Kitarat: soittaminen ›

Niin että pistelkääs tänne sellasia sooloja mitkä on melko vaikeita, mutta ei nopeita. Jotain bendauksia, pinchejä lyhyitä legattoja sellasii. Kun on aika paljon soiteltuu sellasia enemmän nopeita sooloja..
 
Mun mielestä tää alotusviesti ei kerro oikeen muusta kuin siitä että eri tyylisiä levyjä ei ole kamalasti kuunneltuna. Eli vastaus ongelmaan on se, että marssit kirjastoon tai kavereille ja lainaat vinon pinon tuntemattomia levyjä, mieluiten vielä sen tyylisiä ettet normaalisti kuuntele, ja kuuntelet niitä niin paljon että korvista vuotaa veri. Sillee niitä hitaampiakin sooloja tarttuu korvaan.
 
Itse suosittelisin Slashia, S. Vaita, Van Halenia ja Robben Fordia alkuunsa.

Itse suosittelisin Slashia, S. Vaita, Van Halenia ja Robben Fordia alkuunsa.
 
B. B. Kingiä, Eric Claptonia, Jimi Hendrixiä, Stevie Ray Vaughania, Mark Knopfleria, Muddy Watersia... Noilla pääsee ehkä alkuun.

B. B. Kingiä, Eric Claptonia, Jimi Hendrixiä, Stevie Ray Vaughania, Mark Knopfleria, Muddy Watersia... Noilla pääsee ehkä alkuun.
 
Tää vielä lisäksi tohon:
 
http://www.youtube.com/watch?v=X4xhS3dPTdk

Tää vielä lisäksi tohon:
 
http://www.youtube.com/watch?v=X4xhS3dPTdk
 
Albert King tosiaan jäi jostain syystä pois. Rankaiskaa mua.

tässä mielestäni hieno soolo: (tabulatuureina siksi että opettelisitte sen että huomaisitte, miten hieno se on :D )
 
---------------------------------------|----------------------------------|
---------------------------------------|----7-5-7---7-5-7---7-5-7---7-5-7-|
----------11-----------11---11-9-------|--4-------4-------4-------4-------|
--9-11-12------9-11-12-----------12-11-|---------------------------------|
---------------------------------------|----------------------------------|
---------------------------------------|----------------------------------|
---------------------------------------|----------------------------------|
 

----------------------------------|
----------------------------------|
----7-6-7---7-6-7---7-6-7---7-6-7-|
--5-------5-------5-------5-------|
----------------------------------|
----------------------------------|
----------------------------------|
 

--------------------------------------------------------|--------------------------|
--------------------------------------------------------|-----7----5----7--8-7-----|
--11-11-11-11-11-11-9-9-9-9-9-9-7-7-7-7-7-7-6-6-6-6-6-6-|------------------9-7-|
--------------------------------------------------------|--5-----------------------|
--------------------------------------------------------|--------------------------|
--------------------------------------------------------|--------------------------|
--------------------------------------------------------|--------------------------|
 

--------------------7-5-----|----------------------|----------------------|
-----10----8----10------8-7-|-----7----5----7~-----|-----7----7b---7~--|
--4-------------------------|----------------------|----------------------|
----------------------------|--2-------------------|--5-------------------|
----------------------------|----------------------|----------------------|
----------------------------|----------------------|----------------------|
----------------------------|----------------------|----------------------|
 
HUOM! + arvoinen juttu jos tietää mistä biisistä!

Tai sitten Gary Moren Still Got The Blues. On melkoisen haastavaa yrittää saada ne bendit menemään levyn mukana ihan tarkasti.
 
ja sitten saman henkilön The Loner...

Rainbow - man on the silver mountain. Siinäpä onkin bendailuun hyvää treeniä. Loistava soolo kaikin puolin. Sekä aivan erityinen on myös tuo blackmoren soiton tarkkuus noissa nopeissa juoksutuksissa, ottaen huomioon että tää kaveri ei pelaakkaan millään overpowered sirinäsoundilla. Ja unohtakaa nettitabulatuurit tätä sooloa tulkitessa. Ainakaan itse en ole koskaan törmännyt yhteenkää, jolla pääsisi lähellekään tuota teemaa.

fade to blackin eka soolo on iha kiva ja se on ainaki hidas.

B. B. Kingiä, Eric Claptonia, Jimi Hendrixiä, Stevie Ray Vaughania, Mark Knopfleria, Muddy Watersia... Noilla pääsee ehkä alkuun.
 
Jazz-kitaristejakin kannattaa kuunnella, ties vaikka iskisi. Legendoista esim. Wes Montgomery on tehnyt järkyttävän kovaa matskua (ja myös hidasta, vaikka suurin osa kappaleista on aikamoisissa bebop-temmoissa). Saattaa olla vaikeasti lähestyttävää hevimiehelle, tai sitten ei. Kannattaa tsekata.
Fuusiompaa kamaa, ja ehkä helpommin lähestyttävää, esim:
 
Pat Metheny
John Scofield
John McLaughlin
 
McLaughlinlla on esim. Miles Davis: Tribute to Jack Johnson -levyllä todella nerokasta ja ennakkoluulotonta rock-kitarointia. Ilmavaa, agressiivista, jazzia, rockia ja paljon säröä ja wahia! Suosittelen.
 
Antero

Maidenin Powerslave biisissä on tosi tiukka soolo. Ei oo nopee ja kuulostaa mahtavalta.

S. Vaita..
Joo, kaikki hitaan soiton ystävät innolla kuuntelemaan Steve Vaita! :-)
 
Van Halenia ja Robben Fordia alkuunsa.
Nää menee niin naulan kantaan. Robben Ford on kruunaamaton kuningas omalla alallaan, ainakin mun mielestä. EVH lienee kruunattu jo moneen kertaan.. :-) Jos heviä haluaa, niin Adrian Smithilla on hienoja sooloja, jotka ei ole pelkkiä nopeusharjoituksia. Sitten on toki Steve Lukather, Richie Sambora, Wes Montgomery, Martin Taylor...kovia tyyppejä kaikki.
 
Miksi muuten homma pitäisi kitaristeihin rajoittaa? Vaikka fonisteista Bob Mintzer ja Stan Getz. Mä olen tässä viimeaikoina yrittänyt toistaa kitaralla täsmälleen samat jutut ja saman fraseerauksen, mitä Mintzer vetää tenorifonilla. Ja sen sijaan, että opettelisit sormituksia ulkoa, yritä miettiä mikä niissä fraaseissa on oikeasti ideana.

Joo, kaikki hitaan soiton ystävät innolla kuuntelemaan Steve Vaita! :-)
 
Nää menee niin naulan kantaan. Robben Ford on kruunaamaton kuningas omalla alallaan, ainakin mun mielestä. EVH lienee kruunattu jo moneen kertaan.. :-) Jos heviä haluaa, niin Adrian Smithilla on hienoja sooloja, jotka ei ole pelkkiä nopeusharjoituksia. Sitten on toki Steve Lukather, Wes montgomery, Martin Taylor...kovia tyyppejä kaikki.
 
Miksi muuten homma pitäisi kitaristeihin rajoittaa? Vaikka fonisteista Bob Mintzer ja Stan Getz. Mä olen tässä viimeaikoina yrittänyt toistaa kitaralla täsmälleen samat jutut ja saman fraseerauksen, mitä Mintzer vetää tenorifonilla.
 
Noita puhallin jutskia minäkin joskus 80-luvun alussa jatsiradiosta äänittelin ja tsekkailin. Fonit ja jopa ihan klarinetti....jotain ehkä jäikin johonkin aivolokeroon talteen.....

Noita puhallin jutskia minäkin joskus 80-luvun alussa jatsiradiosta äänittelin ja tsekkailin. Fonit ja jopa ihan klarinetti....jotain ehkä jäikin johonkin aivolokeroon talteen.....
 
Joo, sen tosi kehittävää puuhaa. Torvet on niin ylivoimaisia soittimia soolofraseerauksessa (sen monipuolisuudessa) kun niillä voi vaikuttaa äänen syttymiseen, toisin kuin kitaralla tai pianolla. Siinä onkin sitten pähkäilemistä, että miten korvaa sen osa-alueen fraseerauksesta kitaralla, kun sitä ei soittimen rakenteen puolesta vaan pysty sellaisenaan jäljittelemään.

Siinä onkin sitten pähkäilemistä, että miten korvaa sen osa-alueen fraseerauksesta kitaralla, kun sitä ei soittimen rakenteen puolesta vaan pysty sellaisenaan jäljittelemään.
 
Perinteinen vastaus: enemmän nuotteja :)
 
EDIT: Minunkin tekisi kyllä mieli noita torvi-miehiä imitoida (varsinkin Milesiä), mutta niitä on niin paljon vaikeampi plokata kuin kitaristeja. Kitaristitkin aiheuttavat minulle vielä sietämättömiä vaikeuksia, täysi aloittelija kun olen. Siksi suosittelisin ketjun aloittajalle aluksi kitaristeja.

Perinteinen vastaus: enemmän nuotteja :)
 
Perinteinen vastaus: elä lähe kisaamaan fonistien kanssa, tulee itku:D Ne pystyy soittamaan niin nopeasti kuin nakit antaa myöden, toisin kuin kitaristit ja kaikki äänet tulevat ulos.

Perinteinen vastaus: elä lähe kisaamaan fonistien kanssa, tulee itku:D Ne pystyy soittamaan niin nopeasti kuin nakit antaa myöden, toisin kuin kitaristit ja kaikki äänet tulevat ulos.
 
Mikäs muu rajoite kitaralla tulee vastaan kuin sormien nopeus?

Mikäs muu rajoite kitaralla tulee vastaan kuin sormien nopeus?
 
Käsien synkkaaminen yhteen. Mutta ei se ihan noin mustavalkoista ole. Puhaltimilla taas ansatsi on aivan oma juttunsa, ja sitä ei reenata ihan parissa vuodessa samalla tavalla kuin sormien nopeutta voi treenata. On olemassa juttuja jotka on aivan luonnottomia soittaa kitaralla, mutta simppeleitä fonilla (ja toisinpäin). Fonille taas jotkin sävellajit ovat jos ei nyt rajoitus, niin ainakin hidaste. Fonilla on myös vähän hankalampi soittaa sointuja :-P Piano edustaa toista ääripäätä, ja soolofraseeraksessa se on mun mielestä paljon kömpelömpi kuin kitara, saati foni. Sen ylivoimainen osa-alue taas on harmonioiden soitto ja visuaalisuus. Kärjistäen voisi sanoa, että kitara on vähän sellainen kompromissiratkaisu noiden väliltä, vaikka minkään näiden soitinten rakenteessa ei ole paljoakaan yhteistä.
 
Kaikilla on omat vahvat ja heikot alueensa. Sen takia meillä on niin paljon erilaisia soittimia - kaikilla on joku juttu mitä ei muilla noista voi tehdä.
 
Edit: Tää on samaa asiaa mitä mä joskus selitin pitemmän kautta ketjussa "Kitaran vs. koskettimien soittaminen - vaikeetako?", kun eksyin kirjoittamaan asiasta vähän laajemmin: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=122979#p5035081

Mikäs muu rajoite kitaralla tulee vastaan kuin sormien nopeus?
 
Esmes pikkaus. Ilman pikkausta kitarassa tarvitsee ihan homona voimaa, jos aikoo saada äänet soimaan kunnolla. Voima taas on pois nopeudesta. Lisäksi kitaralla eivät ole kaikki äänet koko ajan soitettavissa jos nopeasti tulitetaan, ja lisäksi vaikka olisi sairaan nopea vaihtamaan asemaa, osumatarkkuus kärsii. Että zillee, jos haluatte olla sairaan nopeita, vaihtakaa soitinta.

Käsien synkkaaminen yhteen. Mutta ei se ihan noin mustavalkoista ole. Puhaltimilla taas ansatsi on aivan oma juttunsa, ja sitä ei reenata ihan parissa vuodessa samalla tavalla kuin sormien nopeutta voi treenata. On olemassa juttuja jotka on aivan luonnottomia soittaa kitaralla, mutta simppeleitä fonilla (ja toisinpäin). Fonille taas jotkin sävellajit ovat jos ei nyt rajoitus, niin ainakin hidaste. Fonilla on myös vähän hankalampi soittaa sointuja :-P Piano edustaa toista ääripäätä, ja soolofraseeraksessa se on mun mielestä paljon kömpelömpi kuin kitara, saati foni. Sen ylivoimainen osa-alue taas on harmonioiden soitto ja visuaalisuus. Kärjistäen voisi sanoa, että kitara on vähän sellainen kompromissiratkaisu noiden väliltä, vaikka minkään näiden soitinten rakenteessa ei ole paljoakaan yhteistä.
 
Kaikilla on omat vahvat ja heikot alueensa. Sen takia meillä on niin paljon erilaisia soittimia - kaikilla on joku juttu mitä ei muilla noista voi tehdä.
 
Edit: Tää on samaa asiaa mitä mä joskus selitin pitemmän kautta ketjussa "Kitaran vs. koskettimien soittaminen - vaikeetako?", kun eksyin kirjoittamaan asiasta vähän laajemmin: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=122979#p5035081
 
Joo, siis saundi ja harmonia on aivan eri asia, tässä puhuttiin nopeudesta:D