Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Terve.
 
Mä olen varsin lyhytikäisen metallihistoriani aikana kuunnellut lähinnä pientä ydinjoukkoa heavybändeistä, keskittyen lähinnä perinteiseen heavymetaliin. Nyt olen hieman päättänyt laajentaa ja otan deathmetalin käsittelyyni. Varsinaista death-historiaa minulla ei ole, muutakuin yhden bändin kohdalta. Death on yksi lempibändeistäni, jonka kaikki studioalbumit omistan. Toinen on täysin tuore uutuusbändi itselleni, Cannibal Corpse, jonka tuoreen kiekon Killin ostin ja josta pidän erittäin paljon. Olen ajatellut nyt hakea vähän lisää lihaa luun ympärille, ja olen lähtenyt hyvin varovaisesti rakentamaan listaa MUST-albumeista, jotka pitäisi itseäänkunnioittavan metallipään omistaa.
 
Autopsy - Severed Survival
Cannibal Corpse - Tomb Of The Mutilated
Cannibal Corpse - Bloodthirst
Entombed - Left Hand Path
 
Cannibal Corpsea kaksi albumia, vaikka Bloodthirst nyt ei mikään merkkipaalu taida ollakaan, siksi että bändi on uusin innostukseni ja on tulossa vieläpä Suomeen. Tutustuminen siis kohdallaan. Autopsy kuuleman perusteella erinomaista vanhan liiton deathmetalia, ja jos ei Severed Survivalia löydy niin sitten ostan korvaavasti Mental Funeralin, joka käsittääkseni on yhtä suuri ellei suurempikin klassikko. Entombedin Left Hand Path on kuulostanut erittäin hyvältä ja bändi on eräs klassikoista. Ruotsinmaalla osataan. Cannibal Corpsen Tomb Of The Mutilatedista nyt tuskin tarvitsee enempää viserrellä. Hammer Smashed Face, anyone?
 
Nyt asian ydin piilee siinä, että pyydän deathmetal-päitä hieman avautumaan ja neuvomaan tästä alkurynnäköstä selviämisestä. Tilanne on se, että rahatilanne on AINA melko kehno, ja pistän suuresti harkintaan ostanko vai enkö osta. Nytkin minulla on vain kymppi rahaa levyihin, ja ostan ilmeisesti Autopsyn seuraavaksi.
Jos neuvotte ja opastatte, tehkää se tyylillä. En kaipaa kolmen sanan spämmäyksiä, vaan reilusti perusteltuja ja asiallisia neuvoja. Jos joku sanoo että "Osta bändin X levy Y, perusteluja ei tarvita", niin voi olla varma että en sitä hanki. Minulla on muutakin ostettavaa kuin pelkkää deathmetalia, niinpä haluan näin alkuun vain pintapuolisen raapaisun genren parhaimmistoon. Kiitoksia!
 
Kaikenlaiset levyarvostelut, neuvot, bändiesittelyt, deathmetal-jutut yleensä ja muutkin asiallisesti perustellut kommentoinnit ovat tervetulleita. Auttakaahan nuorempaa!

Kaipa se Morbid Angel on pakko. Levyt Altars Of Madness, Blessed Are The Sick, Covenant sekä Domination ovat lähes pakollisia.

Ehdottaisin tutustumaan Dismemberiin. Ruotsalaista deathmetallia.

Taisin juuri viestissäni kommentoida siitä että perustelemattomia spämmäyksiä ei noteerata
 
No näitä nyt tulee joka tapauksessa. Ei kaikki jaksa kirjoittaa novellia Morbid Angelin musiikista. Sanotaan nyt,että Morbid Angelilla on ollut aina omanlainen kiero tyylinsä. Legenda bändi,joka on vaikuttajana monelle uudemmalle pumpullle.
 
Toi eka(Altars of Madness) kannattaa varmaan ainekin ottaa haltuun,jos jotain DM-legendat tyylistä levykokoelmaa on duunaamassa. Sitte Blessed Are The Sick,Domination ja Covenant on tosiaan saatanan kovia.

Morbid Angel - Altars Of Madness
Blasphemy! Sandoval rummuissa = nopeaa ja rujoa
 
Suffocation - Effigy Of The Forgotten
Likaista shittiä, paljon matkittu
 
Deicide - Deicide
Saatanallista paahtoa, Deiciden paras
 
Obituary - Slowly We Rot
Jo pelkkien vokaalien takia itsestäänselvyys, ei mitään nopeaa muttei tarvikkaan
 
Master - Master
Tästä minä pidän. Ei kovin tunnettu bändi, ikävä kyllä
 
Cryptopsy - None So Vile
Kaaottista ja hypernopeaa, Lordi Mato tuottamassa ääntä
 
Vader - The Ultimate Incantation
Puolan parasta antia
 
Grave - Into The Grave
Jos ruotsipörinästä pitää joku levy mainita, niin se on tämä
 
Grindiä:
 
Carcass - Reek Of Putrefaction
Repulsion - Horrified
Napalm Death - Scum
 
Sitten on tietysti nämä Fear Of Godit ja Extreme Noise Terrorit, mutta niistä en osaa pahemmin sanoa mitään.
 
E: Lisätty oleellisia

Carcass - Reek Of Putrefaction
 
Kannattaa harkita myös tota Necrotiscim levyä.
 
Repulsion - Horrified
 
Tätä saa tuplana,jonka 2 cd:llä on kaiken maailman harjotuspätkiä. Kannattaa hommata pienellä varauksella,koska saundit on aivan helvetin kuppaset. Muuten tosi ässä levy.

Niin siis Carcassilta tietysti maailman parhaimpiin kuuluvat levyt Heartwork ja Necroticism. En niitä vaan maininnut, koska eivät ole death metallin kannalta "ideaaleja".

Morbid Angelilta ainakin lähtevät kaksi ensimmäistä levyä (Altars of Madness ja Blessed Are the Sick) sopuhintaan mm. CDONista ja kyseessä on kaksi death metallin todellista klassikko-levyä. Pete Sandoval vei aikanaan dödössä rumpujen nopeuden äärimmilleen ja David Vincentin vokaalit ovat raakoja kuin mitkä. Huomioitavaa tosin on, että ei edusta ainakaan soundimaailmaltaan ihan samanlaista deathia, kuin esim. CC. Se onkin sitten tosiaan eri asia, miten puree modernimpaan soundiin tottuneeseen, mutta itselle ainakin yksi tärkeimmistä bändeistä.
 
Deicide. Siinä vasta bändi. Lähinnä Glen Bentonin uskomattoman brutaalien murinoiden ansiosta yhtye kuulostaa demoniselta kuin mikä. Kuunteleppa debyytin hittibiisi Dead by Dawn. Benton kuulostaa itse pääpaholaiselta Hoffmanin veljesten kitaramyrskyn saatellessa todelliseen death metal-myrskyyn. Biisi, jonka ansiosta ainakin meikäläinen dödöön hassahti. Deiciden Deicide (juuri tämä ensilevy) ja Once Upon the Cross tarjoilevat todella armottoman palan death metallin historiaa.
 
Immolation on bändi, jota jaksan hehkuttaa, vaikka omistan heiltä vasta yhden levyn, koska itsekin tähän tutustuin vain vähän aikaa sitten. Kuitenkin mielestäni bändi esittää sellaisia ominaisuuksia, joita harvalta dödö-yhtyeeltä löytyy, esimerkiksi eräänlaiset melodiat on saatu sekoitettua musiikkiin todella toimivasti ja Ross Dolanin ääni on toki omaa luokkaansa (meneeköhän nyt liiaksi laulajien kehumiseksi). Mielestäni hyvinkin omaperäinen orkesteri genressä, jossa omaperäisyys on aika haasteellinen juttu. Harnessing Ruin, eli uusin on se, joka omasta hyllystäni löytyy ja jota lämpimästi suosittelen.
 
Teknisen death metallin parhaimmistoa edustaa Nile, joka yhdistelee egyptiläisiä teemoja runttaavaan deathiinsa. Äärimmäisen taitavia soittajia, upean nerokkaita kappaleita. Annihilation of the Wickediä suosittelen.
 
Cryptopsy, joka kävi juuri vähän aikaa sitten Suomessa vetämässä ERITTÄIN tiukan keikan on myös teknisen deathin edustaja. Ja millainen edustaja! Bändin rumpalin, Flo Mounierin työskentelyä ei voi kuvailla, se pitää kuulla ja kokea itse. Mies on kone. Jotkut pitävät Lord Wormin örinöitä kuivina, minusta se vain sopii Cryptopsyn musiikkiin. Biisit ovat ainutlaatuisia monimuotoisuudessaan, vaihtelevuudessaan ja taituruudessaan. Soittajat ovat aika akrobaatteja. Cryptopsyn suosituin levy, None So Vile lienee se, jota kannattaa suositella jokaiselle, mutta itse pidän myös mahdottomasti And then you'll begistä.
 
Jos sitten pidät groovaavasta menosta, niin mielestäni Obituary on erittäin tutustumisen arvoinen. John Tardyn vokaalit ovat lievästi sanottuna "erikoiset", mutta erittäin toimivat. Hieman hidastempoisempaa, mutta erittäin asiallista meininkiä. The End Complete, kuten monet muutkin Obituaryn levyt, on klassikko.
 
Entombedilta kannattaa muuten mielestäni (enkä varmasti ole ainoa) myös ottaa kuunteluun heidän kolmas levynsä Wolverine Blues. Kyseisellä levyllä on jo lähdetty vähän uusille teille ja sen myötä syntyikin erikoinen, uusi käsite "Death n' roll". Eli siis levy tarjoilee hyvinkin rokahtavaa death metallia. Uraa uurtava ja todella groovaava kiekko.
 
Tuossa nyt tuli jokunen oma henk. koht. suosikki, vaikkakin aika perusbändejähän noista suurin osa on. Tuli tässä nyt mainittua kaikki neljä klassisinta Florida-bändiä, jos lasketaan mukaan jo aiemmin mainitsemasi Death, jota voisi toki hehkuttaa myös vähintään saman verran, kuin yllä olevia, mutta jätänpä väliin, kun kerran jo hyvin olet orkesteriin perehtynyt.
 
E: Oho, kun aloin kirjoittamaan, ei ollut vielä yhtään vastausta tullut. Nythän nämä on jo mainittu :) Lisäänpä vielä vähän levysuosituksia.

Sulla on sen verran hyvä lista jo itselläs tuossa että et tarvi enää mitään neuvoja. Jos ei noilla iske niin sitten ei varmaan iske.
 
Mutta
 
Ehkä jo mainittua Obituarya voisin suositella minäkin. Se on junttaa jossa vokalistin tonttia hoitaa kituva majava ja se vieläpä sopii siihen. Ei blasteja, ei grindejä. Levyksi vaikkapa Back from the dead. Suoraa turpaanvetoa.
 
Ruotsiosastolta hyvä hankinta voisi olla At the Gatesin Slaughter of the Soul. Legendaarinen levy jossa ei heikkoja riffejä kuulu. On muuten sellainen hurriDM-bändi jossa ei duurilla leikitä. Riffien vuoksi suosittelen.

Sulla on sen verran hyvä lista jo itselläs tuossa että et tarvi enää mitään neuvoja. Jos ei noilla iske niin sitten ei varmaan iske.
 
Mutta
 
Ehkä jo mainittua Obituarya voisin suositella minäkin. Se on junttaa jossa vokalistin tonttia hoitaa kituva majava ja se vieläpä sopii siihen. Ei blasteja, ei grindejä. Levyksi vaikkapa Back from the dead. Suoraa turpaanvetoa.
 
Ruotsiosastolta hyvä hankinta voisi olla At the Gatesin Slaughter of the Soul. Legendaarinen levy jossa ei heikkoja riffejä kuulu. On muuten sellainen hurriDM-bändi jossa ei duurilla leikitä. Riffien vuoksi suosittelen.
 
Olenkin alusta alkaen miettinyt kovasti kokonaisuutta, ja neljä ensimmäisessä viestissäni mainitsemaa albumia ovat kyllä timantinkovia settejä. Vielä kun Death on hallussa täysin, niin ehkäpä se avaa hieman porttia deathmetaliin yleensä, Death kun sisältää kaikenlaista kamaa Scream Bloody Goren aiheista tekniseen ja progressiiviseen deathmetaliin. Cannibal Corpsen Killistä taas pidän niin paljon, että bändin muuhun tuotantoon tutustun enemmän kuin innoissani, asennevammat täysin unohtaneena. Hyviä neuvoja sadellut.

Hittolainen, melkein unohtui mainita Graven legendaarinen oksennus, Into The Grave! Ruotsin death metallin parhaimmistoa. Todella runttaavaa, mutta samalla erittäin hyvä svengi. Synkkää ja mureaa meininkiä.

Itse suosittelen Vital Remainsia, eritoten bändin uusinta albumia nimeltä Dechristianize. Periaatteessa levyä voisi sanoa kokonaisvaltaiseksi dödispaketiksi, josta riittää monenlaisia biisejä, jotka eivät kerta tykityksellä edes muistuta toisiaan kuin parilla seikalla (puhumme sentään suoraviivaisesta death metallista, ja tämäkin bändi on sillä mittapuulla suhteellisen tekninen). Itse musiikkia kuvailisin helvetin hyväksi, mutta sanottakoon, että sekoituksessa on brutaalit riffit ja örinät sekä nopeus ja muutama tilusoolo(jotka ovat perussooloja parempia), ja Dechristianize-levyllä on suht hyvät sounditkin. Vanhat levytkään eivät ole huonoja, vanhemmat ehkä hitaampia, mutta tämä uusin on selvästi paras. Vokalistina toimii Glen Benton, ja omasta mielestäni bändi on parempi kuin esim. Glen Bentonin tunnetumpi bändi Deicide.
 
tsekkaa näytteet:
http://www.vitalremains.com/
 
kerron lisää kun tulee mieleen

Itse olen tykästynyt lähinnä ihan alkuaikojen death metalliin ja sitten näihin myöhemmin nousseisiin ala-lajeihin. Death sulla lienee jo hallussa, joten siitä en jaksa jauhaa, kun on itsellänikin tutustuminen vielä pahasti vaiheessa. Deiciden debyytti kannattaa ainakin napata mukaan jos vastaan kävelee, varsin ilkeää kamaa kautta linjan. Atheist ja Nile toimivat hyvin tuolta tekniseltä death-osastolta, aivan huikeaa soittotaitoa ja groovea luvassa ja Nilellä vielä pisteenä i:n päälle todellinen täky, Egypti-vaikutteet. Atheistin voisi lukea myös tuonnen progressiivisen deathin puolelle, kuten myös suuren suosikkini Opethin, jota ei voi sanoilla kuvailla - se pitää kuulla. Deathrash jos kiinnostaa, niin ihan kotimainen Deathchain on poikaa. Death-doom tai Doom-death on jotain aivan mahtavaa myös, mutta kannattaa ensin tutustua ihan perinteisempään doomiin. Tai mistäkö minä tiedän, kokeilemaan vaan! Melodeathista tai skandinaavisesta deathista on varmaan sanottu ja kuultu kaikki, joten ei siitä sen enempää (paitsi että Arch Enemy hallitsee).
 
Tiivistelmä: Nämä ozz3 on todennyt hyviksi ja tutustumisen arvoisiksi (yksi per yllämainittu genre).
 
Deicide - Deicide
Atheist - Unquestionable Presence
Nile - Annihilation Of The Wicked
Opeth - Blackwater Park
Deathchain - Deathrash Assault
My Dying Bride - The Angel And The Dark River
Arch Enemy - Anthems Of Rebellion

Ja thrashdeathista The Crown, esim. levy Deathrace King on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Eli suoraviivaisesta on kyse. Mutta pidän itse erittäin paljon vaikka olenkin usein mieluummin mutkittelevan musiikin ystävä.
 
arvostelu:
http://www.metal-observer.com/articles.php?lid=1&sid=1&id=111
 
en löytänyt ääniklippejä vielä, mutta lisään tähän jos löydän.

Njaa, en ole todellakaan mikään oikea henkilö puhumaan death metallista, mutta Morbid Angelin Covenant on saavuttanut suuren aseman levysoittimessani. Perustelujako? Se on sopivan rupista, räkäistä ja aitoa, sekä täynnä hienoa, simppeliä ja potkivaa riffittelyä. Vincent on jotenkin erilainen murisija kuin muut, mutta jotenkin onnistuu painokkuudellaan ja määrääväisyydellään tiputtamaan nöhveröiltä vellit housuun. Tosin kaikki eivät siitä pidä, esim. rumpalimme sanoi sitä rumimmakis kuulemakseen örinäksi.
 
Offtopicia, en ole kuullut Morbid Angelilta mitään muuta levyä, ja huomenna taas suunnistan kohti Joensuuta, joten mikä olisi hyvä lätty, minkä voisi kaapata matkalla mukaan? Kun siis Covenant ainakin toimii itselle erittäin hyvin.

Offtopicia, en ole kuullut Morbid Angelilta mitään muuta levyä, ja huomenna taas suunnistan kohti Joensuuta, joten mikä olisi hyvä lätty, minkä voisi kaapata matkalla mukaan? Kun siis Covenant ainakin toimii itselle erittäin hyvin.
 
Neljä ekaa on kepeimmästi ne parhaat, joten Altars of Madness, Blessed Are The Sick & Domination.

Kannattaa harkita myös tota Necrotiscism levyä.

Komppaisin tätä. Erittäin brutaalia, mutta silti välillä groovaavaa, melodista ja paikoitellen jopa rokkaavaa. Itse innostuin tästä levystä aivan tolkuttomasti puolisentoista vuotta sitten, kun tutustuin vielä death metalliin. Sisältää monta klassikkobiisiä. Mahdollisesti Carcassin paras.

Eikös Suffocationia ole vielä mainittu? Despise the Sun on sellainen lätty ettei mitään rajaa. Lyhyt ja ytimekäs. Suffocationin tyyliä on matkittu hitosti, mutta harva pääsee edes lähelle heidän tasoaan.

Kannattaa tutustua Monstrosity nimiseen jenkki poppooseen. Melko teknistä death metallia. Paras levy on mielestäni Imperial Doom. Imperial Doomilla ja Millenniumilla vokaaleissa käärii Cannibal Corpsestakin tuttu George "Corpsegrinder" Fisher.
 
Tsekka linkit:
http://www.myspace.com/monstrosity1
http://www.monstrosity.us/
http://metal-archives.com/band.php?id=893