Tanssimusiikki ›

En oo koskaan päässy soittaan vakkaristi bändiin, jossa ois hyvä kitaristi. Siis vakkarina. Oon soittanu monissa bändeissä, eturiveissäkin, ja aina bändistä on puuttunut se pro -kitaristi. Tuuraamassa moinen on toki ollut, mutta mietin, että mistä moinen kohtalon iva johtuu. Jokainen muu soittaja bändissä on aina ollut jees (ja näitä mahtuu omaan bänditoverihistoriaani aika paljon). Tää ei oo mitään itsekehua vaan realismia. Enkä sano tätä mitenkään pahalla. Onko muilla mitään samanmoista tapahtunu? Että se yhden soittimen soittaja ois se bändin ns hidaste, vaikka soittaja vaihtuiskin. Oon miettiny tätä usein. No, houp sou, joku päivä oon vielä "Nikun" kans samassa bändissä.. Hoho! Ja tiedän toki senkin, että jokaisella soittajalla on aina oma roolinsa. Toinen kertoo vitsit ja pitää henkeä yllä, toinen tekee nuotit ja yks ajaa autoa. En vain hae sitä nyt takaa. Vain soittomeinikiä. Etteköhän ymmärrä..

En oo koskaan päässy soittaan vakkaristi bändiin, jossa ois hyvä kitaristi. Siis
 
Mä oon aikoinani useammankin. Sellaisten, joilta taittuu kaikki soinnut kunnolla käännöksineen ja tarvittavat kompit tanssimusan eri genreissä, eikä sormi mene suuhun, jos jossain kohdassa on esim. D13b9 sointu.
Tätä muotisointa eli kitaraa taitavat "hallita" nämä vingutusosastojen nuoret tyypit nykyisin pääpiirteittäin ja sivuille ei vikuilla muihin tyylilajeihin, kun tätä osastoa vain vedetään potikat kaakossa.
 
e: provosoin tarkoituksella, mutta tottakin tuosta ylläolevasta löytyy.

Maailma muuttuu, Sertzosein! Mutta, näin se on. Itekin oon tuon vingutuskoulukunnan "nuoria" jotka diggaa mm. Vinnie Mooresta yms. näistä GITin arpeggiohirmuista mutta kyllä sitä silti pitää osata mukautua eri tanssimusatyyleihin ja biiseihin. Mä ainakin pyrin siihen. Sitä että oonko mä hyvä kitaristi, en osaa sanoa. Luultavasti en.

Ei se tyylitajuttomuus oo minusta mitenkään juuri kitaristien ongelma.
 
Tosin yllättävän moni heistä etenee vahvat laput silmillä.

Tyylitajuttomia on kaikkien soittimien soittajissa mutta paljon yleisempää on ylenmääräinen yleistäminen tuossakin asiassa.Kaunis lause,heh.

Ei se tyylitajuttomuus oo minusta mitenkään juuri kitaristien ongelma.
 
Tosin yllättävän moni heistä etenee vahvat laput silmillä.
 
Kirjoitukseni oli tietoinen provokaatio keskustelun synnyttämiseksi, josta totta toinen puoli, kun on kyseessä ylivoimaisesti suosituin soitin eli kitara, jota eri populaarimusan genreissä nykyjään eniten käytetään, kuten iskelmissä ja jne. Tuon huomaa helposti mm. radioa kuunellessa sen eri kanavilla ja niiden musatarjonnasta. On miellyttävää soittaa hyvien ja oikean asenteen omaavien monipuolisten kitaristen kanssa tai tehdä vaikkapa äänitettä. Ilo oli aikoinaan työskennellä eräässä projektissa näilläkin pastoilla esiintyvän osaavan ja oivaltavan kitaristin, "ruuvaajan" kanssa. :)

Mulla on ollut ennakkoluuloja kitaristeja kohtaa, mutta COB:hen on sattuneet sellaiset kepittäjät, että ennakkoluulot hävinneet: Ei se soittimesta oo kiinni, keltä taittuu ja keltä ei.

Kirjoitukseni oli tietoinen provokaatio keskustelun synnyttämiseksi, josta totta toinen puoli, kun on kyseessä ylivoimaisesti suosituin soitin eli kitara...
 
Juu siis oot kokolailla silti asian ytimessä kuitenkin.

Tein muutama vuosi sitten tutkimuksen niistä motivaatiotekijöistä jotka nuorien 13-18 vuotiaiden kitaristien soittoharrastukseen vaikuttaa. Aineistona oli satakunta kitaristia ympäri Suomea. Opinahjoina soittajilla oli konservatoriota, musiikkiopistoa, työväenopistoa ja yksityisopettajaa. Verrattuna vastaaviin pianisteista tehtyihin tutkimuksiin nousi esiin 2 selkeästi erottuvaa tekijää: Kitaristit soittivat korvakuulolta huomattavasti mieluummin kuin pianistit ja heille sosiaaliset motivaatiotekijät kuten bändikaverit, yhteissoitto ja pillun saanti oli pianisteja tärkeämpää. Tulkitsin myös niin että sosiaalisten motivaatiotekijöiden korostuminen saattoi kitaristeilla näkyä harrastelijabändipestien pitkäaikaisuutena.
 
En tiä voiko näistä jotain päätellä. Luulen että kitaristien vahvat genret on useimmiten johnain muualla kun hutussa ja lappusoitto on keskimäärin vaikkapa kiipparistia heikompaa.
 
Sit toi pillun saanti ei oikeasti ole läppä, vaan kiinnostus saada soittamisella kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen oli tutkimuksessani oikeasti kitaristeille tärkeämpää. Tais olla edesmennyt Robbie Robertson jolle luvattiin kun se lähti komppaan Bob Dylania, että rahaa ei voida luvata paljoa, mutta pillua saat enemmän kuin Frank Sinatra.

Threadin aloittaja puhuu täyttä asiaa.
 
Suomen huttubändeistä missä on kovat soittajat tiedän melkein vaan Finlandersin.

Tämä nyt ei liity tanssimusiikkiin mutta jos soitetaan jotain terapiamusaa kuten fuusiojazzia niin sitä on aivan helvetin hienoa vetää sellaisella jengillä missä vallitsee täydellinen toisten kunnioitus tai siis synergia. Silloin ei kenenkään soittajan ego myrkytä bändin sisäistä meininkiä kun ns. fuusiojazzinkin perimmäinen tarkoitus on enemmänkin pitää hauskaa soittaessa.
 
Tanssimusiikki on sitten tanssimusiikkia ja on se vaan kylmä tosiasia että karaoke on syömässä edelleenkin ammattimuusikoiden leipää ja samalla vaan muusikoiksi koulutetaan II-asteelta, korkeakoulusta ja Sibelius-Akatemiasta valmiita muusikkoja. Lähtökohdat löytää duunia ovat viidakonlait missä näyttää myös keskinkertaisuudella pääsevän hyvin pitkälle. Monet Paavot ja Esat tekevät bisnestä keskinkertaisella musiikilla ja kylpevät rahoissa.
 
Oliko katkeran tuoksuista luettavaa :)

Tämä nyt ei liity tanssimusiikkiin mutta jos soitetaan jotain terapiamusaa kuten fuusiojazzia niin sitä on aivan helvetin hienoa vetää sellaisella jengillä missä vallitsee täydellinen toisten kunnioitus tai siis synergia. Silloin ei kenenkään soittajan ego myrkytä bändin sisäistä meininkiä kun ns. fuusiojazzinkin perimmäinen tarkoitus on enemmänkin pitää hauskaa soittaessa.
 
Tanssimusiikki on sitten tanssimusiikkia ja on se vaan kylmä tosiasia että karaoke on syömässä edelleenkin ammattimuusikoiden leipää ja samalla vaan muusikoiksi koulutetaan II-asteelta, korkeakoulusta ja Sibelius-Akatemiasta valmiita muusikkoja. Lähtökohdat löytää duunia ovat viidakonlait missä näyttää myös keskinkertaisuudella pääsevän hyvin pitkälle. Monet Paavot ja Esat tekevät bisnestä keskinkertaisella musiikilla ja kylpevät rahoissa.
 
Oliko katkeran tuoksuista luettavaa :)
 
Näin se kesäloma toimii, tyhmäähän ei sinänsä ole pyytää, vaan maksaa.

Sit toi pillun saanti ei oikeasti ole läppä, vaan kiinnostus saada soittamisella kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen oli tutkimuksessani oikeasti kitaristeille tärkeämpää. Tais olla edesmennyt Robbie Robertson jolle luvattiin kun se lähti komppaan Bob Dylania, että rahaa ei voida luvata paljoa, mutta pillua saat enemmän kuin Frank Sinatra.
 
Edesmennyt?? Mun tietääkseni Robbie on vieläkin elävien kirjoissa.. ja Barney Hoskynsin The Band-kirjassa tuon lupauksen esitti Ronnie Hawkins eikä Dylan.

Edesmennyt?? Mun tietääkseni Robbie on vieläkin elävien kirjoissa.. ja Barney Hoskynsin The Band-kirjassa tuon lupauksen esitti Ronnie Hawkins eikä Dylan.
 
Yeah, pyydän anteeksi. Kovin oli väärä muistikuva mulla. Elossa näyttää olevan.

Jäi hieman epäselväksi, oliko otsikko suunnattu nimenomaan kitaristeihin vai yleensä. Oli miten oli, mulla taas on kymmenen vuoden ajan jäänyt eniten mieleen se, että suhteessa muihin soittajiin, todella hyviä ja tyylitajuisia rumpaleita on vähän. En tiedä onko osunut just mun kohdalle mutta siltä tuntuu. Kyllähän asiaan vaikuttaa myös se, että rummut on kriittisin soitin tanssibändissä mut kuitenkin.
Tällä hetkellä on onneks ilo vetää ihan kelpokolistelijan kanssa. Mites muut?

...todella hyviä ja tyylitajuisia rumpaleita on vähän. En tiedä onko osunut just mun kohdalle mutta siltä tuntuu. Kyllähän asiaan vaikuttaa myös se, että rummut on kriittisin soitin tanssibändissä mut kuitenkin.
Tällä hetkellä on onneks ilo vetää ihan kelpokolistelijan kanssa. Mites muut?
 
Muuten ok, mut taimikäsityksen kanssa meillä on joskus ristiriitoja.

Jäi hieman epäselväksi, oliko otsikko suunnattu nimenomaan kitaristeihin vai yleensä. Oli miten oli, mulla taas on kymmenen vuoden ajan jäänyt eniten mieleen se, että suhteessa muihin soittajiin, todella hyviä ja tyylitajuisia rumpaleita on vähän. En tiedä onko osunut just mun kohdalle mutta siltä tuntuu. Kyllähän asiaan vaikuttaa myös se, että rummut on kriittisin soitin tanssibändissä mut kuitenkin.
Tällä hetkellä on onneks ilo vetää ihan kelpokolistelijan kanssa. Mites muut?
 
On ollu mullakin ilo vetää monta vuotta tuollaisen kelposoittajan kanssa. Nytkin on kelpo kenen kanssa aamulla menen. Joskus ajat sitten on ollu vähän toisenlaisia, mutta eipä siitä traumoja jääny.

Jäi hieman epäselväksi, oliko otsikko suunnattu nimenomaan kitaristeihin vai yleensä. Oli miten oli, mulla taas on kymmenen vuoden ajan jäänyt eniten mieleen se, että suhteessa muihin soittajiin, todella hyviä ja tyylitajuisia rumpaleita on vähän. En tiedä onko osunut just mun kohdalle mutta siltä tuntuu. Kyllähän asiaan vaikuttaa myös se, että rummut on kriittisin soitin tanssibändissä mut kuitenkin.
Tällä hetkellä on onneks ilo vetää ihan kelpokolistelijan kanssa. Mites muut?
 
Täällä käsin hyviä keikkakitaristeja ei ole liikaa. Kuin myös mitat täyttäviä laulavia basisteja ei tahdo patelan seudulta löytyä.
Tällä hetkellä jytäbändissämme tuntuu, että olen itseäni paremmassa seurassa. Eritoten kitaristin suhteen.

Jäi hieman epäselväksi, oliko otsikko suunnattu nimenomaan kitaristeihin vai yleensä. Oli miten oli, mulla taas on kymmenen vuoden ajan jäänyt eniten mieleen se, että suhteessa muihin soittajiin, todella hyviä ja tyylitajuisia rumpaleita on vähän. En tiedä onko osunut just mun kohdalle mutta siltä tuntuu. Kyllähän asiaan vaikuttaa myös se, että rummut on kriittisin soitin tanssibändissä mut kuitenkin.
Tällä hetkellä on onneks ilo vetää ihan kelpokolistelijan kanssa. Mites muut?
 
Kyllä mä ainakin olen soittanut jo pidempään ihan hyvän rumparin kanssa, hah hah. Ihan oikeesti melkeinpä basistien kanssa on ollut eniten ongelmia. Ei nyt kauheesti mutta jonkin verran.