianien voittautta, poikkeuksena Kumu), pedagogiikka kehittyy (paitsi peruskoppiin uskovien) ja työympärstöt kehittyvät (paitsi niiden, jotka odottavat vielä sitä 1 kk:n ravintolamuusikon kiinnitystä).
 
Eli, tällä palstalla on luettavissa yllättävän paljon taantunutta mielipidettä kaikesta, jonka mukaan kaikki uusi jokaisessa muodossa on pahasta. Nuoriso, olkaa kriittisiä meidän vanhojen paavojen jorinoille, besservisseriyydelle ja ylivertaiselle ammattitaidolle. Joka kerta kun väitämme jotakin, edustamme itse sitä. Kriittisyyttä kehiin ja punnukset mitataan vasta face to face - onko jazzmiehessä kanttia vaiko eikö!?!

Eli, tällä palstalla on luettavissa yllättävän paljon taantunutta mielipidettä kaikesta, jonka mukaan kaikki uusi jokaisessa muodossa on pahasta. Ja kääntäen: On niitäkin, jotka eivät näe historiassa olleen mitään sellaista, jota nykypäivänä ei ylitetä.
 
Mainitsit Bonhamin ja Porcaron. Pannaan siihen myös Buddy Rich, niin alkaa olemaan sen verran kova kolmikko, että paha on paremmaksi pistää. Ja kuinka ollakaan kaksi herroista olivat vailla muodollista koulutusta rumpalin pallille.
 
Mainitsit Supraphonickin. On se aika hyvä. Ollut yli 45 vuotta. Ja sitä edeltäneet Black Beatyt ne vasta mahtavia rumpuja olivatkin ja ovat edelleen. Niitä ei enää tehdä, koska käsityön osuus valmistuksessa on liian suuri, jotta kannattaisi valmistaa. Hinta nousee liian korkeaksi.
 
Mainitsit tutkimuksen ja koulutuksen. Se on kyllä välttämätöntä, että kehitys menisi eteenpäin. Millä tahansa alalla.

Ja kääntäen: On niitäkin, jotka eivät näe historiassa olleen mitään sellaista, jota nykypäivänä ei ylitetä.
 
Mainitsit Bonhamin ja Porcaron. Pannaan siihen myös Buddy Rich, niin alkaa olemaan sen verran kova kolmikko, että paha on paremmaksi pistää. Ja kuinka ollakaan kaksi herroista olivat vailla muodollista koulutusta rumpalin pallille.
 
Mainitsit Supraphonickin. On se aika hyvä. Ollut yli 45 vuotta. Ja sitä edeltäneet Black Beatyt ne vasta mahtavia rumpuja olivatkin ja ovat edelleen. Niitä ei enää tehdä, koska käsityön osuus valmistuksessa on liian suuri, jotta kannattaisi valmistaa. Hinta nousee liian korkeaksi.
 
Mainitsit tutkimuksen ja koulutuksen. Se on kyllä välttämätöntä, että kehitys menisi eteenpäin. Millä tahansa alalla.
 
Valitettavasti kehitystyö (karkeasti yleistäen) pyrkii siihen, että saadaan ne laitteet tehtyä vielä vähän huonommasta metallista ja inansa pienemmällä ainemenekillä ja nopeammin ja halvemmin ja isompina sarjoina ... (ja siis lopulta Kiinassa).
 
Nämä taloudelliset kuviot ovat vieneet tuon kehityksenkin hedelmät suurelta osin voittojen maksimointiin. Meidän kuluttajien saama tuote siis on todellakin kokonaisuutena paljon huonompi kuin takavuosina.
 
Olen usein herkutellut ajatuksella, että kaikki nykymaailman pelit ja pensselit olisivat olleet vanhojen mestarien käytössä. Leonardolle vaan kunnon laakerit, työkalut ja hieman nykyaikaisia tekstiilejä niin kaverihan olisi voinut kehitellä lentokoneen jo pirun kauan sitten ;)
 
Käsityön arvostus ja yksilöllisyys on myös pahasti uhattuna olevia arvoja.
Kehityksen (ja tämän kiina-ilmiön) tuomia etuja on kyllä meille se, että nykyisin saa autotallipajaan harrastajatason puuvehkeitä edullisesti. Tästä voisi seurata siis käsityön ja itse tekemisen uusi nousu...
 
Vähän täytyy kuitenkin opiskella tai viisaammilta neuvoja kysellä, että pystyy omat visionsa toteuttamaan. Siinä mielessä siis "itseoppineetkin" tarvitsevat opiskelua.
 
Kukaan ei ole seppä syntyessään (paitsi vanha inttikaverini Jouni).
Tapoja on kaksi; teoriapohjalta koulussa tai mestari/kisälli-mallilla tehden. Molemmilla tavoilla opiskellen tulee oppilaan opiskella myös toisen metodin asiat (siis kisällikin tarvitsee teoriaa, kouluoppilas käytännön harjoittelua). Molemmilla tavoilla tulee ammattilaisia. Ja laajasti ajatellen, vaikka huippukirurgeja (vaikkei laki taida tällaista hyväksyakään).

Vähän täytyy kuitenkin opiskella tai viisaammilta neuvoja kysellä, että pystyy omat visionsa toteuttamaan.
 
Niin, ja "viisaamman" on aina tärkeätä päivittää tietojansa ja pitää itsensä liikkeessä, sillä musiikki on aina liikkeessä. Tietysti jokainen mentori on oman aikansa lapsi ja hän valikoi opetusmateriaalinsa ja "sallittujen rumpaleiden listan" pelkästään omista lähtökohdista. Näin ollen Bonham-Porcaro-Rich -kaanon on aina yksilön, yksilöiden tai agitaation perustuvan indoktrinaation perusteella päähän taottu litania "niistä suurista". Itselleni tämä kaanon ei ole niinkään tärkeä, vaan siinä on ihan muita nimiä.

(paitsi vanha inttikaverini Jouni).
 
Paras kommentti aikoihin...;-)
 
Oma henk.koht. kestosuosikkini Gregg Bissonette sanoi mielestani asian lyhyesti ja ytimekkaasti ensimmaisella opetusvideollaan; "olet sitten kenen tahansa toisen rumpalin/opettajan pakeilla, niin muista aina olla myos kriittinen. Oli se opettaja sitten Tony Williams tai inttikaveri Jouni, niin he opettavat aina vain niita omia nakemyksiaan asioista" (vapaasti Suomenneltu versio...).
 
Vaikeaahan tuota on "totella", vaikka kuinka leikkisi aikuista tai vaikka kokenuttakin. Ihmisiahan tassa ollaan kaikki, mutta mielestani hyva pointti joka kannattaa pitaa mielessa.