Etno, proge, latin ›

"Mincer" on nauhoitettu Zurichin keikalla ja on puuttuva osa "Law of Maximum Distress Part One:n & Two:n" välissä. ("Great Deceiver"-boksin neloslevy)
 
Kiitos tiedoista! Enpä olis osannu sitä tuohon väliin kuvitella ja aika outoa, ettei sitä käytetty boxilla? Muistelin vaan lukeneeni, että nauha loppui kesken ja siksi osat yksi ja kaksi. Taisi olla aika "improheavy" keikka muutenkin.

Kiitos tiedoista! Enpä olis osannu sitä tuohon väliin kuvitella ja aika outoa, ettei sitä käytetty boxilla?
 
Ongelmana taisi olla se, että kyseinen biisi oli sananmukaisesti LEIKATTU alkuperäiseltä moniraidalta pois ja siirretty "SaBB"-levyn masternauhalle, mikä oli "Great Deceiverin" työstämisen aikaan Virginin omaisuutta, eikä siten Frippin vapaasti käytettävissä.
 
Aika huolettomasti noita alkuperäisiä nauhoja kohdeltiin; "SaBB"-nimikkobiisi editoitiin suoraan masterilta ilman varmuuskopioita. Sen takia "Nightwatchin" versio on sama lyhennetty versio kuin levyllä. Olikohan nauha liian kallista tuohon aikaan?

Onko tuota SaBBin lyhentämättömää versiota kuultavissa missään?

Saattaa muuten olla; "Nightwatchin" kansitekstien mukaan BBC lähetti osan keikasta, eli jos jollain olisi bootleg kyseisestä keikasta, voisi lyhentämätön versio löytyäkin, epävirallisena tosin.
 
Ai niin, näin muistan lukeneeni!
 
On muuten Tohtorilla aika kunnioitettava KC-kokoelma.

Onkohan muuten Crimson tekemäs uutta levyä tai kiertuetta lähiaikoina? Mietin vaan, kun se Levinkin siihen otettiin uudestaan. Olisi mielenkiintoista kuulla tai jopa nähdä mihinkä suuntaan musa taas lähtee. Toivoisin, että siihen 80-luvun alkuun päin oltaisiin menossa kun tuo kokoonpanokin olis melkein sama. Toki tuo uusinkin levy oli kova, mutta jotain kevyempää ja enemmän improvisaatiota. Tyhmää arvailuahan tämä on.

Onkohan muuten Crimson tekemäs uutta levyä tai kiertuetta lähiaikoina? Mietin vaan, kun se Levinkin siihen otettiin uudestaan. Olisi mielenkiintoista kuulla tai jopa nähdä mihinkä suuntaan musa taas lähtee. Toivoisin, että siihen 80-luvun alkuun päin oltaisiin menossa kun tuo kokoonpanokin olis melkein sama. Toki tuo uusinkin levy oli kova, mutta jotain kevyempää ja enemmän improvisaatiota. Tyhmää arvailuahan tämä on.
 
Käsittääkseni ainoa tieto mahdollisesta uudesta levystä on tyyliin sellainen, että "äänitellään sitten kun huvittaa, pari kertaa ollaan uusia biisejä jammailtu". Toisaalta, mitäpä sitä hoppuilemaan.

Paras bändi, kyllä vain. Innostukseni lähti vuosia sitten siskolta joululahjaksi saamastani In the court of the crimson kingistä. Vähän aikaa se pölyyntyi nurkissa mutta sitten tajusin sen ja sitten olin myytyä.

Crimso tämän listan kärjessä:
http://www.stylusmagazine.com/artic … n-prog-bands-that-secretly-rule.htm

Crimso tämän listan kärjessä:
http://www.stylusmagazine.com/artic … n-prog-bands-that-secretly-rule.htm
 
Ansaitusti -- joskin Univers Zeron mainitseminen lämmittää jopa enemmän.

Vielä noista Crimsonien live-jutuista. Mikä olisi paras hankinta 60-luvun vedoista? Mieluiten sellainen missä olisi Court of The King Crimson biisi mukana.

Jee! Aloitin nyt tutustumaan tähän bändiin. Pitänee lueskella tätä etsiessään ekaa levyä minkä ostaa.

Vielä noista Crimsonien live-jutuista. Mikä olisi paras hankinta 60-luvun vedoista? Mieluiten sellainen missä olisi Court of The King Crimson biisi mukana.
 
Ainoa vaihtoehto taitaa olla "Epitaph" -boxi. Saatavilla joko kahden tai neljän levyn versiona. Over to you, Dr. Flang.

Jee! Aloitin nyt tutustumaan tähän bändiin. Pitänee lueskella tätä etsiessään ekaa levyä minkä ostaa.
 
In the Court of the Crimson King ja Red. Ne on ne parhaat, ja varmaankin myös kuvaavimmat tutustumislevyt.

Ainoa vaihtoehto taitaa olla "Epitaph" -boxi. Saatavilla joko kahden tai neljän levyn versiona. Over to you, Dr. Flang.
 
Jahas, pääsee taas hommiin!
 
"Epitaph" in siis ns. virallinen bootleg. Tupla-CD koostuu BBC-nauhoituksista ja keikkataltioinneista Fillmore East ja Fillmore West-saleissa loppuvuodesta 1969. Nauhoitusten laatu vaihtelee aika lailla, mutta kuunneltavan puolella ollaan vielä :-)
 
Fillmore Westin keikka (mikä sattui muuten olemaan tuon kokoonpanon viimeinen) löytyy kokonaisuudessaan ja on - ainakin omasta mielestäni - pirun hyvä. Keikkataltiointi on laadultaankin ok stereo (suoraan pöydästä kelalle).
 
4 CD:n versio sisältää kaksi "korvalappustereo"-taltiointia Englannin rundilta. Keikat ovat soitollisesti hienoja, mutta täytyy myöntää että ainakin omalla kohdallani soundit käy häiritsemään jo sen verran ettei nuo ole päässeet omassa taloudessani kestokuunteluun. Liikutaan jo enemmän Crimson-arkeologian parissa.
 
Itse sanoisin, että jos olet normaali Crimson-kuuntelija, hommaa kahden CD:n versio. Jos olet pahasti friikahtanut Crimson-arkeologi jolla on kärsivällinen (tai kuuro) vaimo, hommaa 4 CD:n versio.
 
Sääli, että Fillmore Eastin keikalla tehdyt pro 8-raitataltioinnit katosivat heti keikan jälkeen, eivätkä ole löytyneet DGM:n yrityksistä huolimatta. Sopii toivoa, että Wolfgang's Vault ilmoittaa joku päivä löytäneensä nauhat Bill Grahamin arkistoista. :-)

In the Court of the Crimson King ja Red. Ne on ne parhaat, ja varmaankin myös kuvaavimmat tutustumislevyt.
 
Vahvistan.

Sain tänään "The Collectable King Crimson Volume 1:n" ja kun noista "Easy Money" -versioista oli puhetta, niin Mainzin keikan versio on kyllä siellä kärkikahinoissa.

In the Court of the Crimson King ja Red. Ne on ne parhaat, ja varmaankin myös kuvaavimmat tutustumislevyt.
 
Discipline antaa hyvän kuvan 80-luvun tuotannosta ja Power To Believe tämän vuosikymmen. Bändillä on sen verran laaja tuotanto, että pelkästään pari levyä ei kerro koko totuutta. Mutta mainitsemasi levyt on kyllä silti ehkä parhaat aloittaa kuuntelu.

Discipline antaa hyvän kuvan 80-luvun tuotannosta ja Power To Believe tämän vuosikymmen. Bändillä on sen verran laaja tuotanto, että pelkästään pari levyä ei kerro koko totuutta. Mutta mainitsemasi levyt on kyllä silti ehkä parhaat aloittaa kuuntelu.
 
Tuo Discliplinen olen kuullutkin mutta siitä en pitänyt (toistaiseksi). Voisihan sitä kokeilla uudestaan, mutta kyllä tuo In The Court of Crimson King houkuttelee eniten. Minkäs vuosikymmenen tuotantoa se sitten on?

Tuo Discliplinen olen kuullutkin mutta siitä en pitänyt (toistaiseksi). Voisihan sitä kokeilla uudestaan, mutta kyllä tuo In The Court of Crimson King houkuttelee eniten. Minkäs vuosikymmenen tuotantoa se sitten on?
 
Julkaistiin vuonna 69 (?) ja on KC:n debyyttialbumi. Ja hyvä sellainen onkin, ei muuta kuin kuuntelemaan.