Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Vierailin tuossa kesän lopulla Ameriigoissa ja totesin taas kerran että maan musiikki-aiheinen kirjavalikoima on mieletöntä. Toin muassani muutaman opuksen, joista suosittelen nyt kaikille suomalaisiin teoriaopuksiin, joissa tehdään hengittämisestäkin kvanttifysiikan tohtorintutkintoon verrattava metafyysinen suoritus, kyllästyneille (tai niille jotka teorian opiskelua kaihtavat muutoin) kirjaa nimeltä Edly's Music Theory for Practical People.
 
En usko että kirjaa on suomennettu, mutta se on helppoa englantia, joten kielen ei pitäisi olla minkäänlainen este tutustumiselle.
Kirjassa on esitetty erittäin selkeästi kaikki olennainen musiikin teoriasta sanotaan ainakin tolppa I -tasolle asti, jopa pidemmälle jos oikeasti ottaa haltuun asiat joita kirjassa kerrotaan. I-taso on jo varsin riittävä taso aivan minkä tahansa musiikkityylin syvään ymmärtämiseen ja tiedon siirtämiseen soittoon. Opus on suunnattu nimenomaisesti niille ihmisille joita kiinnostavat käytännön sovellutukset asioihin ennemmin kuin se, onko harmoniassa esiintyvä paskan kuuloinen ääni perusteltavissa jollain "vertikaalinen analyysi paljastaa että sävel on tulkittavissa 3. tahdissa esiintyneen Db9#11-soinnun kromaattisen muunnedominantin sivumollin tritonussubstituutiossa olevan appogiaturan puutteelliseksi gambiata-purkaukseksi, jos ajatellaan että sävellaji onkin oikeasti Hisis-duuri jossa toonika vaan sattuu olemaan kappaleen läpi pienen terssin päässä oletetusta toonikasta. Lisäksi Saturnuksen täytyy olla linjassa Jupiterin toisen kuun kanssa. Aa, ei sillä ole väliä että kappale on James Brownin Sexmachine." (aah, angsti purettu:D) -tyyppisellä täysin irrationaalisella muka-selityksellä.
 
Kirjassa käydään läpi perusasiat, joiden lisäksi perehdytään sijaissoinnutukseen, välidominantteihin, välidominanttikadensseihin, moodeihin, laajoihin sointuihin, modaaliseen ajatteluun, oudompiin skaaloihin jne. Lisäksi pituutta opuksella ei ole kuin 145 sivua joten senhän lukaisee blast beat -treenien sivussa sujuvasti. Kirja on tilattavissa nettikirjakaupoista tai Edlyn omilta sivuilta. Hyvällä tsägällä saattaa olla myös esim F-musiikin kautta tilattavissa paikallisiinkin musiikkiliikkeisiin.
 
Eli teoria haltuun nyt.

Opus on suunnattu nimenomaisesti niille ihmisille joita kiinnostavat käytännön sovellutukset asioihin ennemmin kuin se, onko harmoniassa esiintyvä paskan kuuloinen ääni perusteltavissa...
 
Jotkut äänet nyt sattuvat kuulostamaan paskalta. Ei niitä tarvitse sen kummemmin perustella, paitsi sellaisille ihmisille jotka eivät niitä muuten kuule ;)

Jotkut äänet nyt sattuvat kuulostamaan paskalta. Ei niitä tarvitse sen kummemmin perustella, paitsi sellaisille ihmisille jotka eivät niitä muuten kuule ;)
 
Nih. Paitsi että eroa on siinä, että A) jotkut iloiset ystävät (joilla mahdollisesti korvat eivät toimi mutta teoriaa on luettuna hurjasti) tykkäävät perustella ihan kamalan kuuloisia ääniä jollain äärimmäisen keinotekoisilla selityksillä, ja B) joku asia saattaa vaatia teoreettista perustelua, koska se kuulostaa (huomaa erona lainausmerkit) "paskalta", koska sitä ei ole tottunut kuulemaan. Ts. sanoen se kuulostaa omituiselta, ja siten se on helppo tulkita vääräksi/paskaksi, vaikka sama asia saattaa alkaa kuulostaa hyvältä kun asiaan on perehdytty hieman. Esim. dimiasteikot ovat sellaisia, että ne kuulostavat niihin tottumattomaan korvaan todella kummallisilta.
 
Molemmissa vaihtoehdoissa on olemassa teoreettinen selitys, joka on vaan tapauksessa A yleensä äärimmäisen keinotekoinen, eikä poista äänen paskuutta edes 1000 kuuntelukerran jälkeen. Vaihtoehdossa B teoreettinen selitys yleensä auttaa kuulemaan asian yksinkertaisemmassa muodossa ja siten juttu saattaa jo muutaman kuuntelukerran jälkeen lakata kuulostamasta omituiselta. Eli alkuperäisessä esimerkissäni oli kysymys tapauksesta A.
 
Meneepä paskanjauhamiseksi.

I-taso on jo varsin riittävä taso aivan minkä tahansa musiikkityylin syvään ymmärtämiseen ja tiedon siirtämiseen soittoon. Opus on suunnattu nimenomaisesti niille ihmisille joita kiinnostavat käytännön sovellutukset asioihin ennemmin kuin se, onko harmoniassa esiintyvä paskan kuuloinen ääni perusteltavissa jollain "vertikaalinen analyysi paljastaa että sävel on tulkittavissa 3. tahdissa esiintyneen Db9#11-soinnun kromaattisen muunnedominantin sivumollin tritonussubstituutiossa olevan appogiaturan puutteelliseksi gambiata-purkaukseksi, jos ajatellaan että sävellaji onkin oikeasti Hisis-duuri jossa toonika vaan sattuu olemaan kappaleen läpi pienen terssin päässä oletetusta toonikasta. Lisäksi Saturnuksen täytyy olla linjassa Jupiterin toisen kuun kanssa. Aa, ei sillä ole väliä että kappale on James Brownin Sexmachine." (aah, angsti purettu:D) -tyyppisellä täysin irrationaalisella muka-selityksellä.
 
Kirjassa käydään läpi perusasiat, joiden lisäksi perehdytään sijaissoinnutukseen, välidominantteihin, välidominanttikadensseihin, moodeihin, laajoihin sointuihin, modaaliseen ajatteluun, oudompiin skaaloihin jne. Lisäksi pituutta opuksella ei ole kuin 145 sivua joten senhän lukaisee blast beat -treenien sivussa sujuvasti. Kirja on tilattavissa nettikirjakaupoista tai Edlyn omilta sivuilta. Hyvällä tsägällä saattaa olla myös esim F-musiikin kautta tilattavissa paikallisiinkin musiikkiliikkeisiin.
 
Eli teoria haltuun nyt.
 
Pitääpi tilata... Hyvä kirijootus...Lussaa sinne vaa +

"vertikaalinen analyysi paljastaa että sävel on tulkittavissa 3. tahdissa esiintyneen Db9#11-soinnun kromaattisen muunnedominantin sivumollin tritonussubstituutiossa olevan appogiaturan puutteelliseksi gambiata-purkaukseksi, jos ajatellaan että sävellaji onkin oikeasti Hisis-duuri jossa toonika vaan sattuu olemaan kappaleen läpi pienen terssin päässä oletetusta toonikasta. Lisäksi Saturnuksen täytyy olla linjassa Jupiterin toisen kuun kanssa. Aa, ei sillä ole väliä että kappale on James Brownin Sexmachine."
 
Loistavaa! Tämä osasto viduttaa minuakin.

Syytä olla hyvä kirja, pistin tilaukseen. ;)

onko harmoniassa esiintyvä paskan kuuloinen ääni perusteltavissa jollain "vertikaalinen analyysi paljastaa että sävel on tulkittavissa 3. tahdissa esiintyneen Db9#11-soinnun kromaattisen muunnedominantin sivumollin tritonussubstituutiossa olevan appogiaturan puutteelliseksi gambiata-purkaukseksi, jos ajatellaan että sävellaji onkin oikeasti Hisis-duuri jossa toonika vaan sattuu olemaan kappaleen läpi pienen terssin päässä oletetusta toonikasta. Lisäksi Saturnuksen täytyy olla linjassa Jupiterin toisen kuun kanssa. Aa, ei sillä ole väliä että kappale on James Brownin Sexmachine." (aah, angsti purettu:D) -tyyppisellä täysin irrationaalisella muka-selityksellä.
 
Mitä kirjaa suosittelet niille, joita kiinnostaa kuvaamasi ilmiö?

mistä tuon kirjan löytäisi?
 
edit ja joo olen googletellut mutten ole löytänyt vielä suomesta mistään

Mitä kirjaa suosittelet niille, joita kiinnostaa kuvaamasi ilmiö?
 
Kannattaa selata läpi kaikki mahdolliset teoriaopukset ja olla sisäistämättä mitään infoa todella. Ainoa, mitä kannattaa painaa mieleen on poikkeussäännöt, näistä kannattaa tehdä yleistyksiä. Lisäksi on suotavaa unohtaa soiva musiikki ja analysoida kaikki mahdollinen yksittäistapauksina ja nähdä vaivaa jotta keksii mahdollisimman harvinaisen esimerkkitapauksen analyysin pohjalle. Sokeriksi pohjalle: jos vain keksii jonkun vaihtoehtoisen selityksen mille tahansa ilmiölle, sitä pitää käyttää, plussaa jos selitystä on mahdollisimman vaikea ymmärtää itsekään.
 
Eli siltä pohjalta.

mistä tuon kirjan löytäisi?
 
edit ja joo olen googletellut mutten ole löytänyt vielä suomesta mistään
 
Käy kysymässä esimerkiksi F-musiikista (tai paikallisesta musiikkiliikkeestä, voivat ottaa sitten yhteyttä johonkin pääkaupunkiseudun isoon putiikkiin) ja ota selvää josko ne voisivat tilata sen liikkeeseen.
 
Haluan vielä muistuttaa siitä, että 95% teoriaopuksia/teoriakirjasarjoja varmasti oppii samat asiat (99,9% kyseisistä kirjoista asia on vaan kerrottu niin vaikeasti että täytyisi jo olla korkeamman tason teoriaa suoritettuna koodin murtaakseen) - eli vaikka kirjaa ei löytyisikään, ei kannata jättää teoriaa opiskelematta - mutta tämä nimenomainen nide on ensimmäinen todella selkeällä kielellä tiiviiseen pakettiin kirjoitettu kirja joka on tullut vastaan, ja myös ensimmäinen jota uskallan oikeasti suositella niillekin ihmisille joita teoria ei nappaa pätkääkään.

Esim. Seppo Hovi Vapaa säestys 1 ja 2.

Esim. Seppo Hovi Vapaa säestys 1 ja 2.
 
En suosittelisi ensimmäiseksi teoriakirjaksi. Paljon hyvää asiaa (etenkin pianisteille paljon hyviä komppi- ja tyylilajiesimerkkejä), mutta välillä hieman nopeasti ja epäjohdonmukaisesti edeten. Hieman vanhahtava tyyli ei auta asiaa.