Tanssimusiikki ›

Pääasiallisin (ainoa?) syy mun keikkailemiseen on esiintymistarve/halu.
Mä aloitin pianotriolla, jolloin sain olla riittävästi esillä. Jossain vaiheessa rooli alkoi tuntua turhan rasittavalta ja aloin etsiskellä vastuunjakajia ja sainkin, laulajan ja puhaltajan.
Ja jouduin ojasta allikkoon, esiintymishaluiset solistit jättävät mulle vähemmän esiintymistilaa kuin haluaisin. He perustelevat sen sillä, että mä saan soittaa koko ajan, he vain soolonsa aikana (mitä nyt puhaltaja ajankulukseen omasta päästään soittelee riffejä ja obligaattoja)
Mä oon yrittänyt selittää, että eikö se teille riitä, että puolella duunilla saatte täyden liksan, mutta kuulemma ei.
 
Samassa yhteydessä mä ihmettelisin vähän basisteja ja rumpaleita. Tanssibändissä heillä on kovin vähän "tähtirooleja". Puuttuuko heiltä "tähtisyndrooma" eli ovatko he joukkuepelaajia, joille riittää joukkueen menestyminen?

Pääasiallisin (ainoa?) syy mun keikkailemiseen on esiintymistarve/halu.
Mä aloitin pianotriolla, jolloin sain olla riittävästi esillä. Jossain vaiheessa rooli alkoi tuntua turhan rasittavalta ja aloin etsiskellä vastuunjakajia ja sainkin, laulajan ja puhaltajan.
Ja jouduin ojasta allikkoon, esiintymishaluiset solistit jättävät mulle vähemmän esiintymistilaa kuin haluaisin. He perustelevat sen sillä, että mä saan soittaa koko ajan, he vain soolonsa aikana (mitä nyt puhaltaja ajankulukseen omasta päästään soittelee riffejä ja obligaattoja)
Mä oon yrittänyt selittää, että eikö se teille riitä, että puolella duunilla saatte täyden liksan, mutta kuulemma ei.
 
Samassa yhteydessä mä ihmettelisin vähän basisteja ja rumpaleita. Tanssibändissä heillä on kovin vähän "tähtirooleja". Puuttuuko heiltä "tähtisyndrooma" eli ovatko he joukkuepelaajia, joille riittää joukkueen menestyminen?
 
En tiedä tästä starahommasta, mutta tanssiorkesterin suhteen sellaista ei yleensä olekaan. Nimettömällä bändillä siis.
Silloin on tanssiyleisö se stara ja diivailevat ja motkottavat kaikesta mahdollisesta. Onko kellään käynyt mielessä, että miten tanssiyleisö toisinaan muistuttaa jotakin superstaraa, jolla on vaatimuslista, mitä pitää löytyä takahuoneessa?
 
- Ei saa soittaa liian kovaa.
- Ei saa soittaa tangoa
- Ei saa soittaa humppaa
- Ei saa soittaa valssia
- Ei saa soittaa vittu Kongolaista moko moko musiikkia
 
... mutta pitää soittaa Kuurankukkaa koko ilta ja riittävän hiljaisella ja mielellään vielä maksaa ravintola-asiakkaan lasku.
 
Prkl, tulipa taas avauduttua.
 
Tämä meni kuitenkin offtopiciksi heti alkuun, joten menen aiheeseen:
 
Itselläni on niinikään tämä tähtisyndrooma. Ehkä teen koko juttua ihan sen takia, että haluan olla huomion keskipisteessä. Tsykologi tästä voisi taas vääntää vaikka mitä lapsuuden ajan traumoja.
 
Tällainen huomionkipeys koskotisoittajalla voi olla bändissä ongelma, jos kosketinsoittaja yrittää olla stara musiikkilajissa, missä kosketinsoittaja yleensä on vain osa rytmiryhmää.
Tiedän tapauksia, että tanssibändin soitto kuulostaa enemmän urkuprogelta, mitä tanssimusiikilta.
 
Toivotan kuitenkin Baron kaikkea hyvää, ja toivottavasti löydätte harmonian bändissä. Suosittelen toki silti joko instrumentin tai musiikkilajin vaihtoa, jos koet että et saa nykyään riittävästi huomiota.
 
Peräänkuulutat joukkuepelaamista, mutta samaan hengenvetoon haluaisit itse olla bändin stara, vai ymmärsinkö nyt kirjoituksesi ihan väärin?

Peräänkuulutat joukkuepelaamista, mutta samaan hengenvetoon haluaisit itse olla bändin stara, vai ymmärsinkö nyt kirjoituksesi ihan väärin?
 
Ihan oikein!

Ihan oikein!
 
Lemppaa bändi, ja tee soolokeikkoja kasiolla.
Eikös se olisi helpointa.
Muut jäsenet voisivat perustaa keskinäisesti toimivan orkesterin, jolloin kaikilla olisi hauskaa soittaa yhdessä.
 
Tai muuta nimesi T. K**saksi

Nimimerkillä "liikaa tähtiä muutenkin" kommentoi mielipiteenään seuraavaa:
 
Yksittäisen soittajan starailu iskelmägenressä on turhinta hommaa maanpäällä - tai sitten täytyy olla ylimaallisen loistava instrumenttinsa taitaja, ts. herättää kuolleetkin henkiin soittamalla - eikä just nyt tuu mieleen yhtään semmosta tyyppiä nimeltä. Ei niin yhtään. Mun mielestä näissä hommissa rytmi ja taimi - ja se lähtee joukkuepelistä ja fiiliksestä - on kaiken aa ja oo; tanssimaan yleisö on tullut. Ja just sen takia onkin ihan älyttömän hyvä, jos komppisektiolle ei iske hirvee pätemisen tarve - siellähän on humppaajat nokillaan, kun rumpali ja basisti alkaa kikkailemaan oikein urakalla.
 
Parempi vähempi ja tyylillä - jää aikaa silmäpelille pirusti enemmän ;)

No, mun mielstä bändissä, jossa jäsenent ovat ns. "samalla viivalla" on sen soittajan velvollisuuskin toimia "starana" sillä hetkellä, kun hän hoitaa ko. yhtyeessä solistisia tehtäviä, muun ajan kukin tukee toinen toistaan ja muu bändi aina solistia. Muistakaa, että varsinkin "turakaisten" silmissä ja korvissa soittoa arvostellaan ihan yhtä paljon ulkomusiikillisten, kuin musiikillistenkin asioiden pohjalta.

Samassa yhteydessä mä ihmettelisin vähän basisteja ja rumpaleita. Tanssibändissä heillä on kovin vähän "tähtirooleja". Puuttuuko heiltä "tähtisyndrooma" eli ovatko he joukkuepelaajia, joille riittää joukkueen menestyminen?
 
Henk. koht. en ymmärrä tätä staran roolin hakemista tanssibändeissä, saatikka missään bändeissä. Ei siihen ole oikein mahkuja muilla kun solistilla, tai sellaisen karisman omaavalla henkilöllä että erottuu selkeästi lavalta jo omalla olemuksellaan, instrumentista viis (Pulliainen). Koko orkesteri henkilöityy aina solistiin. Kaikki haastattelut antaa lähes aina solisti, vaikka kyseessä olisi bändi bändi, esim. HIM, Tik Tak tai Yölintu tai Taikakuu jne. Joku varmaan keksii poikkeuksia mutta pääosin näin se menee. Jos se riittää starana olemiseksi kun se Pirkko mikä aina käy Auran Nuortentalolla iskee kimppuun joka tauko tonnikalahönkäyksineen ja kehuu miten vikkelästi sormet siinä haitarin päällä vilistää, ja pyytää sen sadannen Sun nimmarin, niin OK.
Rumpalin ja basistin duuni on pitää homma tanssittavana, ilman ylimääräisiä riplailuja. Yleensä heille riittää se (onneksi). Toisaalta rummut on erittäin visuaalinen soitin, jos sen tontin osaa hyödyntää, tekee siitä mielenkiintoista seurattavaa. Jos basisti ei ole bändin valovoimaisin laulusolisti (Taikakuu), kannattaa unohtaa stara-haaveet ja keskittyä siihen oleelliseen. Hyvälle paikkansa tietävälle basistille on aina töitä. Eihän tanssilavoilla jengi osaa kuunnella sitä bassoa. Korkeintaan tulee tunne että joku veti heiltä maton alta jos basisti kompastuu omiin kamoihinsa ja soitto katkeaa. Kohta se tasainen humina sieltä taas jatkuu kun pääsee pystyyn kaappinsa takaa.
 
Ainoa tapa olla selkeä stara on olla pystysolisti kaikkine elkeineen mitä siihen kuuluu. Hyvä supliikki ja hirmuinen itsevarmuus. Jengi haltuun heti kun astuu lavalle. Vaikka laulais pää punaisena koko illan, mutta verbaalinen ulosanti ja olemus on nolla ja kun vielä vähän jännittääkin kun kaikki katsoo, topi tulee vieläkin kysymään "jotta kukas teistä on bändin johtaja kun tuota tangoa pitäis saada...". Se starailusta.
Asiaa helpottaa vähän jos muistaa kvartti-vibran ja slaavilaisen puna-armeija/Virran Ola soundiplagiaation. Lisää uskottavuutta kaksi milliä...
 
Hyvä esimerkki on Danny. Punainen kokonaisuus päällä laulelee niitä näitä, (tahi kovalevyltä) mutta helevetin vakuuttavaa höpöttämistä jengille ja kovalla äänellä, ei mitään mutisevia "...ja seuraavaksi mennään humppaa..."-tyyppisiä lätinöitä. Voittaa yleisön luottamuksen heti puolelleen. Iso D spiikkaa puolet kovempaa mitä laulaa. Eräs kollega tokaisi kerran että "Kysehän on illuusion luomisesta". Kuinka oikeassa hän onkaan. Ns. musiikillisella ulosannilla millään soittimella ei ole mitään saumaa, vaikka soittais kuin jeesus. No, aina kannattaa kokeilla kyykkyhaitaria.:)
 
Oon ehkä väärässä mutta jotenkin tuntuu että suurin tunku staraksi on niillä lihatiskin takaa tulevilla kaikkein epämusikaalisimmilla yksilöillä. Oikotie onneen, ilman duunia asian eteen. Idols- karsinnat antoivat mukavasti osviittaa siihen. Oli siellä onneksi hyviäkin tulevia staroja, täysi tunnustus heille.
 
Jotta tämmöistä tänään, onpas synkkä ilma...

. Eihän tanssilavoilla jengi osaa kuunnella sitä bassoa. Korkeintaan tulee tunne että joku veti heiltä maton alta jos basisti kompastuu omiin kamoihinsa ja soitto katkeaa. Kohta se tasainen humina sieltä taas jatkuu kun pääsee pystyyn kaappinsa takaa.
 
Kiitos samoin.
Enhän minäkään huomaa sitä bassoa, ennenkuin se puuttuu. Sitten kyllä tulee tosi ikävä!

Lemppaa bändi, ja tee soolokeikkoja kasiolla.
Eikös se olisi helpointa.
 
Pakko tehdäkin "tähtisyndrooman" takia soolo- ja triokeikkoja humppabändikeikkojen lisäksi.
 
(Joskus käy isojussin one-man-bändiä kateeksi)

Tämä nyt ei ihan tanssimusiikkia koske mutta pystyy soveltamaan...
 
Olen sitä mieltä, että bändin ei missään nimessä kannata
ruveta nostamaan yhtä ylemmäksi muita, minun mielestäni kaikki saavat antaa haastatteluja ja tehdä biisejä.
 
Luodaan bändi kuten Beatles, sieltä ei noussut yksi ylemmäksi vaan bändi toimi yhdessä (no George ja Ringo
vähän sivussa )
 
Sitten otan esimerkiksi vaikka HIM:in kuka tietää bändistä
muita kuin Ville Valon?
 
EDIT:
 
Kannattaa miettiä sovituksia, ettei tule samanlaisia biisejä ja sooloja bassolle ja muille.
ja fillejä rumpalille, ettei jää kukaan varjoon

Ainakin yks bändi missä mä oon soittanut on kaatunut just siihen että kaksi liian voimakasta persoonaa on sattunut samaan bändiin,enkä puhu nyt itsestäni;-)
 
Homma meni siihen että alettiin ,IHAN TOTTA, jopa tappeleen siitä kumpi saa vetää setin ekan biisin ja yleensäkin jos toiselle tuli enemmän ekoja biisejä/setti niin ilta oli pilalla... se eka biisi kun saa isommat klapit,nääs,tää oli selitys:-I
 
Ja on näinkin tapahtunut:bändistä tuli kvartetti,kitaristi tuli kehiin,tästäkös kiipparisti hermostui : "Se v**un vinguttaja vie mun soolot!!!" :-))))

Ainakin yks bändi missä mä oon soittanut on kaatunut just siihen että kaksi liian voimakasta persoonaa on sattunut samaan bändiin,enkä puhu nyt itsestäni;-)
 
Homma meni siihen että alettiin ,IHAN TOTTA, jopa tappeleen siitä kumpi saa vetää setin ekan biisin ja yleensäkin jos toiselle tuli enemmän ekoja biisejä/setti niin ilta oli pilalla... se eka biisi kun saa isommat klapit,nääs,tää oli selitys:-I
 
Ja on näinkin tapahtunut:bändistä tuli kvartetti,kitaristi tuli kehiin,tästäkös kiipparisti hermostui : "Se v**un vinguttaja vie mun soolot!!!" :-))))
 
:)) Täytyy sanoa, että repesin! Jessus mitä amatöörejä! Kiitän onneani. Meidän sekstetissä 4 tyyppiä laulaa, joskin yks heistä enemmän ja vähemmän pääsääntöisesti. Torvia kolme kappaletta. Eikä ikinä ole kyllä tuommosta keskustelua ollu! heh heh, tai pikemminkin huh huh!

:)) Täytyy sanoa, että repesin! Jessus mitä amatöörejä! Kiitän onneani. Meidän sekstetissä 4 tyyppiä laulaa, joskin yks heistä enemmän ja vähemmän pääsääntöisesti. Torvia kolme kappaletta. Eikä ikinä ole kyllä tuommosta keskustelua ollu! heh heh, tai pikemminkin huh huh!
 
Joo. Tää tm-palsta on ehkä hienointa mitä voi olla. Niin uskomattomia juttuja, että saa nauraa vedet silmissä päivästä toiseen.. Mahtavaa.

Kannattaa miettiä sovituksia, ettei tule samanlaisia biisejä ja sooloja bassolle ja muille.
ja fillejä rumpalille, ettei jää kukaan varjoon
 
Kun mä teen jazz-triokeikkoja, niin kyllä mä huolehdin, että sekä rumpali että basisti saavat sooloja ja paljon four'eja, että hekin pääsevät esiin.
 
Humppabändissä tää vaan ei ole ihan helposti käytäntöön sovellettavissa.

Ainakin yks bändi missä mä oon soittanut on kaatunut just siihen että kaksi liian voimakasta persoonaa on sattunut samaan bändiin,enkä puhu nyt itsestäni;-)
 
Helppoahan toi on. Meillä on kolme!

:)) Täytyy sanoa, että repesin! Jessus mitä amatöörejä! Kiitän onneani. Meidän sekstetissä 4 tyyppiä laulaa, joskin yks heistä enemmän ja vähemmän pääsääntöisesti. Torvia kolme kappaletta. Eikä ikinä ole kyllä tuommosta keskustelua ollu! heh heh, tai pikemminkin huh huh!
 
Joo,aikas erikoista oli...varsinkin kun molemmilla takana jo rapiat 20 vuotta alalla,toisaalta taas molemmat ovat liidanneet omia bändejään aikoinaan...
 
Tulihan siinä sitten myös ne monen bändin kaataneet volume/balanssi/soundi/ohjelmisto-näkemyserotkin mukaan jossain vaiheessa NIIN ja toisten biisien arvosteleminen:"Kuinka sä voit vetää tota paskaa???"tai "ota nyt jotain uusia biisejä..."

Meitä oli kolme laulajaa bändissä ja pyrkimys oli jakaa suht tasapuolisesti biisit siten, ettei kenekään tarvis vetää kahta biisiä peräkkäin,kyllähän se toimi aina välillä hyvinkin,jengi tykkäs kun oli kolme täysin eri tyylistä laulajaa ja stemmalaulukin toimi hiton hyvin,ei siinä mitään;-)
 
Itse kuulun siihen soittajaryhmään että annan mielelläni lauluvuoron muille etenkin jos kyseessä on vanha tanssimusa,ei mun egoni kaipaa esilläoloa siinä suhteessa
eli minusta ei voisi koskaan tulla pystysolistia,nuo kaksi toveria ovat sitäkin kokeilleet,erityisemmin siinä onnistumatta;-)

Itse kuulun siihen soittajaryhmään että annan mielelläni lauluvuoron muille etenkin jos kyseessä on vanha tanssimusa,ei mun egoni kaipaa esilläoloa siinä suhteessa
eli minusta ei voisi koskaan tulla pystysolistia.
 
Näinhän sen pitää mennä! Tuutko bändiin? :)

Soitan tanssibändissä huilua ja saksofonia. Basistimme on erittäin hyvä pianisti ja laulusolisti. Pianisti on opiskellut pianonsoittoa. Itse olen vähän vanhempi kaveri. Aina olen toivonut, että saisin joskus soittaa kunnon flyygelillä, koska olen pikkupoikana äidin kehotuksesta käynyt pianotunnilla. Olimme Tamperelaisessa ravintelissa kaverin työporukan pikkujouluissa bändillä soittamassa. Näin, että kapakassa oli stainvei-flyygeli. Kaverit tiesi, että olin soittanut pianoa. Soitimme aluksi viihdekappaleita. Olin minun syntymäpäiväni. Kaverit sanoi: "menehän tuohon flyygelin ääreen ja vetäise!" Sanoin siihen: " Vetästään sydämmeni tyhjä huone Rikhart Klaiderman tyyliin!" Tunsin, että silloin svenkasi, kuin hirvi! Ajattelin itseni konserttitaloon solistiksi! Miksi lopetinkaan pianonsoiton, koska markkinarakoa olisi tämän tyyliselle pianistille löytynyt. Silloin tunsin itseni tähdeksi.

Itsestään selvää on se että kitaristi on tähti joka bändissä :