Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Vuonna 1975 perustettiin Lontoossa bändi, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli heittää loistavia keikkoja eikä kuuna päivänä pettää uskollisia fanejaan.
 
Vuonna 2006 Iron Maiden starttailee uutta maailmankiertuetta, joka pohjautuu bändin neljänteentoista studioalbumiin "A Matter Of Life And Deathiin." Musiikista on aina ollut löydettävissä punainen lanka, jonka mukaan jokainen albumi, jokainen biisi on pohjimmiltaan rakennettu. Mikä tekee tästä bändistä aikamme suurimpiin (yhä edelleen!) kuuluvan heavybändin? Mikä saa ihmiset kerta toisensa jälkeen ostamaan uuden levyn? Miksi Iron Maidenia vihataan? Miksi sitä rakastetaan?
 
Allekirjoittanut löysi vuonna 2005 bändin random-ostoksena tapahtuneen Seventh Sonin myötä. Hotellihuoneen sängyllä löhötessä, suu puoli auki Moonchildin soidessa korvissa ensimmäistä kertaa, tunsi olevansa jotain. Nyt istun tässä, kuuntelen These Colours Don´t Runia, ja mulla on ihan samanlainen olo - vieläkin! Kun kerran löytää sen sointukulun, se seuraa sinua ikuisesti.
Allekirjoittanut ihastui bändin musiikissa siihen energiaan ja melodisuuteen, mitä se kaikki tarjosi. Tähän päälle Seventh Son Of A Seventh Son-nimibiisin kuolontunnelmat basso-väliosineen ja synkkine sanoineen, ja avot.
 
Nyt, melko tuoreena fanina on koko ajan mielessä bändin ikä. Ei kai se Iron Maidenkaan enää hirveän kauan jaksa jatkaa. Lippu löytyy marraskuun Tampereen keikalle, joka tulee olemaan ensimmäisen Maiden-keikkani. Tämän jälkeisillä kiertueilla bändi käydään varmasti todistamassa joka kerta, useammankin keikan voimin. Eräs suurimmista unelmistani koskaan on todistaa Iron Maiden Hammersmith Odeonilla. "Scream for me!"
 
Vaikka kuuntelen nykyään suurimmaksi osaksi muuta musiikkia kuin Iron Maidenia, pysyy sydämeni aina siinä jutussa mukana. Vaikka harvoin, niin kuitenkin joka kerta kun kuuntelee sen yhden albumin 80-luvun tuotannosta, on peli aina selvä. Joskus tarvitsee ihan muistutuksena itselleen parhaasta bändistä pistää soimaan Hallowed Be Thy Name, ja sen jälkeen on aina samanlainen hölmistynyt, innostunut olo kuin ensimmäisellä kerralla. Minulta löytyy niin monta hienoa muistoa liittyen Maideniin, että niistä riittää irti revittävää eläkeikään asti. Ja hienointa koko jutussa on se että tässähän ollaan vasta alussa. Uusi albumi oli ensimmäinen Maiden-levy, jota odotin fanitusaikanani, ja odotukset todellakin täyttyivät, ja sain AMOLAD:sta itselleni Iron Maidenin parhaan albumin.
 
Mitä muilla on sanottavanaan tästä bändistä? Minulle Iron Maiden tiivistää yhteen pakettiin kaikki elementit, jotka ovat elintärkeitä minulle musiikissa. Näinollen bändi on ja tulee pysymään lempibändinäni. Joistakin jutuista ei vain ole valmis päästämään irti.

Mitä muilla on sanottavanaan tästä bändistä?
 
Bändi on ollut ehkä suurimpia suunnannäyttäjiä itselleni ja innoittaja kitaransoiton aloitukseen.
 
Bändi on myös yleensäkkin ekoja joiden kautta tutustuin Heavy Metalliin.
 
Omalla listallani bändi on ihan kaikkien aikojen parhaimpien kärkisijoilla ellei jopa selvä ykkönen.

Iron Maiden on ja tulee olemaan aina se minun mielestä paras ja suuntaanäyttävin bändi. Vaikka minäkin kuuntelen paljon muiden bändien musiikkia ja pidän muiden bändien kappaleista ajoittain enemmän kuin Maidenin, niin silti mikään muu bändi ei osaa tehdä niin hyviä ja sellasella fiiliksellä ladattuja kappaleita. Niitä tekee mieli soittaa levyn mukana aina uudestaan ja uudestaan. Itse tutustuin bändiin tuossa noin kolme vuotta sitten ja minutkin juuri Maiden johdatti metallin tielle. Sen jälkeen Maiden on ollut ykkösenä. Up the Irons!

Veikkaan, että tämä menee kohta lukkoon.
 
Tärken hevibändi on Maiden meikäläiselle. Best Of Beastista se alkoi muutamia vuosia sitten ja sillä tiellä edelleen. Bändi on nähty livenä kolme kertaa, ja kaksi seuraavaa tulossa tämän vuoden marraskuussa. Elämää suurempaa meininkiä, a'la Kiss, joka tosin on se maailman paras bändi mulle, Maiden jää kakkoseksi siihen verrattuna.

jos joskus vois keskustella asioista ilman vineemistä, ei tässäkään topicissa olisi mitään syytä lukkoon menemiseen.

Ensin vanhassa ketjussa valitellaan, että uutta ketjua kehiin ja kun se saadaan, valitellaan että uusi ketju lukkoon. Outoa on maailman meno

Erikoisesti nimetty herra DVD-SOITIN aloittaa perusteellisia ja hyvin pohjustettuja ketjuja, siitä krediittiä.
 
Iron Maiden on ollut minulle -- jostain syystä -- aina täysin tyhjänpäiväinen yhtye. Myönnän heti kärkeen, etten kovin montaa levyä yhtyeen laajasta tuotannosta ole kuunnellut kokonaan, mutta vähäisenkin läpileikkauksen perusteella on jäänyt ehkä hieman ylikorostetunkin yksipuolinen kuva yhtyeestä, joka tekee samaa Em-D-C -sointukiertoon perustuvaa biisiä yhä uudestaan ja uudestaan.
 
(Demonstraatio, jonka tein erästä toiseen aiheeseen liittyvää esitelmää varten: http://www.cc.jyu.fi/~altikeur/maiden.mp3)

Onkohan tästä noin 12 vuotta, kun ensikerran kuulin Maidenia ja siitä lähtien se on ollut tärkein bändi kaikista. Alussa tuli kuunneltua jatkuvasti vain muutamaa c-kasetille nauhoitettua huonolaatuista biisiä, kun ei ollut rahaa ostaa alkuperäisiä kasetteja. Ensimmäisen Maidenin cd-levyn sain muistaakseni -1998 ja levyhän oli Best of the Beastin tupla. Samaisena vuonna kävin myös ensimmäistä kertaa Iron Maidenin keikalla. Siitä lähtien hyllyyn on kertynyt jos jonkinlaista cd:tä ja dvd:tä, keikkoja on tullut nähtyä neljä ja bändin musiikki soi soittimessa vähintäänkin viikoittain. Nyt tosin enemmän uuden levyn myötä.
 
Mikä sitten bändissä oikein kiehtoo? Heti alussa vaikutuksen tekivät biiseistä välittyvä energia ja melodiat. Sittemmin musiikista on löytynyt joitain asioita mainitakseni mm. hienoja tunnelmia, sanoituksia ja hienoja soitannollisia suorituksia. Iron Maidenin tuotannossa on vaan niin paljon asioita, jotka tekevät vaikutuksen. Toki on myös heikkoja suorituksia enkä suorilta osaa sanoa, että joku Maidenin biisi olisi maailman paras kaikista, mutta kokonaisvaltaisesti Iron Maiden on se bändi, joka on aiheuttanut miulle eniten kylmiä väreitä.
 
Marraskuussa suuntaan Tamperelle jälleen kerran katsomaan tätä hedelmä- ja vihannesosaston jättiläistä. Tulevaisuudessakin olen takuuvarmasti paikalla jokaisella kiertueella, jotka Suomeen vielä osuvat!

Iron Maiden on ollut minulle -- jostain syystä -- aina täysin tyhjänpäiväinen yhtye. Myönnän heti kärkeen, etten kovin montaa levyä yhtyeen laajasta tuotannosta ole kuunnellut kokonaan, mutta vähäisenkin läpileikkauksen perusteella on jäänyt ehkä hieman ylikorostetunkin yksipuolinen kuva yhtyeestä, joka tekee samaa Em-D-C -sointukiertoon perustuvaa biisiä yhä uudestaan ja uudestaan.
 
Perusteltuja eriäviä mielipiteitä on mukava kuulla, mutta miksi ne ovat Iron Maidenin kohdalla aina juuri noita sointukiertoon liittyviä? En ymmärrä musiikin teoriasta paljoakaan, mutta mikä tekee biiseistä parempia, jos vaihtaakin D-soinnun vaikka joksikin muuksi? Tai perinteisen E-mollin? Mielestäni Maidenin biisit eivät kuitenkaan kuulosta häiritsevästi samanlaisilta. Tietysti joitain kohtia löytyy, mistä tulee joku muu biisi mieleen, mutta onhan noita biisejäkin aivan törkeä kasa...

En ymmärrä musiikin teoriasta paljoakaan, mutta mikä tekee biiseistä parempia, jos vaihtaakin D-soinnun vaikka joksikin muuksi? Tai perinteisen E-mollin? Mielestäni Maidenin biisit eivät kuitenkaan kuulosta häiritsevästi samanlaisilta.
 
En suinkaan väitä että niistä tulisi parempia jotain sointua vaihtamalla, vaan pointtini on se, että minun korviini kovin monet biisit kuulostavat turhan paljon samasta muotista revityiltä. (Tässä tulee selvästi esiin se, miten eri lailla esimerkiksi me kaksi musiikkia kuuntelemme.)
 
Eivätkä kaikki kappaleet toki mene saman kaavan mukaan, mutta jostain syystä Iron Maidenin musiikista puuttuu lähes kauttaaltaan se "jokin" joka saisi minut kiinnostumaan. Kun ei kosketa, niin ei kosketa.

Tietysti joitain kohtia löytyy, mistä tulee joku muu biisi mieleen, mutta onhan noita biisejäkin aivan törkeä kasa...
 
Maidenilla vaan löytyy se sama I-VI-palautettu VII (esim. Em, C, D)-sointukierto vähintään joka toisesta biisistä. Jossain välissä se alkaa itseäni ainakin puuduttamaan. Iron Maiden on ihan hyvä bändi, jolla on paljon hyviä biisejä, mutta niin hyvä se ei ole että viitsisin yhtäkään levyä ostaa. En kuitenkaan jaksaisi niitä koskaan kuunnella.

Maiden muuten perustettiin 1975.
 
Käsittämätön bändi. Fani olen jo monta vuotta ollut ja kaikki levyt on hyllyssä.
 
Parhaat:
 
Somewhere In Time
Seventh Son
Amolad
 
Muut hyvät:
 
Piece Of Mind
Powerslave
No Prayer
Dance Of Death
 
OK:
 
Iron Maiden
Killers
The X-Factor
Brave New World
 
Kuraa:
 
The Number Of The Beast
Fear Of The Dark
Virtual XI
 
Noin luokittelen Maidenin levyt. TNOTB tosiaan pahasti yliarvostettu.

Maiden muuten perustettiin 1975.
 
Joo, korjasin jutun. Ajatuskatkos, joulupäivänä 75 tosiaan oli Harrisilla kasassa ensimmäinen kunnon kokoonpano.

Elämää suurempaa meininkiä, a'la Kiss, joka tosin on se maailman paras bändi mulle, Maiden jää kakkoseksi siihen verrattuna.
 
asian ytimessä olet

On kyllä loistava bändi. Kuunnellut olen pari vuotta. Aloitin kuuntelun heikohkolla Edward The Great kokoelmalla joka sittemmin meni vaihdossa tämän ketjun aloittajalle. Hienointa Maidenissa on se rento tyyli ja suurinpiirtein samanlaisena pysynyt musiikki. En siis tarkoita että albumit ovat samanlaisia mutta on hienoa että bändi on soittanut kolmenkymmenen vuoden urallaan pelkkää heavymetallia eikä ole lähtenyt seikkailemaan oudoille teille Metallican tai vaikka Kreatorin tavoin.
Ykköslevy heiltä minulle on Somewhere In Time sillä se ei sisällä yhtään huonoa biisiä. Mitä nyt Wasted Yearssin kertosäe ei iske. :D SIT on myös melko omalaatuinen ja erilainen levy normaaleihin heavymetal levyihin verrattuna. Varsinkin syntikat tuovat erillaisuutta kokonaisuuteen. Omistan kaikki 80-luvun levyt ja AMOLAD:in. Muiden levyjen hankinnasta en vielä tiedä. Ehkä sitten ennen keikkaa... Paras biisi on varmaankin Alexander The Great. Siinä on esimerkki taidokkaasti tehdystä biisistä, ja loistavista sooloista.

Paras Maiden coveri on Michael Kisken laulama Alexander The Great.
 
Tuo pitää kyllä kuulla! Kiske on erihyvä laulaja ja biisi on loistava!

Itse omistan kaikki maidenin levyt ja dvd:t. Kova bändi!

The Number Of The Beast
Fear Of The Dark

En tosiaan tajua mitä vikaa joku kuulee number of the beastissa. Aivan mahtava levy, joka sisältää monia maidenin parhaista biiseistä. Fear of the dark on muuten aivan käsittämättömän aliarvostettu levy. Paljon hyviä biisejä, tosin hieman poikkeavaa perus maidenista.
 
Parhaat maidenithan ovat siinä ns. värisuorassa. Number of the beast - Seventh son of a seventh son. Brave new world ja dance of death olivat tosi hyviä myös. Muuten ihan hyviä tai keskinkertaisia levyjä joilta kaikilta löytyy kuitenkin muutamia hyviä biisejä. Uusin ei kolahtanut kauheasti.

Mielenkiintoisinta tässä ketjussa (vai onko kyse koko genrestä?) on ettei kukaan ole maininnut Dickinsonin laulun ylivertaisuudesta mitään. Koko bändi on rautaa, ja jos vaivautuu kuuntelemaan biiseistä enempi kuin introt, huomaa että kyllä siellä on mielenkiintoisia sointukulkujakin - enempihän tosin jekut löytyvät tahtilajien ja timen muutoksista, eri kompeista jne. Kuitenkin minut on pitänyt Maidenin pauloissa juuri Brucen jumalattoman vahva ja korkea ylärekisteri ja komeasti soiva saundi, ja varsinkin livenä sen toimiminen kaiken juoksun ja yleisön villitsemisen ohessa kertoo ainakin asiasta jotáin ymmärtävälle paljonkin.