Lyriikka ›

mikä on kantanne,pitääkö kunnon sanoituksissa olla riimit vai toimiiko ilman paremmin?itse oon kokenut viimeaikoina rivien riimillisyyden vähän kuluneena juttuna ja karannu ihan vapaalle sanalle.en tiedä teenkö hommastani vain alitajuntaisesti helpompaa mutta sellainen vähän tajunnanvirtamainen teksti kuulostaa aina aidommalta.

Miksi valita vain jompikumpi? Molempi parempi.
 
"Onko parempi vai kravatti?"

Tee niinkuin minä! Laita riimit semmoisiin sanoituksiin mihin ne sopii mutta jätä laittamatta ne niihin mihin ne ei sovi. Tee laulut laulujensa itsensä ehdoilla eikä riimien tai riimittömyyksien.

Yhdyn Iso-Jaakkoon. Mitä vakavampi biisi, sitä vähemmän riimejä. Ja jos omasta sävelmästä saa rytmin, ei tartte riimejä eikä edes loppusointuja rytmittämään sanoitusta.
 
Riimeistä olen muutenkin sitä mieltä, että niitä tuijotetaan ehkä liikaa. Tarina on tärkein, toimivat loppusoinnut tulevat vasta kakkossijalla.

Yhdyn Iso-Jaakkoon. Mitä vakavampi biisi, sitä vähemmän riimejä. Ja jos omasta sävelmästä saa rytmin, ei tartte riimejä eikä edes loppusointuja rytmittämään sanoitusta.
 
Riimeistä olen muutenkin sitä mieltä, että niitä tuijotetaan ehkä liikaa. Tarina on tärkein, toimivat loppusoinnut tulevat vasta kakkossijalla.
 
Tässä minä olen aivan samaa mieltä. Mikäli rytmi löytyy jo muutenkin, ei tarvita loppusointuja. Sitten taas kun mennään My Dying Bride/Anathema/Katatonia/Agalloch -tyyliseen kauniiseen synkkyyteen, voidaan joissakin tapauksissa jättää rytmikin hieman latteaksi.
 
Eli tarkoituksen mukaan laitetaan mitä laitetaan. Jos liikaa katsoo loppusointuihin, mennään sellaiseen rillumareihin, mutta jos väkisin yritetään tehdä vakavampaa, niin se kuulostaa töksähtävältä.
 
Tehkää mitä teette, mutta tehkää se oikein, ja mikä tärkeintä, oikeista syistä.

Tehkää mitä teette, mutta tehkää se oikein, ja mikä tärkeintä, oikeista syistä.
 
Tuohan oli kauniisti sanottu. Tosta vois tehä vaikka biisin!

Ihan sama, tekniikalla silti.
 
Riimit ovat kivoja, mutta vaikea leipälaji. Toisin kuin väitetään, riimitkin käyvät synkkiin kappaleisiin, mutta niiden kanssa pitää olla jo aikamoinen taituri ettei synkästä tekstistä tule vahingossa iloinen. Siksi niitä ei ehkä haluta käyttää ja siksi ettei osata.
Ilman riimejäkin on kiva juttu, vähän ehkä helpompi juttu ja riimittelyn vaikeus ei ole pilaamassa sitä tekstiä, mutta kysynpä vaan, monta riimitöntä kappaletta joita olet kuunnellut monta vuotta sitten muistat ja monta riimillistä muistat.
Jos haluaa jäädä sanotuksillaan ihmisten mieleen, kannattaa pelata varman päälle ja opetella riimittely kunnolla. Se on iso juttu oppia kunnolla ja se kääntää monta asiaa mullin mallin, mutta se ei ole kuitenkaan tärkein asia, vaan sisältö on tärkein, sitten tavumäärä/poljento ja sitten ehkä riimit.

Nautin lyriikkani mieluiten riimien kera, kiitos. Riimittömät jutut menee vähän turhan taiteeksi meikäläiselle.