Rummut: rumpukamat ›

Mulla ilmenee kahdenlaista krapulaa. Paree vaihtoehto on leppoisa jolloin maailma hymyilee ja soittokin kulkee ja on muutenkin rento fiilis.
 
Sitten se toinen on sellainen että ottaa kipeetä joka paikkaan, ahdistaa, väsyttää ja tuntuu että nyt lähtöö henki! Silloin ei kyllä komppikaan kulje:) Pari Treo- poretablettia kyllä korjaa tilanteen aika äkkiä:)

teillä ei ole ollut kunnon krapulaa, jos rumpujen soitto darrassa tuntuu mukamas kivalle.

se on yhtä helevettiä.
 
Ei sellaisessa tuomiopäivänkrapulassa kyllä pysty edes ajattelemaan mitään rumpujensoittoa. Kuvitelkaa nyt edes miltä se lehmänkello tai klikki kuullostaisi suoraan korvaan..
 
Mutta pikkukrapulassahan pystyy toki soittamaan ja sillä se vähän lähteekin, mutta soiton onnistumisesta/sujuvuudesta en kyllä anna takuita.

Nykyään kun nämä kohmelot ja kajanderit kestää sen pari päivää vaikka ottais kuinka ja iisisti niin meinas käydä studio-sessiossa köplästi tuossa viime keväänä.
La siis tissuttelua su podettiin oloa ilman huikan huikkaa ja ma sitten studioon. Ei stna, ei ole kyllä meikän hommia enää se.
Hiki virtasi kuin mikäkin ja joitain elefanttejakin vielä hyppi silmillä. Erästä yksinkertasta filliä sitten hinkattiin oikeen huolella. Ja muutenkin epävarma olo vitutti vaikka en ehkä olisi kuitenkaan parempaan lopputulokseen päässyt vaikken olisi ryypännyt.
 
Keikoille en koskaan mene darrassa. En tunne pystyväni 100% suoritukseen joten se on vähän niinkuin pettäisi kaverit.

Krapula on kunkkua!
 
Mein rumpali ei ole varmaan koskaan soittanut meidän bändin kolmivuotisen historian aikana ilman krapulaa.
 
kuten ei kukaan muukaan meistä. kaikki demot ja kaikki on tehty krapulapäissään.
krapula vaan jotenkin kuuluu siihen, että soittaa ja haisee pahalle ja että on hauskaa.
 
ilmankos on niin herkkää rokkii.