Itse olen kaiken puljaamisen jälkeen päätynyt käyttämään JB:tä ja 59.
59 on aika lähellä Gibsonin originaalia mutta selkeämpi ja isompi output ja vähemmän kiertoa. Hyvä kliineillä.
JB on tunkkainen, tukkoinen ja yläkireä. Eli samaan aikaan ihan hirveä tuhnu mutta selkeästi artikuloiva tuon yliampuvan yläkireytensä puolesta.
Eli sopi ihan hemmetin hyvin rähisevään rokkiin ja vaikkapa perinteisempään heviin. Koitin tuossa vaihteeksi noita Gibsonin originaaleja hetken, mutta bändin demo-miksauksista vastaava ohjeisti heti vaihtamaan Duncanit takaisin, koska kuulema vain niistä on saatu soundi jonka voi päästää lähes sellaisenaan demolle.
Sen mitä itse olen testaillut niin JB:n soundi on hyvin lähellä Gibsonin omaa tallamikkiä hintsusti SD1:llä boostattuna.
Lopuksi vielä korrektiin poliittiseen tyyliin kuitaan koko kirjoitukseni merkityksettömäksi toteamalla, että loppujen lopuksi vahvistin ja kitara vaikuttavat myös todella paljon että miten nuo mikit pelaavat. |
losli
