Rock, pop, alternative ›

Kai se on pakko avata naama aiheesta Agnes, vaikka se monien mielestä hieman kyseenalaista saattaa ollakin ja tämäkin keskustelu on jo edennyt vaikka minkälaisille urille. Tuli tässä saatua nimittäin omituisten yhteensattumien ansiosta levy käsiin ja tätä ennen en ollut kuullut Agnesin laulua sitten Idolsin kertaakaan minkäänlaisten sinkkujen muodossa, joten aikalailla tyhjältä pöydältä ja parin keskustelun pohjalta lähdettiin.
 
Okei. Onhan tämä perinteistä, monella tapaa kaikelle kansalle siloteltua, monin paikoin kliseistä ja tasan tietyille suunnille kumartavaa kasariin taipuisaa poppia/rockia/hardrockia/heavya, jossa kuullaan kaikkia niitä elementtejä aina melkoisen siisteistä ja ruhjomattomista kitaravalleista selkeisiin kosketinmattoihin saakka yhdistettynä selviin kappalerakenteisiin ja tarttuviin kertosäkeisiin. Kaiken järjen mukaan kyseessä on siis albumillinen musiikkia, joka ei kolahda yhtään kaikenlaisen kasarikaman vihaajille ja yksi vaikeimmista elementeistä saattaa olla tietenkin Agnesin laulu ja lausunta, kuten on tässäkin topicissa tullut ilmi. Idols tausta ei tietenkään helpota asiaa yhtään, joten on Agnesin levy melko vaikeasti sisäistettävä ja käsiteltävä albumi monista lähtökohdista.
 
Kai sitä on sitten oltava melkoisen voimakas perverssio koko 80-luvun rockia/hardrockia/heavya kohtaan, kun Agnesin koko albumi pääsi yllättämään melko myönteisesti kaikesta erittäin ristiriitaisesta puheesta huolimatta. Onhan tuossa mukana juuri ne rasittavat kliseisyytensä ja ylisiisteytensä, mutta samalla mukana on niin paljon juurikin niin kasarihtavia ja tarttuvia elementtejä juuri sieltä tämän tyyppisen musiikin kultaisilta lähteiltä, että joku koukku tuossa vain nappaa mukanaan. Ennakkopuheiden perusteella odotin Agnesin laululta ja varsinkin ääntämiseltä jotain karmeaa, mutta ehkä juuri sen takia sekin puoli pääsi yllättämään myönteisesti ja voin oikeastaan sanoa, että ääni miellyttää lopulta hyvinkin paljon ja ei se ääntäminenkään särähdä korvaan mitenkään erityisen paljon muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta.
 
En nyt voi millään tavalla sanoa, että tässä olisi kaikkien aikojen paras tai edes mitenkään erinomainen albumillinen naislaulettua kasari rock/hardrock/heavy kamaa popahtavin ja 2000-lukulaisin vivahtein, sillä lajiin on tehty tajuttoman kovia albumeita jo aikanaan 80-luvulla ja nyt modernimmalla tyylillä 2000-luvulla, mutta jollain tasolla albumi on vain yksinkertaisesti ihan mukava tapaus. Voin täysin huoletta sanoa tämän olevan parasta mitä Idolsista on tullut tulokseksi tähän mennessä ja koko albumi kulkee ihan läpi koko kestonsa ihan mukavasti. Ovathan jotkin kappaleet toki geneerisempiä ja toiset yksinkertaisesti parempia kuin toiset, mutta en vain itse löydä läheskään samoilla tavoilla vikoja levystä, kuin millä tavoin Agnesta ja koko albumia on jo täälläkin lytätty. Jokin vain yksinkertaisesti nappaa.
 
Oli tämä yhden, kahden tai kolmen levyn ihme tai ei, niin toivon Agnesille kaikkea hyvää.